... miten olette suhtautuneet siihen? Katosiko kirjoittamisen halu hetkeksi? Alkoiko masentaa?
Millainen palaute on mielestänne huonoa? Minä inhoan eniten näitä "Ihan hyvä", "Tosi hyvä, tää pitää julkaista heeeeetiii". "Muuttaisin jotakin." ( ei kuitenkaan kerrota mitä). Parempi melkein paska palaute kuin edellä mainitut.
En ole itse saanut kovinkaan paskaa palautetta. Mutta mietin, että johtuuko se siitä, ettei kirjoitukseni herätä minkäänlaisis tunteita. Tarina on pliisu ja se ei anna lukijalleen mitään, ei edes paskaa palautetta.
Millainen palaute on mielestänne huonoa? Minä inhoan eniten näitä "Ihan hyvä", "Tosi hyvä, tää pitää julkaista heeeeetiii". "Muuttaisin jotakin." ( ei kuitenkaan kerrota mitä). Parempi melkein paska palaute kuin edellä mainitut.
En ole itse saanut kovinkaan paskaa palautetta. Mutta mietin, että johtuuko se siitä, ettei kirjoitukseni herätä minkäänlaisis tunteita. Tarina on pliisu ja se ei anna lukijalleen mitään, ei edes paskaa palautetta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et ehkä ole saanut palautetta keltään oikealta asiantuntijalta, joka osaisi pureutua rakenteeseen, tyyliin, aiheen käsittelyyn jne. Sellaista voi olla vaikea saada rahallakaan, luulisin. Mutta arvostelupalveluita kantsii silti kokeilla.
Palautteen volyymi suhteessa teoreettiseen ja käytännönkin lukijamäärään on noin promille.
Sekin yleensä puolipakolla tiristämällä, ja kun kyseessä tuolloin ovat lähinnä tutut, ei voi kuitenkaan luottaa arvioihin. Ne tuppaavat olemaan liian myönteisiä. Tosin: olen havainnut, että myönteinen palaute lamauttaa. Onneksi (?) palaute on pääosin negatiivista, mistä seuraa "terästäytyminen" ja sitä myöten lisää virtaa kirjoittamiseen.
Ne motivaatiokuopat mihin putoaa, johtuvat juurikin siitä havainnosta, että ne omat hengentuotteet ovat merkityksettömiä. Siihen auttaa vain aika....pääsee yli havainnosta, ja voi taas kirjoittaa siksi, että puuha on parhaimmillaan aika kivaa.
On se hieman raadollista, mutta suurin osa ihmisistä ei koskaan kirjoita mitään, millä olisi vähäisintäkään merkitystä muille kuin heille itselleen. Siitä huolimatta pitää vain jaksaa uskoa itseensä ja siinä sivussa miettiä, mitä sillä kirjoittamisellaan todella hakee, ja onko kyseessä realistinen tavoite.
Kunnollisen palautteen saanti on vaikeaa. Se on ihan tieteellinen fakta.
Tuttavilta tulee lähestulkoon aina positiivista ja/tai yhdentekevää palautetta. Harvoin kehtaavat olla realistisia (ja ilkeitä) palautteen annossa, ja vielä harvemmin lukevat tekstin edes siinä määrin ajatuksen kanssa, että kunnon palautteen antaminen olisi mahdollista. "Taas tuo ämpärinaama työntää meille niitä raapustuksiaan!"
Maksulliset arvostelupalvelut ovat toki yksi vaihtoehto, mutta eipä niissäkään taida suurempia takuita olla sille palautteen laadulle. Varsinkaan, jos lukijalla on esim. kymmenen tekstiä yhtä aikaa kommentoitavana. Random-generaattori rullaamaan, jne.
Parasta palautetta todennäköisesti saisi sellaiselta ihmiseltä, joka ihan oikeasti, oikealla rahalla ostaa tekstisi luettavaksi. Sehän on selvä monen muunkin asian kohdalla, että vain sellainen kiinnostaa, johon joutuu kukkaroaan köyhdyttämään. Mutta kuinkas tämä sitten käytännön elämässä kävisi? Joudut julkaisemaan kirjan! Ja silloinhan se palaute on jo sen kirjan osalta yhdentekevää. Turha pinnistellä, kun kakki on jo housussa.
Pirullinen noidankehä, kerta kaikkiaan...
No kuka hitto sitä nyt tutuilla tekstiä luetuttaa? Siis sellaisilla, jotka ei ehkä itse ole kirjoittaneet eikä pahemmin lukeneetkaan mitään.
Kokemuksesta kerron, että rahalla maksetuilla arvostelupalveluillakin on eroja. samoin kurssien pitäjillä. Ei kaikki osaa antaa palautetta, joka veisi kirjoittamista eteenpäin.
Ei välttämättä edes kustantaja, jos sieltä taholta saa palautetta.
Olen väsännyt tuota ensimmäistä tekelettäni viisi vuotta. Palautetta on ollut seuraavanlaisia:
"Ihan hyvä."
"En minä oikein jaksanut sitä lukea."
"Hauska asenne kerronnassa, mukavaa lukea, oikein hauskaa."
"Huumorisi on melkein hauskaa."
"Luinkin sen yhdellä kertaa läpi, halusin tietää, mitä tapahtuu. Pidin."
"Keskity näkökulmassasi .... (ihan eri asiaan kuin haluan keskittyä ja itse asiassa periaatteideni vastaiseen)."
Itse yritän tiivistää tekstiä ja napakoittaa, ja poistaa tai lyhentää tylsät paikat. Nykyisellään se on sellaista lässyä, etten itse jaksa lukea paria sivua enempää kerrallaan. Kirjoitin alkuperäisen raakaversion neljässä viikossa. Olen iloinen, että tein sen. Nyt on raaka-ainetta työstettäväksi.
"Huumorisi on melkein hauskaa."
Ihana :)
Olen joskus saanut huonoa palautetta runoistani. Jälkikäteen ajatellen se oli luultavasti ihan asiaa, mutta lakkasin kirjoittamasta pitkäksi aikaa ja palaute siis oli haitaksi sillä hetkellä.
Keskeneräisestä työstä paras palaute on minusta selkeät parannusehdotukset. Eli tee näin tai näin. Ei niitä tarvitse noudattaa, mutta voihan niitä kokeilla.
Valmiista työstä voi ottaa paremmin palautetta vastaan ja kestää sen. Tekstillehän ei enää voi yleensä tehdä mitään, vaan voi ottaa opikseen seuraavassa tekstissä jos on samaa mieltä kritisoijan kanssa.
Olen saanut.
Useaankin kertaan.
Sillä hetkellä se tuntui epäoikeudenmukaiselta. Ajattelin, että te ette ymmärrä mitä olen halunnut tällä sanoa jne. Myöhemmin olen tajunnut itsekin, että shaibaahan se teksti oli.
Eli huono palaute satuttaa, mutta kasvattaa - ainakin teoriassa. Hyvä palaute taas saa jalat nousemaan kaksi metri ilmaan ja pään pilviin. Koskaan en kuitenkaan voi lakata kirjoittamasta. Voisitko sinä lakata hengittämästä? Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!
PS. Parasta vaan kirjoittaa pöytälaatikkoon, eikä näyttää kenellekään mitään. Sitten voi itsekseen kyräillä, kuinka herkkä taiteilijasielu sitä on > parempi kuin reijomäet ja leenalehtolaiset. Niin ja tietysti heiluttaa kritiikin terävää säilää muiden töiden päällä. Olenhan parasta mitä John irwingin jälkeen on syntynyt. Te ette vain tiedä sitä...
Palautetta ei saa ottaa henkilökohtaisesti. Kyse on tekstistä, ei sinusta. Mutta alunperinkin kannattaa miettiä tarkkaan, kenelle tekstinsä antaa luettavaksi. Kannattaa pyytää koelukijoiksi sekä kirjoista jotain oikeasti tajuavia että sellaisia, jotka eivät ole tottuneita lukijoita, neuvoo myös Stephen King.
juu
Rakkaat tulevat kirjailijaystävät! Varautukaa siihen, että sitten kun olette julkaisseet (jotain sydänverellä kirjoittamaanne mahdollisesti), niin teidät ja se, mitä olette halunneet sanoa YMMÄRRETÄÄN TÄYDELLISESTI VÄÄRIN. Sitten mediassa pyöritellään tätä asiaa täysin väärillä urilla, etekä te voi vaikuttaa keskustelun kulkuun mitenkään.
Totuttautukaa siihen jo varhaisessa vaiheessa, että olette täysin väärinymmärretty taiteilija.
Ja jos taiteilija ei saa sanottavaansa menemään perille, niin kaikki lienee turhaa?
Kiitos. Ei muuta.
Sanotaan, että sukulaiset ovat liian lempeitä arvostelijoita. Annoin vaimoni lukea pari sivua tekstiäni ja hän ilmoitti, ettei ole ikinä lukenut yhtä raskassoutuista soopaa.
Aww... :D
Mutta tosipuheessa, läheisten reaktiot kirjoittamiseen saattavat yllättää. Eräs sukulaiseni ilmoitti heti, että "kohta saadaan hävetä", kun kerroin kustannusopimuksesta. Sitten vitsaili toiselle sukulaiselle, kun muisteli heidän takavuosien ulkomaanmatkojaan, että "kyllä mekin yks kirja saataisiin niistä kirjoitettua".
Ei voi kuin että häh, mitäh. En kysynyt että olettaako hän minun kirjoittavan sukulaisista (=häpeä) ja omaelämänkertaa (=hän voisi kirjoittaa matkoistaan). Olen mielessäni sommitellut piikikikkäitä kommentteja, kuten että "menepä joskus kirjastoon, katso ympärillesi, ja mieti onko ne kaikki omelämäkertoja", tai että "etkö oikein hahmota, että on sellainenkin ammatti olemassa kuin kirjailija, ja että kirjailija kirjoittaa kirjoja, eikä se ole mikään maailman suurin ihme".
Joo, vähän latteita nuo piikikkyydet, myönnetään. Säästän verbaaliset helmet kirjoihihin ;D
Jatkonovellit S24 saitilla, siis täällä
kirjoitettiin ennen joulua sitä
Joulun paras tarina
ja pyytelin omasta osuudestani, siitä tekstistäni palautetta, niin tuli vain ja ainoastaan kommenttia kanssakirjoittajalta. Ja tiedättekö, me ei edes tunneta toisiamme, ja kirjoittelemme joka joulu sitä joulutarinaa ja muutama muu, joita en myöskään tunne.
Ja kivaa on kirjoittaminen,
mutta miksi vain niin moni jää kokeilematta sitä kirjoittamisen iloa. Sitä vähän ihmettelen.
Onko Teidän mielestänne kivoja ne joulutarinat?
.............. siis turhanaikaista kirjainjonoa. Aijaaaaa.....................