Hei te joilla on ollut itkuisia vauvoja! kysymys teille!

Kuulostaa siltä, että vauvasi voisi olla väsynyt, kun kerran noin vähän nukkuu päiväunia? Minun vauvani oli kitisevä ja itkuinen n. 3 kk (ei kuitenkaan koliikkinen). Hän nukkui yöllä hyvin, mutta päivällä ei, ja oli juuri tuollainen, että heti herättyään oli hyvällä tuulella, mutta sitten loppupäivä oli yhtä jatkuvaa kitinää, eikä missään ollut hyvä, vaan vauvaa piti jatkuvasti kanniskella eri asennoissa ympäriinsä, eikä silloinkaan vauva ollut tyytyväinen.

Aloin "väkisin" nukuttaa häntä päiväunille, eli saatoin seistä kaksikin tuntia parvekkeella heijaamassa vaunuja, annoin nukkua tissillä, jne. Pikkuhiljaa vauva oppi nukkumaan kunnon päiväunet (ei välttämättä meidän ansiostamme, vaan aika teki tehtävänsä), ja silloin hän myös tuli iloisemmaksi. Tuntuukin aika kauhistuttavalta näin jälkikäteen, että silloin itkuisina aikoina vauva nukkui n. 12 tuntia vuorokaudessa, kun nyt hän tarvitsee ehdottomasti sen 15 tuntia (on nyt 5 kk), tai muuten on tosi väsynyt ja kiukkuinen - ja olisi tarvinnut aikaisemminkin, ei vaan raukka osannut nukkua.

N. 3kk iässä meillä tosiaan vähän helpotti, mutta vasta 4-kuisena vauva oli jo oikeasti helppo, ja voin sanoa, että vasta siinä vaiheessa aloin nauttia vauva-ajasta. En tiedä, mistä vauvasi itkuisuus johtuu, mutta melko varmasti voin luvata, että se loppuu aikanaan. Kolmikuinenkin on vielä tosi pieni, lähes vastasyntynyt, ja itse voin kyllä rehellisesti sanoa, että tuo alkuaika oli elämäni raskainta aikaa, kun taas nyt (pari kuukautta myöhemmin) elänkin yhtäkkiä elämäni parasta aikaa.

Tosi harmi juttu, että vaikea raskausaika vaihtui vaikeaan vauva-aikaan, mutta yritä jaksaa uskoa siihen, että kyllä teillä vielä helpottaa, ja että sinäkin saat vielä sen ihanan vauva-ajan. Se saattaa tapahtua lähes yhdessä yössä, ja pian tämä aika mitä elät nyt on vain muisto, joka sekin kultautuu nopeasti. Itsekään en oikein enää muista tuota alun kitinää, kun vauva on nyt niin erilainen.

Meillä oli yhtäjaksoista huutoa/itkua sinne 2 kk saakka, sitten helpottui. Meillä ollaan menty siinä 22-01 aikoihin nukkumaan ja nukuttu yleensä sinne 9 aamuun.
Nyt meillä ollaan aamu yleensä tosi hyvällä tuulella ja päivän edetessä alkaa se kitinä. Oikeastaa mikään ei ole hyvä. Välillä kuitenkin paremia päiviä ja joskus ollaankin niin päivä ettei juurikaan itketä.
Päivä unia vauva ottaa parin tunnein välein, harmi vaan että päikkärit kestävät reilu ½h joka selvästikkään ei riitä. Ja kuuden jälkeen ei oikeastaan edes enään nukuta.

En tiedä mitä yritän sanoa, varmaan sitä että et ole ainoa jonka lapsi on "hieman itkuinen"

Muistakaa tosiaan se, että jos vauva on tosi itkuinen pienenä, niin se saattaa olla hyvinkin tyytyväinen esim. 6-kuisena. Ei kannata esim. 3 kk ikäisen vauvan kohdalla ajatella, että lapsi nyt vain on tyytymätön ja tulee sellaisena pysymään.

Itse tosiaan "tuomitsin" vauvani haastavaksi ja suuritarpeiseksi sen perusteella millainen hän oli alle 3-kuisena, mutta nykyään hän on todella tyytyäinen ja aika käy jopa pitkäksi, kun vauva esim. nukkuu niin hyvin (mitä ei tosiaan 3-kuisena tehnyt, vaan silloin nukkui juuri puolen tunnin pätkissä, kun aluksi olin nukuttanut sitä tunnin... Nykyään ei tarvitse edes erikseen nukuttaa, ja silti vauva nukkuu 2-3 tunnin päikkäreitä 10h yöunien lisäksi).

Itseäni helpotti tuolloin vaikeina aikoina ajatus, että mitä enemmän jonkin asian eteen näkee vaivaa, sitä enemmän siihen kiintyy. Ja näin jälkeen päin ajatellen, onhan se parempi niin, että vauva-aika on aluksi haastavaa, mutta myöhemmin helpottaa, kun toisilla vauvat nukkuu ekat 3 kk koko ajan, mutta lopettaakin sitten nukkumisen ja aloittaa kitinän... Varmaan aika rankkaa, jos on tottunut "helppoon" vauvaan, joka yhtäkkiä ei enää sellainen olekaan...

Tutulta kuulostaa...

Esikoinen oli koliikkivauva ja huusi 3kk klo 17-20/21 joka ikinen ilta. Se loppui kuin seinään 3kk iässä.

Kun aloin odottamaan toista, kaikki vakuutteli, ettei kahta koliikkivauvaa synny perheeseen. Väärässä olivat. Kakkonen huusi selkeästi koliikkivaivojaan 3kk ikään, sitten oli parin viikon seesteisempi vaihe ja itkuisuutta jatkui sitten siihen saakka, että kakkonen oppi konttaamaan 6kk iässä. Hällä tuntui olevan suurin itkuisuuden aihe siinä, ettei vain päässyt mihin halusi. Pyörien kierien liikkui 4kk alkaen, mutta sekään ei riittänyt. Itkuinen tuo 1v 2kk neiti yhäkin on verrattuna esikoisen kehitykseen, mutta nyt on jo paljon helpompaa. Hän on luonteeltaan sellainen, että joko kaikki on ihan tosi hyvin tai sitten ihan persiillään ja sen kyllä kuulee :D Nyt siihen on jo tottunut, joten enää se ei tunnu niin pahalta. Se ensimmäinen puoli vuotta oli kyllä sellaista rumbaa, että siinä oli koko perhe koetuksella. Säälitti isosiskonkin puolesta, kun äidin aika meni kakkosta tyynnytellessä. Mekin on kaikki jipot noiden kanssa kokeiltu, vaan helpotusta ei ole mistään ollut. Vyöhyketerapiassa käytiin 4x ja lopetin,kun lapsi huusi kipua koko 20min ajan kurkku suorana. Terapeutti vain ihmetteli, että reagoipa vauva vahvasti hoitoihin.

Jaksamisia, se on rankkaa aikaa, mutta ihan varmasti se helpottaa! Jälkeen päin naurattaa, että se aika tuntui loputtomalle, mutta kuinka lyhyt se oikeasti olikaan. Muista huolehtia itsestäsi ja ottaa välillä irtiottoja, että jaksat ottaa itkut vastaan!

Samanlaista oli meillä, kunnes kerran mummi laittoi pojan partsille nukkumaan vaunuissa; vetäs 3h unet jonka jälkeen oli iloinen koko loppupäivän.
Nykyään nukutaan 3h unet joka päivä ulkona (4,5kk) ja narina ja itkusuus on loppunut. Ennen narisi koko päivän kun nukkui 15-30min unia.. :(

Tsemppiä!:)

http://domesticgoddezz.wordpress.com/2008/12/10/vauvan-nukuttaminen/

Tästä EASY-menetelmästä löytyi meille apu; lapsi on itse kehittänyt itselleen rytmiä!:) Suosittelen ainakin kokeilemaan. Tuo on siitä mukava,ettei tarvi kello kädessä katsoa koko ajan vaan mennään vauvan tuntemuksien mukaan. Ja suosittelen kaikille sitä ulkona nukuttamista tai ainakin kokeilemista jos vauva ei nuku päivällä. Meillä meni 2kk että suostui vaunuissa tekemään muuta kun karjumaan,mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

Hei! kiitos vastauksista! meillä on nyt tämä elämä muuttunut taas ihan uuteen suuntaan. Ollaan nyt kaksi kertaa käyty vyöhyketerapiassa, noh, ensimmäisen 20min jaksaa olla hierottavana mutta kun siirrytään jalkoihin, alkaa itku. sitä kestää sitten terapia -ajan loppuun saakka. Hierojakin ihmetteli asiaa, ja sanoi kyllä meidän vauvan olevan erityisen jännittynyt koko ajan. mistä sitten johtuu? No monet terveydenhoitajatkin ihmetteli jo ensimmäisinä elinviikkoina kun meidän vauva ei voinut sietää kylpyä tai alasti olemista :D tuntuu jotta meillä taitaa olla kaikin puolin erikoinen tapaus.

Vyöhyketeapiasta en ole kyllä mitään hyötyä huomannut. Nyt on vain sitten yö unetkin muuttuneet. ei nuku enää 3-5h pätkää kertaakaan vaan nyt ne ovat läpi yön 1,5h-2h, kokoajan on nälkä. Välillä saan nukahtamaan uudelleen pelkällä tutilla mutta herää puolentunnin jälkeen itkemään pulloa. huoh! juuri kun ajattelin että no onneksi nukkuu yöt suht hyvin.
Päivällä olen alkanut laittaa nukkumaan heti jos kitistään silmät puoliksi kiinni, ja kas kummaa, aina on helposti mennyt nukkumaan päiv unia. Nyt ollaankin sitten hereillä kerrallaan päivällä 1h-1,5h ja sitten nukkumaan puolen tunnin unet. Kaiken kaikkiaan olen laskenut että nukkuu päivällä neljä puolen tunnin pätkää ja yhden 2-3h pätkän iltapäivällä. nukkumaan menee kumminkin samaan aikaan kuin ennenkin eli 21.30-22.00, eli kaiken kaikkiaan nukkuisi 24h noin 15h... aika paljon! verrattuna ensimmäisiin 2kk kun unia tuli max 10h vuorokausi. Nukkuisiko nyt sitten univelkoja pois? On myös ollut vielä päiviä jolloin ei nuku sitten millään, mutta silti yöunetkin ovat yhtä rikkonaisia. Ensimmäiset 2kk oli ihan silmin huomattavaa vatsakipua ym. itki päivät läpeensä, veti itseään kaarelle ja parkui, eikä näin ollen sitten saanut nukkumaan millään päivisin. Nyt en ole huomannut sitä vatsa kouristelua ollenkaan kitinän yhteydessä? mutta kumminkin kakka on vielä suurimmaksi osaksi vihreää. Pari kertaa on nyt tullut ihan normaalin väristä :)

Iloisia hetkiä kyllä myöskin päivään mahtuu muutama, yleensä herättyään pitkiltä päiväunilta, ja niin, aamulla herättyään on iloinen sekä illalla ennen nukkumaan menoa. Jostain luin myös että yöunien levottomuutta voi aiheuttaa uudet opitut asiat? meillä ei vielä ole opittu kääntymään, mutta uutena juttuna on nyt tullut leluun tarttuminen. Toivottavasti nämä öiden muuttumiset on joku kausi vain. Hampaitakin aloin epäillä kun vyöhyketerapeutti sanoi suussa näkyvän hampaan alkua. Itsekkin sitä tutkiskelin ja kyllä se näyttäisi hammas olevan! kuolannu on kyllä ihan runsaasti jo viikon verran, siis oikein kunnon kuola lammikoita ja nyrkkiään syö.
Olen myös huomannut jonkinlaista ruokahaluttomuutta! Päivällä ruokaväli on useimmiten sen 3h. mutta enää ei mene normaalia 160ml kerralla vaan nyt menee ehkä 90ml. Eli maidon määrä on pudonnut huimasti! yöllä kyllä ruokamaistuu vähän useammin mutta silloinkaan ei mene enää normi määriä. Kyllä on laittanut huolestuttamaan tätä mammaa nämä yhtäkkiset muutokset oikein kunnolla :( tällä viikolla neuvola, katotaan sitten taas painoa ja pituutta. Sen verran voisin vielä kertoa että meidän vauva on kyllä aika suuri kokoinen, nimittäin pituutta on n. 62cm ja painoa pikkuusen päälle 7kg. Eli kyllä tuo jatkuva kantaminen alkaa uuvuttamaan todenteolla!
Olen nyt tsempannut itseäni, että pakkohan tämän on helpottaa viimeistään vuoden sisällä! tai toivotaan niin!

puhuin lääkärille heti ensi kerralla että on silent refluksin oireita, esim. heti ensi viikoista lähtien syöttäminen piti tapahtua tosi pystyssä asennossa, jos yritti makuu asentoon niin syönnistä ei tullut mitään, itkettiin täyttä kurkkua. myös esim. vaipan vaihtokin oli mahdotonta kun toinen huusi heti pää punaisena kun makuu asentoon laittoi. yhtään ei viihtynyt sylissäkään (makuuasennossa). ei oikeastaan missään. lisäksi kouristi syötyään ja itki. röyhtäisyn yhteydessä itkettiin jonka jälkeen nieleskeli kauan puklua ja lopputuloksena oli hikka. nyt viihtyy jo paremmin, ihan hetken, makuu asennossa. eikä röyhtäisy ole enää niin tuskaisaa ja puklunkin päästää pihalle asti ettei yritä niellä sitä. mutta hikka on ja pysyy, tulee joka kerta syönnin jälkeen. mutta mitään kaaressa puklaamista ei tosiaan ikinä ole ollut. ja tästä syystä lääkäritkään ei nähnyt syytä lääkitä vaivaa. sanoi että ongelmat lakkaa kun vauva kehittyy.

Tänään on taas itketty miltein koko päivä. ja kitinää sekä narinaa ne hetket kun ei itketä pää punaisena. Väsymys alkaa kyllä painaa todenteolla päälle niin isällä ku äidilläki. no mitä voi odottaa 3kk itkun täytteisistä päivistä. yhtäkään kokonaista yötä ei tämä perhe ole nukkunut koko 3kk ja ensimmäiset 2 viikkoa valvottiin kokonaan. jonka seurauksena olin rätti väsynyt ja monesti iltaisin muisti, ettei koko päivänä ollut syönyt mitään. kanniskellut vain vauvaa koko päivän. tästä sitten seurasi nopea laihtuminen ja maidon tulo loppui ja niinpä sitten imetyskin. apua ei sukulaisilta tai ystäviltä ole herunut. järkyttyneitä katseita 2h kyläilyn päätteeksi. ja lause " no sitten ku lapsi on rauhoittunut ja varttunut niin voi meillekkin hoitoon tuoda" on tullut tutuksi. mietimpä vain että mihin sitä apua enää silloin tarvii kun muksu on päivänsäde? :)

Olen myös huomannut että tämä päivittäinen itku ei ole enää sitä mahdotonta kipuitkua, mitä oli 2,5kk, vaan sellaista jatkuvaa tyytymättömyyden kitinää ja narinaa.

Tähänkin päivään asti ollaan menty kirjaimellisesti päivä kerrallaan. ja ilmeisesti mennään vielä jonkun aikaa. jospa meillekkin vielä koittaisi se IHANA vauva-arki.

No kyllä itselläkin usko meni noihin lääkäreihin, ja peräti kolmeen eri lastenlääkäriin. Vauva oli myös tosiaan tutkimusjaksolla kolme päivää jossa saivat itse huomata oireita, mutta tutkimuksjakson jälkeen lääkäri oli sitä mieltä että oireet ovat niin LIEVIÄ ettei erityistä hoitoa tarvita. Mutta sanoi että jos itkuille ei meinaa loppua näkyä niin voimme koittaa jotain gaviskon(tai mikä lie) lääkettä? onko tuosta lääkkeestä jotain kokemusta?

Koko tämä 3kk ollaan nyt lääkäreissä juostu ja neuvolassaki joka ikinen viikko. Rahat hupenee mutta tuntuu ettei mitään apua saa. Jopa meidän vuorovaikutustaitoja epäiltiin. SIIS että vauva itkisi vain meidän puutteellisen hoidon takia! mutta tutkittuaa vuorovaikutusta tulivat siihen tulokseen ettei siinä ole mitään vikaa... Mutta voin sanoa että kyllä hienolta tuntui kun yritti hakea apua vauvan kipuihin ja lopputuloksena oli se että hoitotaitoja aletaan epäillä. :(

Sanotaan ettei itseään saa syyttää vauvan itkuisuudesta ja vaikeasta alusta mutta kyllä tälläkertaa lääkärit antoivat hyvän aiheen syyttää itseään. Aloin nimittäin näiden sairaala reissujen jälkeen epäillä, että "enkö tosiaan hoidakkaan vauvaa oikein?"

Meillä tosiaan nykyisin tulee se puklu kyllä ulos asti jos niin käy. enää sitä ei niellä takaisin. Mutta kun oikein miettii niin on se puklaaminen runsastunut huomattavasti. Ennen ei puklattu koskaan. Tähän puklaamisen aloitukseen lääkäri totesi että vyöhyketerapia aiheuttaa joillekkin vauvoille runsaampaa puklaamista terapian aloitettua. No tiedä sitten....

Nyt mietinkin että pitäisikö sitä kavisgon/gaviskon lääkettä koittaa? kuulemma saa ihan ilman reseptiä apteekista? mutta mitä jos se ei sovikkaan meidän herkkä vatsaiselle yksilölle?

Meillä on ollut alusta asti sängyn ja vaunujen pää kohoasennossa, sekä syötöt ym. oleilu tapahtuu mahdollisimman pystyssä asennossa. Tämä saatiin ohjeeksi jo ensimmäisen lääkäri käynnin yhteydessä.
Enää ei esim. kouristella syönnin jälkeen eikä itketä röyhtyä pääpunaisena. Ja kylpy on nyt ihan ykkös juttu. eli ennen ei sielläkään viihdytty juuri sen takia kun joutuin olemaan vaaka-asennossa. Paljon on nämä päivittäiset rutiinit ym. helpottuneet, mutta itku,kitinä ja narina jatkuu. Sekä vihreä savimainen kakka ja uutuutena on kuivat läiskät pohkeissa, neuvolatädin mukaan atooppista ihottumaa.

Yksityisellä ei olla käyty, kun nuota aikoja on lykätty niin paljon julkisiin. Refluksia eivät tosiaan ottanut mitenkään vakavasti, sanoivat vain että kyllä se ohi menee. Allergiaa epäiltiin ihan aluksi ja kokeilimme lääkärin määräyksellä pepti jauhetta. Heti syötyään sitä, vauva oksensi rajusti ja itki 4h putkeen. Soitin lääkärille ja hän kehotti lopettamaan erityiskorvikkeen annon heti ja kokeilemaan uudestaan muutaman päivän päästä. No kokeiltiin uudestaan ja sama toistui. Sitten jouduttiin lähteä uudelleen sairaalaan. Toista korviketta eivät määränneet vaikka sitä pyysin. Olisin ollut halukas kokeilemaan vauvalle muitakin vaihtoehtoja. Mutta lääkärin mielestä siihen ei ollut tarvetta. Vauvalla ei kuulemma ole maitoallergiaa jos maitoallergikon korvike ei käy. Näin sanoivat! Kuulemma ihan yleistä että sellainen vauva jolla ei allergiaa ole oksentaa yleensä tämän erityiskorvikkeen.(en kyllä ikinä ennen ole tälläistä väitettä kuullut)

Nyt vain pelkään pahoin että jos annan asian olla niin myöhemmin paljastuukin allergia! ja sitten huomataan että vauva on itkenyt ihan turhaan monta kuukautta vaikka apua olisi ollut.

Niin ja lääkäri vielä niin ihanasti lohdutti, "no jos jotain maitoallergiaa on, se on muisto vain kouluikäisenä" niin.. no eikö sitä pitäisi hoitaa siihen asti!

Kuukausi pitäisi kuulemma vielä odottaa, eli tuohon 4kk ikään asti, sen jälkeen laitetaan uusiin tutkimuksiin jos itkut ei helpota. Mutta kyllä alan olemaan sitä mieltä että yksityiselle seuraavaksi.

Hei! jos joku tätä vielä käy lukemassa niin ajattelin tulla kertomaan kuulumisia. Meillä on nyt tilanne hieman helpottunut. Omasta aloitteestani ja nauvolan suostumuksella kokeilimme gaviscon lääkettä, ja kas kummaa, sehän auttoi pahimpiin itkuihin. Tämän kerrottua lastenlääkärille, lääkäri alkoi myös uskoa että on tosiaan silent refluksista kyse. Ohjeeksi sain jatkaa gaviscoonia vielä jokun aikaa, vaihtaa allergiamaitoon sekä kiinteiden antaminen aloitettava välittömästi. (iso vauva kyseessä) Kun gaviscoon kuuri on annettu, siirrymme maidon sakeuttajaan. 5 päivää on mennyt hyvin, näillä ohjeilla, itkua ei enää ole kuin ehkä tunti päivässä. (toki voi vielä muuttua pahempaan) Ongelmaksi tulikin nyt sitten kova kakka! jota yritämme pehmittää luumusoseella. katsotaan onnistuuko. Kakan väri siis muuttui heti normaaliksi, mutta nyt kovia papanoita.Päiväunet piteni! luojan kiitos, nyt nukutaan 2x 2h-2,5h ja yksi 1h. Yöllä nukutaan 10-12h 3krt heräten. Nyt siis näyttäisi että mekin voimme ruveta nauttimaan vauva-ajasta! Kyllä sitä rupesikin jatkuvat itkun takia tulla hulluksi! niin isi kuin äitikin... toivottavasti nyt ei kaikki sitten käänny päälaelleen, justiin kun sain näin hehkutettua :)

Eniten kiukuttaa se, että lapsi on pian 4kk huutanut vatsa kipujaan ja ilkeän tuntuisia vatsahappoja, ja vain sen takia kun minua ei otettu tosissaan missään lääkärissä! vasta kun itse tein niinku parhaaksi näin, alkoi helpotusta tulla meidän elämään!
Paras oli viimeisin lääkäri käynti päivystyksessä tosi tosi tosi itkuisen vauvan kanssa, paheni siis juuri ennen näiden hoito-ohjeiden saantia, vauva huusi 6h putkeen kipu itkua, ihan jäykkänä. Lääkäri totesi vain naurahtaen "onko tämä ensimmäinen lapsesi?, No heh! vauvat nyt vaan itkee, menkään kotiin tutustumaan toisiinne" Kyllä meinasi tältä mammalta hermot katketa... lääkäri nauroi päin pläsiä :O Olen lukenut paljonkin näistä tapauksista että sanotaan "vauvat nyt vain itkee" ja nyt se sitten tuli omalle kohdalle. Järkyttävää ettei äitejä oteta tosissaan vaikka äitihän sen lapsensa parhaiten tietää ja huomaa kun kaikki ei kunnossa ole!

Meillä oli myös kovin itkuinen vauva, nyt kohta sen 4kk vanha. Miten teillä päivät sujuu? Mietin siis sitä, että meillä opittiin olemaan tosi paljon sylissä ja nyt sitten pitääkin hytkyä joka suuntaan että vauva on hyväntuulinen. Mutta mielummin niin kuin itkua kuunnella. :)

Heippa! meillä menee nyt päivät tosi hyvin. Viihtyy yksikseen leikkimässä lelukaaren alla, katselee muitten touhuja ja naureskelee. Eli uusi allergia-korvike sekä maidonsakeuttaja gavisco on auttanut. Aluksi uudesta korvikkeesta vaivat vain paheni, mutta kun aloitettiin tuo sakeuttaja myös niin johan alkoi vauvasta kuoriutua ilopilleri! Eli tosiianki meillä oli paha silent refluksi. Tähän asti siis minua ei uskottu lääkäreissä. Sitte vasta kun ite kokeili gaviscoa. eli tosi huonosti kuunnellaan ensimmäisen lapsen saanutta äitiä. :(

Meillä oli alusta saakka sitä 20h kantamista ja hytkyttelyä. Mutta vauva ei sitä enää tarvinnut heti vaivojen loputtua! Eli kun sanotaan että vauva tottuu siihen jatkuvaan liikkeeseen, niin kyllä meillä ainakin loppui kaikki hytkyttelyt, kun vaiva alkoi helpottaa.

Nykyään ollaan ihan ihmeissämme kun aikaa tosiaan riittääkin niihin koti hommiin ja ennen kaikkea meillä riittää aikaa miehen kanssa toisillemme! :) arki on alkanut tasoittua ja iloisia hetkiä on nykyään enemmän kuin itkua! toivotaan että näin myös olisi vielä edes jonkinaikaa! Ei oikein kunnolla uskalla edes vielä iloita näistä hyvistä päivistä, kun aina sitä vähän pelkää niiden itkujen paluuta!

No meillä tyttö on nyt vähän yli 3kk ja eipä oo vielä itkut loppunut. Helpottunut on tai sitten ollaan niin totuttu jo huutoon. Päivisin paljon kitinää ja iltaisin ja vaihtelevasti tunnista muutamiin tunteihin huutoa joka ei lopu millään. Meilläkin on kaiken maailman tippoja kokeiltu mutta ei apua. Kokeiltiin myös erillaisia maitoja ja käytetään nyt tutteli plussaa joka oli 'paras'. Mallasuutetta annan silloin kun tuntuu että tyttö vääntää mutta kakka ei halua tulla. Maissivelliä annettu 2,5 kk iästä neuvolan neuvojen mukaan sekä aloitettu kiinteät pari päivää sitten. D-tippoja kokeiltiinmyös mutta huuto yltyy vaan niin odottelen vähän ennen kun taas alotan. Kokeiltiin myös sitä että joka ilta kylvettäis ja hierottais mutta auttoi hetken. Kai tämä tästä pikku hiljaa... Toivottavasti ei ala pukkaa kipeesti hampaita kohta :D

Onpa surullista lukea täältä lääkäreiden toiminnasta. Ihan vihastuttaa. Meilläkin esikoinen oli kovin itkuinen, ainoa mihin rauhoittui oli pystyasento kantoliinassa. Silloinkin piti kävellä koko ajan. Muuten nukkui vain vartin pätkiä. Neuvolan mielestä vain peruskoliikkia ja vauva-arkea. Toivottivat jaksamista.

Onneksi sukulaisten suosituksesta löydettiin osaavalle lasten allergologille, joka myös ymmärsi silentrefluksin hoidosta. Saatiin toimiva lääkitys ja allegiat selville. Arki alkoi hieman helpottaa, saimme kaikki nukuttua edes muutaman tunnin pätkiä. Lapsi oli tuolloin 5kk. Refluksilääkitys lopetettiin vasta 1,5-vuoden iässä, kun lapsi vietti kaiken hereillä olo aikansa pystyssä ja söi kiinteitä enimmäkseen.

Lapsi on kyllä hyvin temperamenttinen ja kova menemään. Eli luonne näkyi jo vauvana. Ei olisi millään ollut paikallaan silloinkaan, hermoistui helposti jne. Ihmeteltiin myös aikaisin alkanutta uhmaikää, ja sen loppumattomuutta.
Nyt 6-vuotiaana on diagnosoitu AD/HD ja kun olen muiden AD/HD lasten vanhempien kanssa vertaistukiryhmässä keskustellut, ovat monet kuvailleet vauva-aikaa samankaltaiseksi.
Osa oli saanut helpotusta osteopaatilta. Me ei siitä silloin vielä tiedetty. Kuopuksen veimme heti 2 viikkoisena ennalta ehkäisevästi osteopatiaan. En tiedä oliko siitä mitään hyötyä, koska lapsi on muutenkin aivan toisenlainen.

Yhden teorian mukaanhan AD/HD "puhkeaa" mm. vauva-ajan jatkuvasta kivusta. Aivojen välittäjäaineet menevät jollain tapaa sekaisin, kun kipuun ei tule helpotusta ja jännitystila jatkuu. Tuntuu näin jälkikäteen ihan kamalalta ajatukselta. :( Toisaalta teimme kyllä kaikkemme, mitä oli silloin voitavissa, pikku raukan olon parantamiseksi. Silti syytän toisinaan itseäni siitä, että olen aiheuttanut lapselleni tuon kamalan rauhattomuuden ja keskittymiskyvyn puutteen, joka oikeasti on todella haastavaa ja väsyttävää koko perheelle ja ympäristölle, lapsesta puhumattakaan.

onko muilla auttanu vyöhyketerapia?