Taas kaikki kauniit muistot ...: ...Koulun kuusijuhla

Miten ne nousevatkin niin mieleen:) Ensimäiset koulumuistot on Ruotsista, piirileikkejä 7 Glada flickor i en ring ja Räven raskar över isen:D Siinä niiailtiin somissa mekoissamme ja pojat kumarsivat vesikammattuina ja lauloimme sydämen halusta nauraen ja onnellisina.
Suomeen palattuamme siskoni kanssa jouduimme ensin ruot.kiel. kouluun, mutta pian oli jo kuusijuhlat suomalaisessa kansakoulussa mieleenpainuvimmat.
Näytelmissä olin aimna mukana jossakin roolissa,Adalmiinan helmessä sain olla Adalmiina. Prinsessa Ruususessa olin kokkipoika Sam.
Kuorolaulut oli ihania, iso juhlasali täynnä niin vanhempia kuin opettajiakin, ja kuoro sai virittäytyä esittämään. Harjoiteltu oli viikkokaudet kaksäänisesti laulamaan tutumpia joululauluja.

Kuorossa olin mukana oppikoulussakin, jossa jo harjoittelimme vaikeampiakin Sraussia mm. Ihanalta tuntui aina koulussa aloittaa Hoosianna laululla, kirkkaana soi muistissani laulamisen ilo.

Kreppipaperista askartelimme tulppaaneja, joilla koristeliin juhlasali, joka normaali käytössä oli suuri voimistelusali.
Kansakouluni oli Helsingissä 5 kerroksinen jykevä rakennus, missä portaikossa muistan maamme suurmisten kipsivaletut pystit joka kerroksessa. Niistä Snellman oli tutuin, koulun ollessa nimetty mukaansa. Elias Lönnroth'in kasvot tulevat myös muistiini sieltä.

Muistan tunteen kun kotona valmistautui lähtemään kuusijuhlaan, miten innokkaana juoksi portaat ylös ensin omaan luokkaan, ja sieltä rivissä tyttöjen kanssa juhlasaliin rusetteineen:D
Suomessa ei luokillani ollut poikia kansakoulussakaan, joten siltä osin en koskaan saanut leikkiä poikaystävien kanssa.

Vasta pesäpallossa ja luistinradalla oli samanikäisiä poikiakin kavereina.
Ihania oli vaatimattomuudessaan joulutkin kotona, äidin ruuanvalmistelut, kaikki tuoksut ja joulukuusen tuoma ilo. Lahjoja ei osannut odottaa siihen aikaan, miten iloinen sitä oli uusista monoistakin. Vieläkään en ole koskaan toivonut joululahjoja, saanut olen toki, mutta kyllä muut seikat on merkinneet enemmän.
Lapsuusajan onnelliset joulut, sulautuvat omien lasteni ja lastenlapsien, ja vanhempien mukana oloon luonani, niin kauan kuin heidät sain pitää.
Siellä he ovat, äiti ja isä muistoissani kuin ennen,mukana elämän kohokohdissa.

Kyllä muistan koulujen joulujuhlat.
Olin joka vuosi enkelinä.
Luonnonkiharat ja pitkät riipparullat.

Vielä kuudennela luokalla jouduin enkeliksi.

Samoin, enkelinä olin usein.

"Jäinen, kylmä kova maa,
peittyy untuvilla..."

Me lumihiutaletytöt vielä lauloimme samalla kun tanssimme, samoin keijuleikissä keväällä.

Äiti ompeli ikkunaverhoista leningin Singerillä.

Minä autoin laittamalla langan sen neulan silmään.

Tonttuleikeissä myös aina itse lauloimme.
Nykyisin musiikki usein on erikseen.

"se punaleninkinen tyttö, joka esitti laulun niin hyvin ja tanssi tontun kanssa".
Isä oli kuullut takanaan jonkun sanovan.