Vaikeat nukutukset ja yömaitoilu, apua.

No ratkaisuhan on vain se, että sinun on ensin kasattava oma sisusi ja sitten opetettava lapsi nukahtamaan. Yksin se on varmasti raskasta, vaan toisaalta jos viikossa saat ees suhteellisen hyvät yöunet itsellesi, niin on se sen vaivan väärti. Vaikka minulla tuo ukonkutale on, niin hän ei ole kyllä tikkua ristiin pannut meidän yöhärdellien eteen saati sitten, että osaisin nukkua päiväunia. Kyllähän se voimia on vienyt unikouluttaa, vaan lopussa kiitos seisoo :)

Minä alottaisin ihan siitä, että opettaisin ensin nukahtamaan omaan sänkyyn sen pullon kanssa. Ja koska minä en halua huudattaa lapsiani yksin, se vie vähän enemmän aikaa. Mutta minä teen sen niin, että vien muksun petiin ja jos näyttää, ettei rauhotu, poistun paikalta ja tulen takasin, jos alkaa huutamaan ihan "oikeaa" itkua. Jos riehuminen alkaa taas, sama homma. Muutoin istun sängyn vierelle seuraksi hiljaa noteeraamatta ja odottelen, että lapsi nukahtaa. Tämä kakkonen on hiukan ärhäkämpi tapaus ja jaksaa huutaa tunteja, joten hänen kanssaan (1v2kk nyt) on asia vielä ratkaistu niin, että silittelen hiukan ja nukahtaa siihen. Pikkuhiljaa pyrin nyt siihen, että lopetan silittelyn aina aiemmin ja sitten alan siirtyä kauemmas sängystä ja opetellaan nukahtamaan itsekseen.

Yömaito meillä lopetettiin 10kk iässä ihan vain niin, että tarjoilu loppu. Huusihan neiti eka yönä 2x2h, toisena 2x 1h ja sitten se asia unohtui. Kannattaa vain olla kärsivällinen. Ei tuo yömaidon lopettaminen täysiä yöunia meille tuonnut, mutta helpompaa kipata takas sänkyyn ja heittää peitto päälle ja lapsi jatkaa uniaan.

Ei muutako sisukkuutta, parempien tulevien unien puolesta ja pyydä jotain kaveriasi hätiin, jos yksin et tahdo jaksaa!

Aloittaisin myös siitä että vauva nukahtaa omaan sänkyyn. Ensiksi nukuttaisin vaunuihin ilman heiluttamista. Kun tämä onnistuu siirtyisin sen jälkeen pinnasänkyyn. Tekisin pinnasänkyyn vaunuja muistuttavan pesän. Sen lisäksi tarkistaisin ettei ole liian pimeää tai valoisaa. Ja viimeiseksi yömaito.
Meillä annettiin yömaito pystyssä ennen nukkumaan menoa. Sen jälkeen yöllä sai vain vettä ja tassuttelua. 2-3 päivää meni ennen kuin yöheräily loppui.
Lisäksi tarkistaisin ettei ole ulkopuolisia tekijöitä jotka vaikuttavat nukkumiseen ja nukahtamiseen. Esim. Onko vaunun pääosa korkeamalla kuin pinnasängyssä? Yöllinen heräily voi johtua siitä että vatsahapot nousevat kurkkuun. Röyhtäileekö vauva paljon? Hampaat?

Pullon kanssa viereen nukkumaan. Säännölliset nukkuma-ajat pakkohan sen lapsen on jossain vaiheessa nukkua ja tottua! Huone pilkkopimeäksi niin tuskin tämä pilkkopimeässä kikattelee jos ei saa vanhemmalle mitään reaktiota aikaan. Ekana iltana saattaisi mennä 2 tuntia seuraavana tunti sitten puoli ja sitten 5 min. Sitkeesti nyt vaan ja sisulla kun päätät että vaunuja et esille ota vaikka mikä olisi. Ulkoilua ja reipasta menoa niin johan uni maittaa. Ja se huutaminen on vain ääntä sinä itse kyllä äitinä erotat mikä on vaan melua ja mikä todellista hätää lapsen huudosta. Jossain vaiheessa sitten tuo yömaitoilu unohtuu ihan itsestään

Meillä lapsi rauhoittui viereen kun luki ja lopuksi hyräili hiljaa. Siitä kannettiin sitten omaan sänkyyn. Hetken päästä jo nukahtikin ilman apuja sänkyynsä.

Mitä tuohon maidon lopettamiseen tulee niin meillä tepsi niin että ensi annettiin maitoa mukista. (missä siis imuosa vielä). Lapsi tajusi että eihän tästä saa yhtä hyvin hörppyjä kuin tuttipullosta ja kieltäytyi tämän jälkeen koko iltamaidoista. Yöllä maidon juominen saatiin loppumaan kun tarjottiin vettä maidon sijasta. Lapsi hokais että yöllä ei palvelu toimikaan ja lopetti maidon pyytelyt.

Päivitystä alkukirjoitukseen..
Pian kirjoitukseni jälkeen päätin että nyt saa vaunut jäädä. Meillä menty reilu kuukausi niin että olen iltaisin laittanut pullon kanssa omaan sänkyyn kyljelleen kääntäen ja sanonut että nyt nukutaan. Hetken paijaan päätä rauhoittaakseni ja koitan hiljaa mennä pois huoneesta. Lapselle on himmeä valo päällä koska huutaa pimeään jäädessä. Laitan makuuhuoneen oven raolleen tai kiinni ja odottelen. Pieniin mielenhuutoihin ja mekastuksiin en reagoi mutta jos yltyy kunnon huudoksi käyn aina laittamassa kyljelleen maidon kanssa uusiksi alle minuutin rauhoitellen ja äkkiä taas hiljaa pois. Välillä nukahtaa iltaisin jopa puolessa tunnissa itsekseen (vaatii muutaman luona käymisen) mutta joskus menee pahimmillaan melkein kahteen tuntiinkin.. Päivisin välillä tuntuu nukahtavan jopa helpommin sänkyynsä itse kuin iltaisin?
Vielä ei ymmärrä kuitenkaan nukahtaa täysin itsekseen ilman huutoja unilleen.

Ja tuosta yömaitoilusta, olen alkanut tehdä niin että tarjoan alkuyöstä maitoa ja loppuyön saa vain vettä. On jopa kelpuuttanut, ennen ei kelpuuttanut vettä lainkaan. Joisi yötä pitkin kumpaa vain litrankin edestä ja siksi olen koittanut antaa pienen määrän kerrallaan.. Yöjuomisesta öisin ei tunnuta pääsevän eroon siltikään kokonaan.. Lapsi alkaa kitistä jos en tarjoa mitään ja lopulta yltyy huudoksi keskellä yötä/aamuyötä ja herää kokonaan jonka jälkeen ainoa rauhoituskeino on maito. Oppiiko lapsi oikeasti alle viikossa jos joudun ilman maitoa huudattamaan ja valvomaan?
Lapsen uni tuntuu olevan öisin todella katkonaista, tekee vielä hampaita joten kenties voi johtua juuri siitäkin. Kipulääkettä tarjonnut joskus iltaisin mutta yhtä katkonaista yöt silti ovat ja kaipaa pullon suuhunsa. Ja asiasta kysyneelle, ei kyllä pahemmin röyhtäile öisin, muutaman kerran pullon juotuaan vain.
Kiitos vastauksista ja otan mielellään lisää apuja vastaan!

Itse tein niin, että annoin alkuun maidon sijasta vettä. Yllätyksekseni joi vettä, eikä hermostunut kun maitoa ei tullutkaan. Mutta kohta ei enää halunnut vettä, eikä huutanut maitoakaan.

Katso unikoulu ohjeita netistä. Vaatii paljonkärsivällisyyttä ja jaksamista, mutta kyllä se siitä. Jossain vaiheessa se maito on kuitenkin jätettävä tai toivottava, että lapsi itsellään jättäisi sen pois eikä huoli enää, eikä heräile yöllä... Meille neuvolassa sanottiin, että lapsi voi tottua heräämään maidolle. Eli jos maidon jättää pois niin ei ehkä herääkään niin usein.

Itselläni on mies, mutta miehellä ei riittänyt kärsivällisyyttä unikouluun, kun parina yönä, joten minä nukutin lapsen. Miehellä myös pitkät työpäivät, joten jouduin valvomaan. Valvominen ottaa koville, mutta ajattele, että kyllä se siitä helpottaa jossain vaiheessa.

Voimia!