Eli ongelmanani on 3 vuotias leikkaamaton lapinkoirauros joka on alkanut itkeä lähes joka kerta poistuessani asunnosta. Joskus tehnyt tuota satunnaisesti ennenkin mutta viime aikoina lisääntynyt.
Itku ei tosin ja onneksi kestä kuin minuutin ja pari ja sitten koira hiljenee. Itku on oikein sydäntä raastavaa ulvontaa, joka kerta joutuu sydän syrjällään lähteä kotoa :(
Koira ei kärsi mistään muusta eroahdistukseen viittaavasta oireesta.
Jotainhan tuolle olisi kuitenkin tehtävä, onkos vastaavia kokemuksia tai neuvoja?
Itku ei tosin ja onneksi kestä kuin minuutin ja pari ja sitten koira hiljenee. Itku on oikein sydäntä raastavaa ulvontaa, joka kerta joutuu sydän syrjällään lähteä kotoa :(
Koira ei kärsi mistään muusta eroahdistukseen viittaavasta oireesta.
Jotainhan tuolle olisi kuitenkin tehtävä, onkos vastaavia kokemuksia tai neuvoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka kauan koirasi joutuu olemaan yksin (pisimmillään), kun lähdet?
Minusta on aivan ymmärrettävää, että sosiaalinen laumaeläin reagoi, jos se jää yksin. Eikö koira silloin reagoi luonnollisesti luonnottomaan tilanteeseen?
Kaverini jättää koiralleen "työtehtäviä" töihin lähtiessään. Hän on ommellut farkkukankaasta monitaskuisen "vaatteen", jonka taskoihin hän piilottaa nameja. Kpoira saa myös vessapaperirulliin kätkettyjä nameja. "Työt" on aina tehty ku nomsitaja palaa kotiin.
Itselläni on 3 koiraa ja omistajian lähtiessä koira ei siis koskaan jää yksin.
Koira joutuu olemaan vaihtelevasti yksin päivittäin 0-8 tuntia. Hyvin harvoin tuon 8 tuntia. Useimmiten nelisen tuntia, eikä tätäkään tosiaan päivittäin. Koiralla kaverina joskus poikaystäväni tms. Veikkaisin, ettei yksinolemisen määrä ole ongelma.
Olen noita "työtehtäviä" jättänyt. Vessapaperihylsyt on tuttu juttu ja löytyy noita Kong-leluja ja aktivointipallojakin. Kaikki kiinnostaa kovasti muuten, mutta kun minä lähden, koira menee ikään kuin passiiviseen tilaan; ei koske mihinkään ennen kuin palaan. Eli jos jätän nakeilla täytetyn kongin tai lempparin, eli possunkorvan, koira koskee siihen vasta kun palaan.
Ja toki todella luonnollinen reaktio. Mutta toivoisin että voisin tehdä jotain helpottaakseni koirani oloa. Tätä ongelmaa ei tosiaan ole aina ollut. Koiran olotkaan eivät ole mielestäni muuttuneet.
"Itku ei tosin ja onneksi kestä kuin minuutin ja pari ja sitten koira hiljenee. "...jos et anna tuolle käytökselle vastetta, niin ketä tuo haittaa? Se menee varmasti ajan mukana ohi.
Tuota... miksi sanot koiran ulvontaa itkuksi? Koira ei ole ihminen. Se kutsuu ulvomalla laumansa jäseniä luokseen. Ei itke. Ja se on myös jo aikuinen.
Ongelman teet itse kun kärvistelet tuskissasi kun kuvittelet että lapsesi itkee äitiä. Oletko mahdollisesti ruokkinut käytöstä palaamalla takaisin koiran ulvoessa?
Käytän usein termejä "koira itkee ja huutaa"... ja ne tarkoittaa ihan yksinkertaisesti sitä, että koira vinkuu, haukkuu, ulvoo. Niillä ei ole mitään tekemistä koiran inhimillistämisen kanssa, kunhan kuvaavat koiran käytöstä. Olen myöskin koirien "äiti", mutta en kuvittelekaan, että koirani olisin synnyttänyt :)
"Jonnah": Oireet viittaavat kyllä eroahdistukseen. Minulla oli koira, joka käyttäytyi samalla tavalla. Alkoivat koiran ollessa yli vuoden vanha. Kun lähdin aamulla töihin, koira alkoi tämän mekkalan. Kotiin jäivät minun poikaystävä, koiran mummu, äiti ja sisko (vai pitääkö sanoa emänemä, emä ja sisar?). Koira ei siis jäänyt yksin, mutta koki, että laumasta joku puuttuu. Asialle ei sen kummemmin mitään tehty. Asuimme omakotitalossa, joten ulvominen ei ketään häirinnyt. Aikaa myöden koira lopetti tämän huutamisen. Asutko kerrostalossa tai rivarissa, jossa tästä metelistä voi koitua jotain ongelmaa?
En ole ikinä palannut takaisin koiran ulvoessa.
Asun kerrostalossa, mutta tuo itkeminen tosiaan kestää niin lyhyen aikaa että tuskin ketään häirinnyt. Minua itseäni se häiritsee; tuntuu pahalta lähteä kun koiralle jää niin tuskainen olo.
Termiä "itkeminen" käytin, koska se kuvaa mielestäni hyvin koiran ääntelyä. Uskoisin myös, että tuo termi selittää parhaiten tällaisen palstan lukijoille minkälaisesta käytöksestä on kyse.
Minusta lapsen itku äidin perään on monella tapaa samanlainen asia kuin koiran itku laumansa perään. Koira ei ole kuitenkaan minulle lapsi, minä en ole sen äiti. Ymmärrän kyllä eron :)