Äiti ei kelpaa...isi on supermies...

Annapa iskän hoitaa joskus käskeminen ja ikävien juttujen tekeminen, niin alkaa äiti olla aika sankari...

Usein miehille jää ne kivat velvollisuudet ja äiti joutuu olemaan se tylsä pahis, joka raahaa lääkäriin ja pistää pelit poikki kun on nukkumaanmenoaika, herättää eskariin ja määrää laittamaan kurahaalarit, vaikka lapsi haluaisi mennä syyskelillä sortseissa pihalle jne...

on kokemus aivan yksilöitäviin tekoihin miten äiti suhteensa lapseen tuhoaa.
miniä.

Näin oli meilläkin. Isä oli paljon poissa työmatkoillaan ja taisi kasvaa pojalle jonkinlaiseksi supermieheksi ja idoliksi jonka kanssa halutti olla paljon enemmän kuin pussailevan ja ylitunteellisen äidin. Suurta surua podin minäkin jossain vaiheessa, mutta sitten alistuin rooliini. Tehtäväni oli kasvattaa hänet elämää varten parhaan kykyni ja taitoni mukaan. Ja hyvä niin. Poika tarvitsee ehdottomasti isän tai miehen joka opastaa hänet irti äidistä terveellä tavalla. Muuten heistä tulee pahimmassa tapauksessa uusia "Breivikiejä" - äidin paapomia yli-ihmisiä.

Minun poikani on nyt armeijassa ja miehistynyt entisestään. Välimme on loistavat, hän suhtautuu minuun, äitiinsä, kohteliaan aikuisen miehen tavoin. Rakkautta on puolin ja toisin. Kiitän nyt hänen isäänsä viisaudesta ja itseänikin siitä että luovutin silloin kun oli luopumisen aika.