Viime yönä tuossa valveuduin, kun emäntä imetti. Aloin pohtimaa sitä asiaa, että kuinka moni pariskunta on yhdessä meidän tuttavapiirissä ja sukulaisissa.
Noh; meillä porukat hankki meidät lapset nuorina, isä oli 23v ja äiti 20v kun esikoisen saivat. Nehän tappelivat 35-vuotta ja erosivat. Isästä tuli juoppo ja äiti elää ihmisiksi - ei ole ikinä viinan kanssa sootkenut. Ei isäkään silloin lapsuudessamme ryypännyt, mutta sitten kun esikoinen oli 12 vuotias, sitten alkoi pikkuhiljaa kuppi maistua kasvavalla vauhdilla. Aina elivät kauheasti työlle ja rahalle. Yhteistäkin aikaa oli, minulla oli oikeastaan verrattaen hyvät vanhemmat.
Eroon päättyi heillä taival kun olimme yli kolmikymppisiä kaikki lapset eli ero ei haitannut.
Mietin myöskin isoa sukuamme: Isän puolella taitaa olla isään liki 10 päisestä sisaruslaumasta (ei lestoja, mummo oli leski ja sai ilmeisesti hyvät tuet kotiin) on kaksi pariskuntaa yhdessä. Hekin hankkivat lapset nuorena kuten omat vanhempani, mutta heillä ollut muuta vastoinkäymistä, lapsen kuolemaa ja linnaan joutumista tukemassa niiden yhdessä jaksamista ja yhteiseloa. Kaikki muut kahdeksan isän sisaruskatraassa ovat eronneet tai heillä on puoliso kuollut viinaan tai itsariin. Yksi isän veli on ampunut itsensä jo nuorena.
Äitin suku: Ukki ja mummo aloitti lapsenhankinnan nuorena ja erosivat kun heillä lapset (äitini sisaruskatras) oli varhaisaikuisuuden kynnyksellä. Äiti ja itin kaikki sisarukset on eronneet. Äitin sisarusten kaikki lapsen on eronneet, lukuunottamatta minua ja siskoani. Näkyy olevan serkuisakin se ilmiö, että mitä nuorempana lapset hankitaan omiin ongelmiin ratkaisuksi, sitä ennemmin erotaan. Velaksi on eletty ja niitä maksellaan ruokkojen ohessa.
Minun kaikki sukulaiseni ovat siis eronneet ja äitin puolelta kaikki serkut. Isän puliset serkut on osa eronneet - ne jotka hankki lapset nuorena. Niillä on jopa "uusi kerros" joillakin. Sitten ne serkut isän puolelta jotka tekivät lapsia pitkiin suhteisiin noin kolmissakymmenissä ovat edelleen yhdessä.
Kaveripiirissä (mukana oma ja emännän sekä yhteinen) kaikki jotka hankki lapsia alle kolmikymppisinä ja alle kymmenen vuotta kestäneeseen suhteeseen ovat eronneet. Sitten on paljon niitä kolmikybäsiä joilla ei vielä lapsia. Yksi pariskunta tulee mieleen joilla lyhyeen suhteeseen n. kolmikymppisenä kaksi lasta, hieno talo ja kovat velat -kulissit- ja ne nyt on toisetaiseksi yhdessä. Ei ilmeisen onnellisena kuitenkaan, vaikka eihän ne sitä myönnä.
Sitten avopuolisoni suku: Siellä on hankittu lapsia > 30 vuotiaana ja
Noh; meillä porukat hankki meidät lapset nuorina, isä oli 23v ja äiti 20v kun esikoisen saivat. Nehän tappelivat 35-vuotta ja erosivat. Isästä tuli juoppo ja äiti elää ihmisiksi - ei ole ikinä viinan kanssa sootkenut. Ei isäkään silloin lapsuudessamme ryypännyt, mutta sitten kun esikoinen oli 12 vuotias, sitten alkoi pikkuhiljaa kuppi maistua kasvavalla vauhdilla. Aina elivät kauheasti työlle ja rahalle. Yhteistäkin aikaa oli, minulla oli oikeastaan verrattaen hyvät vanhemmat.
Eroon päättyi heillä taival kun olimme yli kolmikymppisiä kaikki lapset eli ero ei haitannut.
Mietin myöskin isoa sukuamme: Isän puolella taitaa olla isään liki 10 päisestä sisaruslaumasta (ei lestoja, mummo oli leski ja sai ilmeisesti hyvät tuet kotiin) on kaksi pariskuntaa yhdessä. Hekin hankkivat lapset nuorena kuten omat vanhempani, mutta heillä ollut muuta vastoinkäymistä, lapsen kuolemaa ja linnaan joutumista tukemassa niiden yhdessä jaksamista ja yhteiseloa. Kaikki muut kahdeksan isän sisaruskatraassa ovat eronneet tai heillä on puoliso kuollut viinaan tai itsariin. Yksi isän veli on ampunut itsensä jo nuorena.
Äitin suku: Ukki ja mummo aloitti lapsenhankinnan nuorena ja erosivat kun heillä lapset (äitini sisaruskatras) oli varhaisaikuisuuden kynnyksellä. Äiti ja itin kaikki sisarukset on eronneet. Äitin sisarusten kaikki lapsen on eronneet, lukuunottamatta minua ja siskoani. Näkyy olevan serkuisakin se ilmiö, että mitä nuorempana lapset hankitaan omiin ongelmiin ratkaisuksi, sitä ennemmin erotaan. Velaksi on eletty ja niitä maksellaan ruokkojen ohessa.
Minun kaikki sukulaiseni ovat siis eronneet ja äitin puolelta kaikki serkut. Isän puliset serkut on osa eronneet - ne jotka hankki lapset nuorena. Niillä on jopa "uusi kerros" joillakin. Sitten ne serkut isän puolelta jotka tekivät lapsia pitkiin suhteisiin noin kolmissakymmenissä ovat edelleen yhdessä.
Kaveripiirissä (mukana oma ja emännän sekä yhteinen) kaikki jotka hankki lapsia alle kolmikymppisinä ja alle kymmenen vuotta kestäneeseen suhteeseen ovat eronneet. Sitten on paljon niitä kolmikybäsiä joilla ei vielä lapsia. Yksi pariskunta tulee mieleen joilla lyhyeen suhteeseen n. kolmikymppisenä kaksi lasta, hieno talo ja kovat velat -kulissit- ja ne nyt on toisetaiseksi yhdessä. Ei ilmeisen onnellisena kuitenkaan, vaikka eihän ne sitä myönnä.
Sitten avopuolisoni suku: Siellä on hankittu lapsia > 30 vuotiaana ja
Vastaukset 22
Vanhimmat
Korjaus:
Sitten avopuolisoni suku: Siellä on hankittu lapsia > 30 vuotiaana ja >10 vuoden suhteeseen.
Up
Oot naurettava.. ensinnäkin on tutkittu että 20 ALOITETTU suhde päättyy ennemmin tai myöhemmin eroon.. eli jos toi sun malli 30v vanhemmiksi 10 vuoden suhteen jälkeen niin ero tulis joka tapauksessa siinä kolmenkympin tienoilla (joten ihan sama teetkö lapsen parikymppisenä vai kolmikymppisenä 10v seurustelun jälkeen hah!).. vielä tuut kuule sinäkin eroamaan ja sit mä voin tääl aukoa päätä sulle. :))) kyl se on niin että parisuhde pitäis alottaakin vasta kolmekymppisenä jos meinaa loppuelämän pysyä yhessä..
Joka kuudes Suomessa solmittava avioliitto päätyy eroon. Mitä nuorempana tekee lapset ja menee naimisiin, sen varmemmin tekee maailmaan aviottomia lapsia eli ero tulee -se on selvää.
Lapsia ei tule hankkia alle 19 vuotta kantaneisiin, hyviin psrisuhteisiin.
Itse olen kokemukseen ja tutkimuksiin perustuen sitä mieltä, että 10/30 -sääntö on usein ratkaisu tai lapsettomana eläminen.
Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia, koska kyllä me vastuulliset kansalaiset kaksi lasta teemme.
Adoptiokaan ei ole huono vaihtoehto!
10/30 kriteerit täyttämättömät synnytykset eivät ole kenenkään etu, mutta lapset niistä kärsivät eniten!
Heh. Yks puhuu solmituista suhteista ja toiset solmituista avioliitoista :) kyllähän solmituista SUHTEISTA eroon päättyy 90%! Tuo, että 60% -tai itseasiassa 59% Suomessa solmituista avioliitoista päätyy eroon -tulos julkaistiin tässä vastikään. Ja sen näkee kyllä elinpiirissään! Mutta parempi se on erota kuin kituutta, mutta lapsia kun hankkii, nii kyllä se pitäisi olla testattu ja varma suhde - siispä muistakaa: 10/30!!!!
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Avioero
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen.html
http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2011/ssaaty_2011_2012-04-20_tie_001_fi.html
-N. 25 000 solmittua avioliittoa vuosittain ja noin 13 500 eroa, että 6:10 suhteessa menee! Entäs avoliitot ja muuten huterot pohjat tehdä lapsia? - Fakta on se, että 10 vuotta yhdessä alkaa antaa jonkunmoista pohjaa perheen kestävyydelle. Suhteessa pitää olla kipinää jos 10 vuotta siinä eletään ilman velvoitteita(=lapset, velat, kulissit).
Pyytäisin Wikipediasta lukemaan tilastoja ja siellä kohdan "syyt":
"" Syyt
Avioeroriskiin vaikuttavat monet tekijät, joista vain 30 - 50 % on periytyviä. Tärkeimpiä tekijöitä on taipumus katsoa maailmaa kielteisesti ja kuulla toisten sanomiset arvosteluna. Myös impulsiivinen käytös, alkoholismi ja korkea testosteronitaso ovat riskitekijöitä. Koulutettujen ja hyvätuloisten liitoista erotaan harvemmin. [4]
Henkinen ja fyysinen etääntyminen, mustasukkaisuus ja uskottomuus voivat johtaa eroon. [5]""
Pimee oot. Luuletko olevasti Jumala, joka päättää että VAIN yli 30-vuotiaat saavat tehdä lapsia?
Mitä vanhempi nainen, sitä suurempi riski sekä vauvalle että odottajalle. Omat parikymppiset lapseni ovat olleet työelämässä jo vuosia (ja lisättäköön, että työskennelty on opiskelun ohella) ja olen ylpeä yhden lapsenlapsen mummu.
Lapsenlapseni vanhemmat eivät ole 10/30. Päättivät tehdä lapsia, kun ovat nuoria. Halaavat ja suukottelevat usein, kertovat rakastavansa. Se pitää parisuhteen hengissä, ei mikään ikä.
Tee itse lapsesi yli 30 vuotiaana ilmeisen paskaan yli 10 vuotiseen suhteeseen.
Heh, mikäs ärhäkkä, nuori, rupsahtanut ja katkera muorinruppana siellä nyt oikeen kimpoilee? :) Vedä happea välillä.
Tilastothan tässä nyt tukee minun väitteitäni, sori vaan.
Jaa että ne teinivanhemmst suukottaa lasta ja sanoo rakastavansa? Ohhoh, niin mekin sanotaan ja pussataan, vaikka emme pode huonoa omaatuntoa laiminlyötyämme lapset;)
Joo me teimme lapset oltuamme pitkään yhdessä ja ikää oli yli 30v. Niin teki muutkin onnistujat tuttavapiirissämme. Aikaisemmin teki yksi pari ja ne tappelee nyt eronneina kumpi maksaa lasten elämän - että epinnustuja löytyy kaveripiristä.
Kyllä pitkä parisuhde ja sopivan kypsä ikä likipitäen takaa onnistumisen. Hätäily eli nuorena sohellus takaa sitten sen eron.
Kuten sanottua sama se muuten, mutta ne lapsiparat.
Anteeksi vaan kun olen tämän faktan takunnut;)
Toisiaan tietenkin hellivät. Tyttäreni nauroi katketakseen, kun synnytysvalmennuksessa juurikin nämä 10/30 tyypit tekivät muistiinpanoja siitä, kuinka päivittäin kannattaa sanoa rakastavansa, huomioida ja helliä kumppania. Silmät pyöreinä kuiskuttelivat keskenään että: Ahaa, niin kannattaa siis tehdä?
Tytärtäni en kyllä teinivanhemmaksi sanoisi, ikää kuitenkin pian 25 vuotta.
Vastuullinen nuori aikuinen, äiti ja rakastava kumppani kuvaavat häntä hyvin.
Voin mielestäsi olla äkäinen akanruppana, kuitenkin lasteni isän kanssa yhdessä elellään ja nautitaan ja ikääkin vasta 53 vuotta.
Odotellaan sen tyttäres eria sitten ;) se tulee kyllä jos ylimielinen naureskelija synnytysvalmennyksessakin.
Ei kai meidän synnytysvalmennuksessa kukaan tehnyt muistiinpanoja, että etköhän nyt yleistä?
Jotenkin tekstisi vaikuttaa muutenkin jonkun pikkupenikan provolta.
Itse nähnyt eroja paljon näillä liian varhain sikiäjillä ja naimisiinmenijöillä. Kestävyyttä sitten taas niillä jotka malttaa kasvaa parina ja ihmisenä. Suosittelen hankkimaan lapset pitkään suhteeseen ja aikuisena. Pitkä suhde minusta on yli 10 vuotta kestänyt ja hyvä ikä 30-40v.
Täytyy sanoa, että kyllä minäkin nauraisin makeasti partaani, jos 10/30 (eli se ns. parempi, oikeutetusti lisääntyvä väki) silmät seljällään kuuntelee, miksi se olisi ylimielisyyttä? Itse koen rakkauden osoittamisen ihan normaaliksi käytännöksi tervettä ja tasapainoista parisuhdetta. Päässyt varmaan unohtumaan siinä vuosien varrella?
Itse olen nähnyt eroja sekä 10/30 ja ei-10/30-ryhmissä. Joku jo aiemmin mainitsikin, että usein osa vanhoista pareista pysyy yhdessä sen kulissin takia: ollaan koulutettuja, aikuisia, naimisissa ja lapsiakin on. Parhaassa lykyssä pieni auto- ja/tai asuntolaina enää jäljellä.
Kukaan muu ei voi sanella, milloin on kypsä isäksi tai äidiksi ja onneks suurin osa näistä "teinimmistäkin" kasvaa vanhemmaksi.
Naisilta lapsenteko ei välttämättä onnistu yli 40 vuotiaana, riskit lapsen terveenä syntymiseen kasvavat. Toki on näitä 60 vuotiaita, jotka ovat hormonihoidoilla itselleen hedelmällisyyden tuoneet takaisin.
Yli 30 v ja yli 10 vuotta suhdetta ei takaa minkään suhteen onnistumista yhtään sen enempää kuin 20 v nuori ja vaikka 2 vuotta suhdetta takana.
Tilastojen mukaan ehkä, mutta ongelma on se että yli 30 vuotiaat ja kauan suhteessa olleet, jotka hankkivat lapsia myös pysyvät helmpommin lasten takia suhteessa myöhemminkin vaikka sitten onnettomina kun ei ole enää energiaa alkaa etsimään uusia miehiä ja naisia, jotka voisivat ehkä tehdä nämä onnettomat suhteessa roikkuvat onnelliksi.
Jos suhde kaatuu 25 vuotiaana, on yksinhuoltajalla kuitenkin sentään elämä edessä ja uusia tuulia.
Jos suhde on kaatumaisillaan 35 vuotiaana niin silti yritetään kaikin keinon roikkua yhdessä onnettomina. Siksi tilastot näyttää miltä näyttää, mutta tehdään seuraavaks tilasto siitä kummat on onnellisempia.
Kiitos. Kerrankin asiaa. Mutta eiköhän 10/30 (tai joku hänen muista raivopersoonistaan) teilaa tämän asian, joka on totuus.
Älä nyt jauha passkaa.. 25v yh on niin ulkona elämästä ja pitää miehellä heikosti mennä jos sellaisen ottaa ristikseen.
Yh-mammoja on kuömakuppilat täynnä, mutta kukaan ei kelpuuta kuin yhden varvin suhteeseen ;)
Aika sairasta puhua että lastenteko ja eroaminen on ok ja sitä ei tarvitse vältellä. Kun suhde in kestänyt yli 10 vuotta ilman lapsia ja hääleikkejä, se kestää sen jälkeenkin - luinnollisesti.
Hätähousuja nyt viduddaa totuus...;)
sieltähän se meidän 10/30 tuli taas urpoilee!!
Itse en siis ole yh, vaan hyvässä jo 9 vuotta kantaneessa suhteessa ja 25v ja äiti.
Mutta silti mielummin olisin 25v yh äiti kuin 35v kulissi vaimo.
Nyt olen onnellinen, mutta kaikki voi muuttua. Jos muuttuu eikä onnea enää joskus löydy, aion todellakin aloittaa puhtaalta pöydältä lapseni kanssa kuin elää onnettomana elämäni loppuun asti vain siksi että niin pitää olla.
Elämme vain kerran. Ja minä elän päivä kerrallaan ja pyrin onnellisuuteen.
Olisit eläyyt sen kerran. Taidat olla vain yksinäinen ..
10/30 mitä muiden elämä kuuluu sinulle? He tekevät lapsia,kun ovat siihen valmiita, on sitten 20v tai 30v iässä. Kaikki eivät halua enää 20v kynnyksellä oleskella baareissa tai muutenkaan juoda viinaa niin paljoa. Toiset vain ovat jo valmiita vanhemmuuteen yli 20v,vaikka ei olisi siinä 10v seurustelua takana. Se on tärkeintä,että molemmat lapsia haluaa ja olisi mieluiten toinen edes töissä. Se on minun mielipide. Uskon,että he lapsia rakastavat yhtä paljon,kun ne vanhemmat pariskunnat,joilla lapsia on.
Se ei ole iästä kiinni toimiiko suhde vai ei. Se on vain heistä kahdesta ihmisestä kiinni,että he osaavat panostaa heidän suhteeseen ja ratkaista ne yhdessä, nin minun mielestä se parisuhde pidetään kasassa. Sitä on vaikea yhden ihmisen pitää sitä pystyssä ja yrittää toiselle puhua,jos toinen ei halua,osaa asian eteen mitään tehdä.
Välttämättä sitä ei raskaaksi joku tulekkaan siinä yli 30vuotiaana,vaikka lapsi olisi kovasti tervetullut. Näin se vain on,että mitä enemmän ikää naisella tulee, hänen raskauden mahdollisuus pienenee ja se on monelle naiselle kova pala,kun joutuu ehkä hedelmöityshoitoihin mennä ja vika voi hyvin myös olla miehessä,jos siittiöt on huonossa jamassa yli 35v, niin sitä ei niin vain raskauduta, jos mies ei osaa pitää itsestään huolta ja elä terveellisesti.
Vittu mitä ruman penikan suoltamaa pskaa! - Ai mistäkö huomaa? - No siitä, ku vaihtoehtoja 20 - 30 vuoden ikään on tasan kaksi: hankkia lapset tai juosta baareissa! - Vitttu miten tyhmyys ja näköalattomuus paistaakaan! Ja nämä idiootit neuvoo muita tekemään lapsia ja tekee itse penikoita yrjöttävistä perseiztään joita ei kukaan mies kelpuuta edes taksijonosta viimeisenä toivona!
Teiltä sais laittaa putket poikki!
Idioottihan ei todellakaan tiedä mistään mitään.
Muut korjaa vahingot!
Ei kannata noin ottaa nokkiinsa,mutta ei kukaan täälä voi toisen elämään vaikuttaa,koska he itse pariskuntana päättävät,koska lapsia haluavat yrittää. En neuvonut ketään tekemään lapsia,mutta lapsenteolle ei ole mitään ikää koska niitä yrittää. Minun ei tarvi taksijonoon mennä tai mihinkään muuallekkaan miestä etsimään,kun minulla on jo paras mahdollinen mies mitä nainen voi toivoa! Lapsia ollaan koitetaan saada alulle ja sitä ei sinä eikä kukaan muukaan estä! Elän elämäni, niin kun me kihlattuni kanssa halutaan ja hyvin on mennyt
Se ikävää onkin, kun idiootit saa oman lisääntymisen päättää ja syntymättömän lapsensa elämän pilata sillä yrittämisellä.
Fakta on se, että teidän rumista ruhoistanne ja tyhmistä päistänne ei lapsia tarvita! Jos sen saisi muut päättää, se päätettäis. Eihän teidän muutakaan roskaamistanne voi kukaan estää.
Tasoa sikiävyyteen ja itsekritikkiä!!
Sekin on ikävää ,kun sinä tänne maailmaan olet lapsen naisesi kanssa saanut. Nyt olet pilanut lapsesi elämän,kun tuollainen ikäloppu toivoton paska on pamauttanut naisen raskaaksi,kun ei lapsia muuten saa ja jossan vaiheessa,kun alkaa oma nainen kyllästyttää,niin hyppäät varmaan vieraisiin naisiin ja pamautat varmaan sen toisen tai kolmannenkin naisen raskaaksi ja voi miesparkaa,kun se on menoa sitten.
Valitettavasti sinä et voi asialle mitään mitä me muut elämältä haluamme on se sitten lapsi, naimisiin meno tai vaikka omakotitalon osto. Minä ainakin elän elämäni parasta aikaa ja sitä onnea ei multa, joku 30v ikäloppu vie hänen "päätelmien" mukaan,kun lapsia ei voi hankkia alle 30v. Niin se on,että minä teen asiat kihlattuni kanssa niin, kun me halutaan eikä eletä minkään miehen sanomien mukaan..
Sehän tässä ikävää just on, kun tuollainen vinopää ei tajua asian ydintä ja meinaa luuserin kihlattunsa kans aiheuttaa lisävahinkoa. Mahtava tulevaisuus lapsella, kun äiti on kolmikymppisenä ikäloppu :)
Meillä lapset elää hyvässä ja tasaisessa kodissa kiireetöntä elämää. Nytkin tässä vauvan nukutuksen ohessa sinulle lauon totuuksia ja koitan takoa järkeä pääjäsi. En kyllä onnistu, mutta sehän on sinun ongelmasi lippusessaan kun et tajua. Ompahan yritetty. Nyt lapsi nukkuu ja toinenkin, lähdemme päiväpanolle.
Hyvää lippuelämää. Mietihän vielä asioita.