20v ujo lesbo

Täältä löytyy yksi kohtalotoveri, joka muuttuu helposti punaiseksi ja alkaa änkyttää, ellei saa itseään koottua omasta päästään pois.
Ja olen muuten myös 20v.

Tottakai saat suhteen aikaiseksi. Älä mieti liikaa. Mitään ei ole menetettävää, jos et olisikaan omasta mielestäsi sujuvasananainen. Hän ymmärtää, ja haluaa ymmärtää

ihanaa et on kohtalontoverikin! :D
ja joo sit mun yks ongelma on kans se, että odotan et mulle tullaan puhumaan ekana, ite oon huono menee tutustumaan varsinkaan keihinään keistä oon kiinnostunu :( :D

Kunhan se oikea kohdalle sattuu niin siihenpä ne ujoudet jää...
Kun kumpikin tykästyy niin löydätte kyllä tien toistenne luo, silloin se ujous on jopa seksikästä...
Katsele ja kuulostele rauhassa, löydät kyllä rakkautesi...

On tosiaan kohtalotovereita, tosin en ole enää niin ujo kuin olin sinun ikäisenä. Jos ajattelee, että ujoilla on yleensä vaikeaa löytää kumppania, siis hetero-ujoilla, niin voi vain kuvitella kuinka vaikeaa sitten muutenkin vähemmistöön kuuluvalla ujolla on löytää kumppania. Mutta iän myötä itsetunto kasvaa ja oppii hyväksymään ujouttansa. Sitten ujous ei enää ole niin suuri este itselle. Luottaa vain itseensä ja kehittää itsetuntoaan ja muistaa että ujous voi olla viehättäväkin ominaisuus.

no, toivotaan että noin käy! Toisinaan mietin että mitä jos en koskaan löydäkkään "sitä oikeaa" :( tai ylipäätänsä parisuhdetta :D
Baareissa käyn harvoin, joten sekin varmaan vaikeuttaa asiaa, kun monethan tapaa siellä

sama ongelma :D

Ei kannata stressata vaikkei heti seuraa löydä. Jos on tarkoitus niin varmasti sinäkin läydät sen elämäsi naisen itselleni kunhan sen aika on. :)

Ja pikkuripaus ujoutta on ihan söpöä. ;)

parisude, onnistunu sellainen vaatiikin vähän kypsyyttä. Sä vaa et ole. Ehkä sä joskus tajuat ettei mitään saa odottamalla eikä se naisten ohimarssi susta lopu ellet laita pistettä sille. Ripaus ujoutta on aina nättii, mutta jos ei uskalla elää ja tavoitella asioita mitkä kiinnostaa ni aika perseestä se varmaa on.

Ujous ei ole sairaus, ei kande sillai sitä alkaa kohdellakkaa. Vaikka sulla olis miljoona ujobuddya niin miten te saatte mitää aikaan kun ujostuttaa saada suuta auki? Ihminen on kehittyvä ja jos ei itseään kehitä niin se on täydellistä hulluutta. Tässä maailmassa kaikki on mahdollista, jos vain laittaa vähän itteään likoon eikä odota ja odota ja odota ja odota. Elämässä on liikaa hyvii asioita jotka liukuu sulta ohi tota ujoutta vaalimalla.

Niskasta ittees kii ja mee vaikka johonki harrastukseen missä joutuu sitä suutaan aukaisemaan ja itseään näykville tuoda. Itsevarmuus kasvaa kun huomaat ettet kuole siihen omaan ääneesi.

Hei ! Vois jutella? Tai siis voin auttaa sua tossa asiassa :) ?

Täälläkin 20v ujo lesbo. Tosin kerran kyllä oon jo seurustellut, joten eipä se naisen löytäminen ihan mahdotonta ujollekkaan ollut. Toisaalta pakko kyllä myöntää, että koska itse oon vähä hitaamman kaavan edustaja näissä tutustumis- ja ihastumisasioissa, nii alkaa toisinaan miettiä, että löytyyköhän sitä naista. Nuorempana oli jotenkin helpompaa ku oli lukiossa ja tapasi siellä säännöllisin väliajoin ihmisiä. Siinä vain tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni ihan kuin luonnostaan. Mutta nyt kun on siirtynyt yliopistomaailmaan, niin tuntuu vaikealta löytää sellaista paikkaa, missä tapaisi ihmisiä säännöllisesti ja pääsisi siinä sivussa sitten tutustumaan pikkuhiljaa. Tuntuu, että nyt vanhempana pitäisi olla jotenkin nopeampi näissä naisasioissa, tai sitten jää ilman.