Vaihdevuosien ensioireita?

kovin ovat yksilöllisiä,mutta kannattaa mennä terveyskeksukseen ja pyytää verikokeissa vaihdevuositestit verestä,ottavat kilpirauhasarvotkin niin pyydettäessäsi.ja siinä näkyy tilanteesi.ei tuo luonne varmaankaan se oireen ensisijainen juttu ole.

Kävin gynellä ja se sanoi ettei voi etukäteen tietää onko kyseessä alkavat vaihdevuodet. Kuulemma tietää vasta jälkikäteen ku menkat loppuu et se oli sitä..

Samalla kun otatat kilpparikokeen, pyydä myös katsomaan FSH. Se on koholla, jos on vaihtarit. Kun estrogeenihormonin tuotanto alkaa hiipumaan nousee FSH-arvo. Mulla otettiin kans samalla kertaa kuin kilppari. On vähän outoa minustakin, ettei gyne tiedä tätä, kun mulla yleislääkäri laittoi näihin kokeisiin, kun valitin samoja oireita kuin sulla. Sain sitten korvaushoidon kun FSH oli reippaasti koholla.

FSH arvo kertoo menopaussista ei siis alkavista vaihdevuosista. Lainaus terveysportista: Tärkein laboratoriotutkimus menopaussin osoittamiseksi on aivolisäkkeen follikkelia stimuloivan hormonin, FSH:n määritys. Kun munasarjojen toiminta hiipuu, FSH-taso nousee. Arvo yli 40 IU/l tarkoittaa yleensä menopaussia. Yksittäisistä estrogeenitasojen mittauksista ei ole hyötyä.

Minulla oli ensimmäisiä kummia oireita 46-vuotiaana. Menkat olivat tulleet siihen saakka säännöllisesti ja olivat kutakuinkin normaalit. Yhtäkkiä eräänä kertana kun kuukautiset olivat siltä kuulta jo kärsitty ja oli viimeinen vuotopäivä, niin yllättäen aloin vuotamaan ihan norona pitkin reisiä, auton penkkiä jne.
Tuota tulvavuota kesti reilun vuorokauden ja sitten loppui.
Sen kamalan kokemuksen jälkeen kierto lyheni viikon verran. Mukaan tuli viikkoa ennen vuodon alkamista hirvittävä katkeruus, kiukku ja ähinäpuhina, turvotus. Myös öisin ihoa kuumotti, en kuitenkaan hikoillut.

Nyt pari vuotta myöhemmin tilanne suurinpiirtein sama, kierto on lyhyt, kuukautiset toisena vuotopäivänä runsaat (Cykolokapron paikallaan). Ja masentaa, kaikki pienet menneet vastoinkäymiset palaavat mieleen suurina möykkyinä ja kihisen sisäisesti katkeruudesta ja kiukusta. On myös ihmeellistä väsymystä, kuin kaikki raajat painaisivat tonnin enkä jaksa yhtään mitään ylimääräistä. Vuodon alettua mieli tasaantuu ja olen normaali iloinen itseni.

Maaliskuussa kuukautiset piti tulla kuun alussa, tulivatkin vasta lopussa, 3 vkoa myöhässä. Viikon kuivaa aikaa välissä ja nyt vuotaa taas, mutta niukasti. Nämä ovat ilmeisesti huhtikkun vuodot, oikealla paikallaan.Tätä vuotoa on kestänyt jo 11 vrk.

Oon 46v ja onneksi eksyin näille sivuille pari vk sitten.Vasta nyt olen hokannut,että on vaihdevuodet tuloillaan olleet jo pitkään.Pari vuotta sitten kierto joka aiemmin säntillinen lyheni 2-5 vrk ja vuoto minimaalista.Alkoi mieliala heittelemään,varsinkin ennen menkkoja,tuli uniongelmia ja väsyin helposti,vilutti ja sydän oireili rytmihäiriöillä. Pikkuhiljaa oireet ovat lisääntyneet,puoli vuotta ollut runsaasti nivel-ja lihaskipuja,hiustenlähtöä,virtsaamisvaivoja ja kovia ahdistuskohtauksia,henki salpautuu.Kuukautiset tulevat nyt miten sattuu,3-7 vk välein.Hikoilu lisääntynyt,iho hilseilee,päänsärkyä ja jotenkin olen vanhentunut silmissä pienellä aikavälillä.Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa,joten laitoin oireita sen piikkiin pitkään.En mielestäni tarvitse lääkäriä ainakaan tämän toteamiseksi ja hormooneita en voi käyttää,joten on etsittävä luontaisia keinoja hoitaakseni oireita.Luin funktionaalisista hoitomenetelmistä täältä netistä eilen,pitää ottaa tarkemmin selvää kunhan on aikaa.

46 täälläkin ja samanlaisia oireita. Just nyt olis menkkojen "pitänyt" alkaa viikonloppuna (siis jos mittapuuna on miten on periaatteessa koko elämäni homma mennyt), mutta eipä taaskaan näy vaikka 2 viime kiertoa olivat ihan normaalit. Sen sijaan olo on muuten ihan kuin olisi kuukautiset alkaneet: ottaa päähän, masentaa, mahassa tuntuu oudolta, väsyttää, pahoinvointiakin. Mutta ei vuotoa. Olin noiden kahden edellisen kierron aikana jo ihan onnessani paluusta "normaaliin" mutta huihai, tässä sitä taas ollaan. Nyt on mukana myös sydämen nuljahteluja taas pitkästä aikaa (tosin on tullut juotua kahviakin vähän liikaa, mikä ei ole mulle hyväksi), jalkoja jomottaa, viime viikolla tuntui sormien nivelet jotenkin "paksuilta". Hikoilua ja naaman kuumotusta saati ihon kihelmöintiä ei sentään nyt tunnu. :)

Lohduttaa ajatus,ettei ole yksin vaivojensa kanssa,vaikkei muille pahaa toivokkaan.En tajua,missä ihmeessä ajatukset on viilettäneet,kun en ole juurikaan miettinyt koko vaihdevuosia..Nyt se tieto tuli tavallaan kuin "puskista":)Siis yllättäen.Etsin kaikkialta muualta oireille selitystä.Ottaa kyllä päähän,kun juuri nyt alkaa vaivat!Lapset kasvatettuna,viimeinenkin kotoa lähdössä,vanhempia hoidettu ja heidät haudattu,työelämässä paikka löydetty ja jotenkin ajatteli,että"uusi" mukava elämänvaihde edessä kovien vuosien jälkeen..No,tavallaan olen tietty hyvässä asemassa niihin verrattuna,joilla lapsia hoidettavana,vanhempia autettava jne.Vaan ottaa silti päähän.

Ilmeisesti nää voi todellakin pukata päälle puskasta. Viime syksyyn asti oli vain jotain satunnaisia hikoiluja ja menkkojen epäsäännöllistymistä ollut jokusen vuoden, mutta syksyllä rysähti niin että luulin oikeasti olevani lähes kuolemansairas. Kaikenlaisissa kokeissa ja tutkimuksissa olen hypännyt (koska tässä samaan aikaan oli sitten sellaistakin vaivaa joka ei varsinainen vaihdevuosioire ollut), eikä ole mitään vikaa naisesta onneksi löytynyt.

Yksikään lääkäri tosin ei ole missään vaiheessa sanonut että voisi olla vaihtareihin matkalla olosta kyse (gyneä lukuunottamatta, ja siltäkin piti asiaa oikein erikseen kysyä)...no, minä en nyt ihan 100% lääkäreihin luotakaan, koska länsimainen lääketiede näkee ihmisen niin palasina. Kun meet hakemaan apua johonkin kokonaisvaltaiseen "huonoon oloon" niin ei sillä puolella kukaan osaa auttaa ellei jossain yksittäisessä elimessä tai kehon osassa ole jokin vialla. Kokonaisena ihmisenä avun hakijaa ei nähdä koskaan, vaikka etenkin me vaihtareita lähestyvät tarvitsisimme juuri sellaista vastaanottoa.

No, meni vähän aiheen ohi tämä :).

No eipä mullekkaan ole kukaan lääkäri puhunu että oisko vaihdevuodet,vaikka sydämmen rytmihäiriöistä käynyt kardiologilla saakka:)Mitään vikaahan ei sitten löytynyt..Ja terv.tarkastuksessa kerroin,rytmihäiriöistä,mielenvaihteluista, nivelkivuista ja huonosta nukkumisesta,väänteli ja käänteli niveliä,muttei hiiskahtanutkaan vaihtareista.Kyllä tää yllätti ja varsinkin,kuinka voimakkaina oireet on olleet.Taitaa mennä niinkin,että toinen oire lisää toista voimakkaasti esim.huonot yöunet=mielialan heittelyt=rytmihäiriöt jne.Meillä mies ollut huolissaan,missä mennään,kun kremppaa lisää joka viikko ja nyt tiedon myötä helpottanut huoli,muttei se raukka taida ymmärtää näitä vaihtareita oikein kunnolla.Kun uskoo,että"kyllä ne siitä helpottaa,kunhan lepäilet enempi ja syöt hyvin...":)

Terolud on hieman mulla tasottanu mielelialaa. Lisäksi olen ruvennu syömään B6 vitamiinia pari viikkoa ennen menkkoja. Iso annos kylläkin aiheuttaa mulla käsien puutumista yöllä ja mietinkin että ei sekään kovin terveellistä ole kun tämä vitamiini keräytyy maksaan. Tosin etsin tietoa annoksesta ja 50 mg ei pitäisi vielä aiheuttaa myrkytysoireita. Edelleenkin olen vastaan mieleialalääkityksen alottamisesta. Gyne ei tainnut oikein tarkasti kuunnella kun sanoin että mulla on enään pari hyvää päivää kuukaudesta :( Onneksi tuosta teroludista on ollut edes hieman apua..

Hei vaan kaikki kohtalotoverit! Kerron oman tarinani myös. Olen tänä vuonna 53v. täyttävä ja menkat tulee edelleen suht säännöllisesti, tosin kierto on lyhentynyt, nykyisin 23-24 pvää, kun aiemmin 28-30 ja hyvin on niukat vuodot. Muutama viikko sitten minut yllätti täydellinen voimattomuuskohtaus, jalat meni ihan velliksi ja vapisutti ja heikotti ja tietenkin pelästytti kovasti. Menin sitten lääkäriin ja siitä alkoi varsinainen kokeitten rumba: Otettiin kilpirauhaskoe, hb, senkka, cpr, leukkarit, sydänfilmi, keuhko/poskiontelokuvat, koska lääkäri epäili jopa keuhkoveritulpan mahdollisuutta. Ei mitään, kaikki arvot ja tulokset ihan normaaleja! No menin n.viikon kuluttua uudestaan koska olo ei kohentunut kuin hetkittäin, taas sydänfilmiin, tulppakokeeseen happisaturaatio mitattiin ja lääkäri antoi lähetteen sairaalalle keuhkojen varjoainekuvaukseen.Ei sanaakaan hormooneista, ennenkuin itse pyysin päästä niihinkin kokeisiin. No nekin otettiin ja tulokset ok, ei heittoja silläkään suunnalla! No sairaalalla kävin ja siellä taas sydänfilmi, verenpaine, veren sokeri, ja valtimosta suoraan tulppakoe, kaikki kunnossa! E lääkäri edes laittanut varjoainekuvaan siellä koska kaikki arvot oli ok. No nyt syön sitten mielialalääkettä aloitettiin zoloftilla, mutta parin viikon käytön jälkeen vaihdettiin citalopraamiin, jonka aloitusoireitten kourissa tässä kärvistelen......kävinhän minä myös gynekologilla, joka totesi munasarjojen vielä toimivan ihan ok, mutta kumma vaan kun tämä voimattomuus kiusaa niin kovin.Tänä aamuna taas alkoi menkat ja voimattomuus on huomattavasti raskaampaa kuin muina päivinä. Toivon todella että tuosta mielialalääkkeestä alkais pikku hiljaa olla apua, tämä jaksamattomuus on niin raastavaa. On minulla aika rankka vuosikin takana, että voihan se olla että keho oireilee uupumuksena kaikesta menneestä mm.äidin kuolemasta on kaksi kuukautta aikaa. Tsemppiä vaan kaikki naiset!

Hei sisaret ihanat!

Ei tartteis kärsiä, ei..=)

Suositteleisin käymään oireihien ilmentyessä asiantuntevan Gynen juttusilla, joka voi tosiaan antaa lähetteen esim. hormonikokeisiin(FSH)
..tai määrätä tarvittaessa sopivaa troppia oireisiin.

Itse olen 47v ja "syönyt" jo kohta 3v Seronil lääkettä voimakkaisiin PMS oireisiin/premenopaussioireisiin.
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=765

Kuukautiset tulevat vielä yllättävän ajallaan(Kp27) ja ovulaation tunnistan hyvin(testit ja tuntemukset)..ja myöskin anovulatoriset kierrot tunnistan siitä kun lämmöt ei dippaa ylös tuota 0.03-0.05C - sahailevat vain sen kierron.
Luteaalivaihe aina sen 14vrk(aika ovulaatiosta-uuden kierron alkuun)

Myöskin "tärpit" olen tunnistanut usein ennen R-testin tekoa ja alkuraskauden km:not erillaisesta vuodosta ja sen kestosta.

Tässä kun vielä pienen pinestä kuumeilin ja haaveilin..saldona kumminkin vain 4km/1keskeytynyt km..
..munasolu hedelmöityy kyllä mutta ei kestä kohdussa kiinni enää..=(

Minkäänlaisia hormoneja en voi/saa käyttää..Hormonikierukka oli kuitenkin 3v ja olin aivan hirviö sen ajan melkeinpä..paljon ärtymystä ja raivonpuuskia, vi**tusta, pahaa mieltä ja oloa. ;0(..oli parisudekin koetuksella.

Mieliala/masennus ääke käytössä ja sopii minulle hyvin=).. alkuun n. 2-3vko:n ajan: huippasi, kädet tärisivät, päänsärkyä..nämä oireet menivät kuitenkin alle 3vko:n ohi.

Naisella hormonaaliset muutokset/heittelyt vaikuttavat NIIN paljon mielialaan ja fyysiseen oloon, että ei kannata kärsiä jos apuja saatavilla!


Oikein hyvää kevättä kaikille!

Hei "nivel", kiitos vastauksestasi. Itse olen kyllä miettinyt tuota keltarauhashormonilääkitystä, ihmettelen kun lääkäri ei sitä esittänyt. Kurjaa tietenkin syödä mielialalääkettäkin, koska en tunne itseäni masentuneeksi, minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia, eikä muutenkaan haluttomuutta asioihin, ainoastaan tämä voimattomuus alkaa tietenkin pitemmän päälle vaikuttamaan mielialaankin. Mutta lääkäri sanoi, että masennuslääkettä käytetään myös vaihdevuosioireisiin naisilla, jotka eivät pysty hormoneja syömään.....Mulla on mennyt niin paljon rahaa jo lääkärissä juoksemiseen, kun yleensä käyn yksityisellä, terveyskeskukseen en täällä mielelläni mene, kohta koittaa jo henkilökohtainen konkurssi.....Noista vitamiineista vielä, olen kyllä käyttänyt vahvaa b-vitamiinia jo useamman vuoden, sekä vitaeprota syön jatkuvasti nivelvaivoihin.

Voi himputti. Olen 47-vuotias ja kun kävin gynellä ei alkanut näiden mun oireiden kanssa millekään. Sanoi, että kun on vielä menkat, ei voi olla vaihdevuosivaivoista kyse. Mutta miettikääpä tätä, että olen avioeroaikeissa kerran kuukaudessa, kun epäilen, että aviomieheni pettää minua ja sitten kun alkaa helpottaa, ihmettelen aikaisempaa käytöstäni. Pelkään jo noita kauheita kausia ja luulen, että tulen hulluksi. En haluaisi syödä mielialalääkkeitä. Kävin estrogeenitasonmittauksessa, niin työterveyslääkäri tuumasi, että ei ole vielä vaihdevuositasolla. Mistäköhän tähän saisi avun??

Ystäväni kutsuu noita puuskia "hullun lehmän taudiksi":).Hänellä kyse pms oireista,kerran kuussa,ennen kuukautisia noin viikko.Auttaa,kun tietää,että tämä menee ohi taas kohta,mieli tyyntyy ja olo helpottaa.Perheelleen on kertonut vuosia sitten,jotta osaavat suhtautua asiaan ja kohtauksiin,joita saattaa tulla sillä viikolla.Yleinen heitto kuulemma onkin,että"jaa se on taas tää aika kuusta"...Liikkuu enempi ,tekee mieltä kohottavia asioita ja rentoutuu tietoisesti aina näinä piinaviikkoina.Olen kuullut,että toisilla pms oireet ilmaantuvat ennen vaihtareiden ilmaantumista.Onhan toki lääke apuakin tarjolla,jos haluaa.

Eilen sain sellaisen raivokohtautksen kotona et kontrolli hävisi kokoaan hetekeksi ja päätin et nyt on aika kokeilla mielialalääkettä. Mutta epäilen auttaako mulla syödä pari viikkoa ennen menkkoja kun näitä "kohtauksia" voi tulla missä välissä kiertoa tahansa. Miten te mielialalääk syöjät, syöttekö joka pv vai osan kuutta? Olen huomannu että onnellisin olen sillon parin päivän ajan kun on ovis.

Hei Murrrrrrr! Mielialalääkkeet ovat nimenomaan jatkuvaan käyttöön tarkoitettu ja mikä keljuinta, niitten vaikutus alkaa vasta 2 viikon käytön jälkeen, sekin vaihtelee, toisilla voi mennä kuukausikin ennnenkuin oireet helpottuu, niin että niitten syöminen vaatii pitkää pinnaa......Ja vielä sekin että niitten alkuun kuuluu se, että oireet voimistuu, ennenkuin pikkuhiljaa alkaa helpottamaan ja nimenomaan pikkuhiljaa!!!! Itelläni nyt mennyt 2 viikkoa citalopram ja niitten ikävien aloitukseen kuuluvien haittavaikutuksien (pahoinvointi,väsymys, vapina ym.) jälkeen nyt nousee pintaan masennus, mutta kun en ole ensikertalainen mielialalääkkeen käyttäjä, niin tiedän tämänkin vaiheen kuuluvan lääkkeen vaikutukseen, ensin nousee pintaan kaikki tukahdetut tunteet ja sitten alkaa paraneminen. Mutta mulla on käytössä myös tarvittaessa rauhoittava oxamin 15 mg, jota otan puolikkaan kun oikein pahasti ahdistaa.
Tsemppiä, välillä on vaikeeta, mutta uskotaan että päivä paistaa vielä :)

Sitäkin muuten se gynekologi sanoi, että ei voi mitenkään olla vaihdevuosivaivoja, kun tavallaan nuo synkät kaudet tulevat sellaiseenkin aikaa kierrosta, jolloin pitäisi estrogeenitason olla normaali... joo oli miten oli mutta elämä on kahden viime vuoden aikana muuttunut radikaalisti -lähinnä päin persettä. En todellakaan ole sama iloinen ihminen joka ennen olin. Mielialalääkettä en milllään välittäisi syödä (vaikka iso laatikko on nytkin kotona odottamassa). Tuntuu, että kunto laskee ja töissä eivät aivot pelaa. Tosin jos avioliitto kärsii näiden kohtausten vuoksi...

Kyllä tuossa mielialalääkkeessä on joku toinen mekanismi pms/vaihdevuosi kuin masennuksen hoidossa, annoskin on pienempi. Alotin eilen Cipralex 1/2 tbl 15 mg En huomannut mitään sivuvaikutuksia. Hieman humalainen olo oli tunti tabletin ottamisen jälkeen mutta luulen että sekin johtu päällä olevasta flunssasta :) Gyne sanoi että saan itse titrata miten lääkettä syön. Kokeilen nyt aluksi viikkoa ennen menkkoja ja sitten tarvittaessa pidennän aikaa..

Vaihdevuodet johtuvat siitä, että naisen munasoluvarastot kuluvat loppuun. Kun varastot alkavat huveta, aivot nostavat FSH-pitoisuutta, jotta FSH (siis follikkelia stimuloiva hormoni) piiskaisi munasarjat tuottamaan munarakkuloita ovulaatiota varten. Täten ihmettelen gynekologeja, jotka väittävät, ettei FSH-pitoisuudella ole mitään merkitystä. Kun munasoluvarannot ovat kuluneet loppuun ja aivot piiskaavat täydellä teholla FSH-tuotantoa munasarjojen toiminnan pyrkiessä hiipumaan, on selvää, että FSH on koholla. Ja vaihdevuodet alkaneet. Tässä vaiheessa (aivojen ja munasarjojen eräänlaisessa tennisottelussa) vuodot myös usein tihentyvät. Vaihdevuodet eivät kuitenkaan ole suoraviivainen prosessi. Oireita voi jostain syystä olla välillä enemmän, sitten tilanne voi korjaantua esim. puoleksi vuodeksi, ja oireilu alkaa taas.

Suosittelisin kaikkia etsimään paremman gynen, jos ette saa hoitoa vaihtarioireisiin. Vaihdevuosi-ikä menee usein tyttärellä ja äidillä samoihin aikoihin, muttei välttämättä. Eli jos äiti elää, ja häneen on välit, kannattaa kysyä hänen vaihtari-iästä ja oireista.

Vuodoista ei kenenkään tarvitse kärsiä. Kävin itse tänään kysymässä hormonikierukka-asiaa terveyskeskuksesta. Täällä Helsingissä hormonikierukka on ilmainen vaihdevuosihoidossa ja runsaissa vuodoissa. Näin ainakin käsitin (itse en vielä ilmaista kierukkaa saa).

Mielialalääkkeisiin suhtaudun yleensäkin karsaasti. On tiedossa, että esim. liikunta auttaa ihan yhtä hyvin kuin mielialalääke. Jos ei auta, niin kannattaisi tutkia muu terveydentila. Itse aloin tehdä syksyllä pieniä intervallijuoksupyrähdyksiä ja lihaskuntoharjoittelua 15 vuoden tauon jälkeen. Nyt en ole hikoillutkaan yöllä, vaikka niitä oireita oli tosi nuorena. Osa oireista voi siis olla muuta kuin vaihtaria. Jollain ehkä kilpirauhasongelmaa, monella stressaava elämäntilanne (ehkä murrosikäisiä lapsia, ura huipussaan, omat vanhemmat heikkenevät ja sairastavat, avio-ongelmaa jne). Itse myös olen kokenut, että kun elämässä ei ole riittävästi ruumiillisia haasteita, niin lihaskunto heikkenee huomaamatta. Etenkin hoikat naiset voivat olla nk. laihoja lihavia (eli lihaskudos alkaa korvautua rasvalla), mistä seuraa jo esidiabeettinen tila. Ihmekkös, että väsyttää ja hikoiluttaakin. Eli kannattaa etsiä itselleen sopiva tapa liikkua, se auttaa paljoon. Kun liikkuu järkevästi ja riittävällä teholla, niin liikuntaan ei mene kohtuuttomasti aikaakaan. Pelkkä kävely ei riitä lihaskunnon kehittämiseen.

Voi hurja, miten meidät naiset jätetään yksin tämän asian kanssa, siis näiden esivaihdevuosien. Itselläni hankalat ja monipuoliset oireet kestivät neljä vuotta.

Sain tk-lääkäriltä lopulta jo vähän vihjeitä, olisiko korvien välissä jotain korjattavaa - hän kun ei keksinyt enää mitään selitystä, miksi minulla sydän hakkaa sataa minuutissa, heikottaa, on kovia nivelkipuja, lisääntynyttä migreeniä, unettomuutta, keskittymishäiriöitä, väsymystä ja masennustakin lopulta. Menkat tulivat n. 18-23 päivän välein.

Usein testattiin vuosien aikana kilpirauhasen toiminta - arvot aina ok. Lopulta taistelun jälkeen pääsin kolmannen kerran FSH-testiin tuon neljän vuoden sisällä ja sitten olikin FSH-arvot niin korkeat, että sain estrogeeniä. MUTTA olisi varmasti ollut apua estrogeenistä pieninä annoksina jo aiemmin. Neljä vuotta turhaa kärsimystä ja lopulta avioero, myös työn menettäminen, eli määräaikaista työsuhdetta ei enää jatkettu kolmatta kertaa, kun oli niin paljon sairauspoissaoloja.

Joku gynekologi on sanonut jollekin (luin netistä), että hän on määrännyt jo esivaihtarioireisiin hormonikorvaushoitoa - harmi, etten muista hänen nimeään. Olisikohan Maija Kajan - hän on ainakin vaihdevuosista erinomaisesti tietävä gynekologi, mutta en tosiaan muista, olisiko hän auttanut myös esivaihdevuosista kärsiviä.

Kun sain sen estrogeenini, niin sitä ennen tehtiin ultratutkimus munasarjoille. Gynekologi sanoi, että munasarjani ovat aivan surkastuneet "rusinat".

Jos munasarjani olivat jo aivan surkastuneet, niin miten FSH oli vielä puoli vuotta aiemmin ihan normaaliarvoissa???

Jo neljä vuotta olin kärsinyt selvistä vaihtarioireista, mutta vain lievempänä kuin sitten, kun vaihtarit virallisesti alkoivat FSH:n ollessa korkealla (esivaihtareissa oli joskus harvoin kuumia aaltoja - luulin niitä tuskanhieksi) MUTTA miten se FSH oli esivaihtareiden aikaan sellaisissa lukemissa, että vaihtarioireista ei voi olla kyse???

Pitäisi saada esivaihtaritesti kehiteltyä ja esivaihtareihin myös lääke!!!