1v. ja pentu

Itselläni on 14-vuotias vanha rouva ja viime kesänä tuli kolmi kuinen pentu taloon. Ensi näkemältä mammamme ihastui ja maukui pennulle. Sitten tuli nuuhkinta ja tutustumisvaihe. Se ei mennyt aivan niin kui näytti. Ensin mammamme oli innoissaan pennusta (nuorempana tullut kolme pentuetta, luuli omaksi pennukseen.). Kun huomasi ettei ollutkaan oma niin tuli sähinää ja nopeaa pakenemista, tassukin taisi heilahtaa. Nyt kun on vuosi kulunut niin ei kylläkään vielä ylimmät ystävät ole mutta kyllä talon jo jakavat sovussa. Ruokakuppia mamma puolustaa henkeen ja vereen. Kynsiä ei ole tainnut koskaan vielä näkynyt, pelkkää tassua vain mamma on pennulle antanut -mamma ymmärtää että toinen on vain pentu. Eli huomioi paljon kumpaakin, varsinkin vanhempaa neitiä. (HYLÄTYKSI TULEMISEN PELKO ON SUURI!!) Vieraat yleensä palluttavat pentua kun se on niin "söpö" ja vanhempi kisu jää sivuun, otappa silloin itse vanhempi kisu syliin ja hoivaile sitä. Kyllä ne ajan kanssa tottuvat toisiinsa. Sama se on pienillä lapsilla. Kun toista huomioidaan enemän kuin toista niin tulee siinä mustasukkaiseksi. En tiedä oliko tästä apua, mutta meillä tehosi tämä aika hyvin. (Viime yönä yllätin kisuset nukkumasta samalta nojatuolilta)
ONNEA!!!

naapurii meni oman kollipentuni sisko.
sielä oli ennestään jo tyttökissa parivuotias.
eka ei tullu mitään koko hommasta, mutta sitten
ne jotenki itte selvittivät asian ja nyt tämä
vanhempi kissa imettää tätä pentua=)

mulla taas oli yksi vuoden ikänen kolli ennestää
ja otin sitte toisenki.
meillä kaikki menny hyvin heti alko kauhea leikkiminen ja riehuminen.
pojat on ihania ja pentu matkii isompaa kaikessa.

onnea sinnekkin, saattaa sillä isommallaki kissalla mennä aikaa...onhan tuo suuri järkytys.

Kissat pitäisi ensin eristää, että vanhempi rauhoittuu. Tuolta voit lukea lisää:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000002265637

tuli pentu muutama kuukausi sitten. Neiti 1,5v sähisi ja suhisi jo heti pennun nähdessään. Rähisi ja murisi ja komensi. Ei kuitenkaan nähty järkeväksi erottaa heitä vaan annettiin tutustua omilla ehdoilla. Pikkuinen oli aika paljon piilossa, mutta ei mennyt kuin kaksi päivää kun he tottuivat toisiinsa ja nyt parin viikon päästä ovat kuin ylimmät ystävät. Vanhempi hoivaa ja leikkii pikkuisen kanssa. Kertaakaan eivät ole enää edes sihaisseet toisilleen, ihania :))
Vähitellen alkoivat meillä sietää toisiaan ja ruokailutilanteet olivat sellaisia, että suostuivat olemaan vierekkäin ja syömään. Siinä sitten vähitelleen isompi neiti alkoi pesemään pikkuista ja näin vähitellen tutustuivat toisiinsa. Ensimmäisenä iltana vanhempi neiti ei antanut meidän ottaa häntä edes syliin kun oli loukkaantunut, mutta sekin meni ohi ja kun vain muisti antaa hänelle paljon hellyyttä!