Pakkoruotsin aikaistamisella saavutetaan pakon jatkumisen kannalta oleelliset asiat, joita vapaa kielten valinta ala-asteella olisi uhannut:
- nyt joka alakoululle on saatava ruotsinopettaja, joko palkattava englanti-ruotsin -opettaja tai koulutettava luokanopettajista ruotsinopettajia.
- luokanopettajien jatkokoulutus ruotsin -opettajiksi polkaistaan käyntiin ja uusien luokanopettajien keskuudesta koulutetaan isohko ruotsinopettajien joukko, näin saadaan äärimmäisen uskollista opettaja-ainesta, joka ottaa ruotsitustehtävänsä tosissaan ja jolle tuosta tehtävästä sen verran maksetaankin, että siitä kannattaa taistella.
- tulevan uuden opetussuunnitelman mukaan on tarkoitus myös integroida pakkoruotsi muihin oppiaineisiin eli eim. musiikissa ja historiassa tulee olla ruotsinkielisiä esiintyjiä, lauluja, näytelmiä, filmejä...
Ilman aikaistamista olisi sen sijaan palkattu vieraiden kielten opettajia ja paine pakkoruotsin lopettamiseksi olisi vahvistunut myös opettajien taholta. Oppilaat olisivat ehtineet valita muita, tärkeämpiä kieliä pitempään, mikäli muita kieliä olisi varhaistettu ja siten pakkoruotsia olisi vieroksuttu entistäkin enemmän.
Koko näytelmä siis vain pakon vahvistamiseksi, lasten kielitaidolle ja koko kansakunnalle tällä muutoksella on vain ikäviä seurauksia. Vielä ikävämmäksi koulutuksen kannalta tulee jatkossa vaadittava pakkoruotsin tuntimäärän lisäys. Pakkoruotsin oppimisen kannalta sekään ei ole oleellista, mutta sitä enemmän on tarkoitus ujuttaa ruotsinkielistä kulttuuria suomenkielisten koulujen ohjelmaan. Näin työllistetään ruotsinopettajien lisäksi koko joukko opetuksen suunnittelijoita, taiteilijoita joita vierailutetaan kouluilla, oppimateriaalin tekijöitä, mediaihmisiä jne.
Erityisesti mainittakoon digitaalinen oppimisympäristö, joka luodaan koulujen käyttöön. Siinä on suomenruotsalaiselle ohjelmistosuunnittelullekin lisätöitä, esim angry birdsille.
.
- nyt joka alakoululle on saatava ruotsinopettaja, joko palkattava englanti-ruotsin -opettaja tai koulutettava luokanopettajista ruotsinopettajia.
- luokanopettajien jatkokoulutus ruotsin -opettajiksi polkaistaan käyntiin ja uusien luokanopettajien keskuudesta koulutetaan isohko ruotsinopettajien joukko, näin saadaan äärimmäisen uskollista opettaja-ainesta, joka ottaa ruotsitustehtävänsä tosissaan ja jolle tuosta tehtävästä sen verran maksetaankin, että siitä kannattaa taistella.
- tulevan uuden opetussuunnitelman mukaan on tarkoitus myös integroida pakkoruotsi muihin oppiaineisiin eli eim. musiikissa ja historiassa tulee olla ruotsinkielisiä esiintyjiä, lauluja, näytelmiä, filmejä...
Ilman aikaistamista olisi sen sijaan palkattu vieraiden kielten opettajia ja paine pakkoruotsin lopettamiseksi olisi vahvistunut myös opettajien taholta. Oppilaat olisivat ehtineet valita muita, tärkeämpiä kieliä pitempään, mikäli muita kieliä olisi varhaistettu ja siten pakkoruotsia olisi vieroksuttu entistäkin enemmän.
Koko näytelmä siis vain pakon vahvistamiseksi, lasten kielitaidolle ja koko kansakunnalle tällä muutoksella on vain ikäviä seurauksia. Vielä ikävämmäksi koulutuksen kannalta tulee jatkossa vaadittava pakkoruotsin tuntimäärän lisäys. Pakkoruotsin oppimisen kannalta sekään ei ole oleellista, mutta sitä enemmän on tarkoitus ujuttaa ruotsinkielistä kulttuuria suomenkielisten koulujen ohjelmaan. Näin työllistetään ruotsinopettajien lisäksi koko joukko opetuksen suunnittelijoita, taiteilijoita joita vierailutetaan kouluilla, oppimateriaalin tekijöitä, mediaihmisiä jne.
Erityisesti mainittakoon digitaalinen oppimisympäristö, joka luodaan koulujen käyttöön. Siinä on suomenruotsalaiselle ohjelmistosuunnittelullekin lisätöitä, esim angry birdsille.
.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valtioneuvosto: Asennoituminen pakkoruotsiin yhä kielteisempää
Uusimman selvityksen tulos (valtioneuvoston kanslia 2012, professori Sauli Takala)
Ruotsin opiskelun mieluisuutta koskevat tulokset olivat samansuuntaiset B1-kielen arvioinnissa vuonna 2008. Ruotsi ei kuulunut lempiaineisiin (vain 5 %) ja eikä sitä opiskeltu mielellään (vain 29 %). Toisaalta ruotsin osaamisen koki jatko-opinnoissa tarpeelliseksi 42 % oppilaista, työelämässä 35 % ja ruotsin osaamisen koki tärkeänä 43 % oppilaista. Poikien suhtautuminen oli selvästi kielteisempää tyttöihin verrattuna. Vuoteen 2001 verrattuna asennoituminen oli entistätkin kielteisempää.
http://vnk.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2012/Takalaraportti.pdf
Nyt vain pitäisi saada poliitikot ymmärtämään, että paluuta entiseen Ruotsinvallan aikaan ei enää ole vaan Suomesta on tehtävä kansan tahdon mukaisesti suomenkielinen maa. Ruotsin kielellä tulee tietenkin olla vähemmistökielen asema ihan samalla tavalla kuin Ruotsissa suomen kielellä.
Suomen oman edun ja kielitaitovarannon kannalta on korkea aika ja viimeinen tilaisuus lopettaa tämä hölmöily. Kun kilpailijamaissamme panostetaan maailmalla käypiin kieliin, niin Suomessa "lahjotut" poliitikot aikaistavat kaikille pakollista pakkoruotsia. Se on tuskin kilpailukykyä edistävää touhua pitemmän päälle - vai kuinka.
Demokratiaa ei pidä aliarvioida vaan se on otettava vakavasti.
Tuoreen kielistrategiamme kiteytys
Peruskoulujen tuntijako julkistettiin juhannuksena, jouluksi saatiin itse kielistrategia.
Pakkoruotsin hyödyksi yksilölle strategiassa nimetään: "laajemmat mahdollisuudet valita opiskelu- tai työpaikka Suomessa tai muissa Pohjoismaissa, mahdollisuus lukea kirjallisuutta alkuperäiskielellä ja keskustella niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin henkilöiden kanssa".
Koko kielistrategia on täynnä puhetta, jolla ohitetaan kysymykset, ongelmat ja tarpeet - ja tyydytään luomaan sloganeita, joilla ei tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa:
- "kansalliskielten oppiminen luo edellytyksiä muiden kielten oppimiselle"
- "tavoitteena on luoda yhteiskunta, joka ei sulje keneltäkään pois oikeutta ja mahdollisuutta oppia maan molempia kansalliskieliä"
Esitetään jopa kysymys "viekö kahden pienehkön kansalliskielen opetus aikaa toisten kielten opetukselta", mutta ei vastata tähän vaan aletaan puhua siitä, että kielitarpeita on "mahdoton arvioida" ja väitetään, että "kansalliskielten oppiminen luo edellytyksiä muiden kielten oppimiselle". Kuka raukka tätäkin tekstiä joutunut sorvaamaan: "On kuitenkin mahdotonta arvioida, mitä kieltä tai kieliä yksilö tulevaisuudessa mahdollisesti tarvitsee. Opetuksen valtakunnallisia tavoitteita ei tästä syystä voi rakentaa esimerkiksi vain myöhemmässä työelämässä mahdollisesti tarvittavien kielien varaan." Mutta on siis mahdollista rakentaa useimmille tarpeettoman kielen varaan...
Kielistrategiassa käytetään johdonmukaisesti nimitystä "kaksikielinen" vain suomi-ruotsi-yhdistelmästä. Näin hävitetään maan todellinen kaksikielisyys ihan muilla yhdistelmillä - ja se, että suomi-englanti -kaksikielisyys on sekä totta että erittäin merkittävää useimpien nuorten ihmisten kannalta. Edes kaksikielisyyttä saame toisena kielenä ei huomioida.
Ja näin perustellaan pakkoruotsiputki (muutama uusi helmi joukossa, mm. osaamme ruotsia jo semanttisen sukulaisuuden perusteella):
"Suomessa suomi ja ruotsi kuuluvat koulujen opetusohjelmaan. --- Myös korkeakoulututkintoon sisältyy sekä äidinkielen että toisen kotimaisen kielen opintoja ja niitä koskeva koe. Tämä on perusteltua, sillä suomi ja ruotsi ovat ne kielet, joita säännönmukaisesti voi käyttää viranomaisissa asioidessa ja joilla julkista palvelua järjestetään. Järjestelyn tarkoituksena on varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus tutustua maan niin suomen- kuin ruotsinkieliseen kulttuuriin. --- Ruotsin kielen oppiminen puolestaan liittää suomenkielisetkin suomalaiset yhteisen kielen myötä tiiviimmin Suomelle monin tavoin läheiseen pohjoismaiseen yhteisöön. Ruotsin kieltä osaavalla suomalaisella on myös laajat mahdollisuudet toimia kaksikielisillä tai täysin ruotsinkielisillä alueilla niin suomen- kuin ruotsinkielisten suomalaisten kanssa. --- Suomen kieli on --- esimerkiksi hallinto- ja tuomioistuinkielenä kehittynyt ruotsin kielestä. Kielillä on tästä syystä yhteiskunnan samankaltaisiin rakenteisiin ja ilmiöihin liittyvä eräänlainen semanttinen sukulaisuus, joka tarkoittaa sitä, että ne monin tavoin muistuttavat toisiaan. Tästä seuraa se, että suomenkielinen osaa tietämättäänkin jo paljon ruotsinkielisiä sanoja ja sanontatapoja. Hän pystyy siten helpommin omaksumaan tai ainakin lukemaan ruotsia ja toisia pohjoismaisia kieliä kuin mitä eri kieliryhmiin kuuluvien kielten kohdalla yleensä voisi olettaa. Näin ollen kansalliskielet ainakin osittain tukevat toisiaan."
Mitään kokeiluja vaihtoehdoista pakkoruotsille ei enää kannata haikailla, sillä "pilottihankkeet ja muut kokeilut eivät saa vaarantaa lasten mahdollisuuksia oppia äidinkieltään tai toista kansalliskieltä".
Hyvä tietää, mitä taustalla tapahtuu. Kouluympyröissä näistä ei puhuta jostakin syystä lainkaan - miksiköhän ei?
Lainsäädäntökin ulkoistettu
Ovatko suomenkieliset poliitikot ulkoistaneet Suomen kielipolitiikan RKP:lle? Tällaisen käsityksen saa kun lukee Itä-Suomen kuntien kielihakemuksen hylkäämisestä mediassa.
Opetusministeri (SDP) piiloutuu virkamiestensä selän taakse ja sanoo, että nykyisellä lainsäädännöllä ei venäjän opettamisen aloitus Itä-Suomen kouluissa ole mahdollista. Mutta eivätkö poliitikot ja varsinkin ministerit ole juuri sitä varten, että omaa vastuualuetta koskevaa lainsäädäntöä muutetaan tarpeita ja yleistä mielipidettä vastaavaksi?
Näin tekee juuri nytkin rkp:läinen oikeusministeri, joka rustaa lakipykäliä mieleisikseen eikä siinä milloinkaan kysellä yleisen mielipiteen perään eikä muilta lupaa saako niin tehdä.
Minulle kaikki aineet ovat pakkoa, paitsi liikunta. Vähemmän lukuaineita ja lisää liikuntaa. Miksi pakko kemiaa ei sitä täällä meillä kukaan tarvi mihinkään.
Oon opiskellu ruotsia kohta vuoden, enkä osaa yhtää mitää! :)