Kumpi on oikeassa?

Luterilaisessa kirkossa Raamatusta otetaan vain rakastava Jumala ja Jeesus, lisätään niihin epäraamatullinen Pyhä Henki ja sitten sanotaan, että siinä on kristinuskon ydin. Oikeastaan lut. kirkko on vain humanismia naamioituna uskonnoksi.

liika suvaitsemin ei ole oikein , on todella niin että kaikki mitä ihmiset tekevät , vaikka kirkossa ei mitenkään ole oikein. Näistä pitäis viedä viestiä eteenpäin eikä täällä pauhata kun se ei vaikuta lainsäädäntöön, rukoilla voi. On väärin jättää ihmiset lapsikasteen varaan , ja että ehtoollista nautitaan vaikka millä mielellä ja joka tilanteessa. Armo on TOTTA mutta ei sellainen ARMO joka suvaitsee mitä vaan ja miten paljon vaan, ei mitään rajaa eikä vaatimusta sydämeen välttämättä, seon väärää armoa, Herra ei tunnustaudu sellaiseen.

Kyse ei ole Raamatusta, vaan kanoneista. Ortodoksisessa kirkossa ei ylipäänsä aseteta Raamattua ja traditiota vastakkain, kuten luterilaisuudessa. Ortodoksisuudessa Raamattu on osa traditiota, toki tietysti hyvin tärkeä ja keskeinen osa.

Tässä tapauksessa ei mielestäni ole tehty väärin. Ennen pappisvihkimystä pappiskandidaatit kaiketi ovat selvillä siitä, että pappisvihkimyksen jälkeen he eivät enää voi avioitua. Tähän sääntöön he suostuvat ihan vapaaehtoisesti. Mitään epäoikeudenmukaista tässä ei ole. Yksittäisiin ja harkinnanvaraisiin poikkeuksiin on turha vedota, sillä poikkeuksesta ei voida tehdä sääntöä. Kukaan ei myöskään pakota pysymään pappina. Jos haluaa uudelleen naimisiin, täytyy vain luopua pappeudesta. Niin yksinkertaista se on.

Mitä tulee Suomen lain ja kirkon kanonisen lain suhteeseen, mielestäni on itsestään selvää, että kirkossa noudatetaan ensisijaisesti kirkon omaa lakia. Jos se on ristiriidassa valtion lain kanssa, sen pahempi valtiolle. Täytyy tietysti aina pyrkiä harmoniseen yhteiseloon kaikkien kanssa, mutta ei millä tahansa hinnalla. On toteltava ennemmin Jumalaa kuin ihmisiä.

Naurettava ajatuskin, että valtio esittäisi vaatimuksia ortodoksiselle kirkolle. Sellaiseen valtiolla ei ole mitään moraalista oikeutta. Kirkko oli ensin. Kirkko on ollut maailmassa 2000 vuotta, sen kanoneista varhaisimmat ovat peräisin 300-luvulta. Itsenäinen Suomen valtio sitä vastoin ei ole täyttänyt vielä sataakaan vuotta, sen vanhimmatkin lait ovat peräisin vasta 1700-luvulta.

Mikä tämä valtio siis luulee olevansa? Kirkko oli täällä ennen Suomen valtiota ja kirkko jää tänne Suomen valtion jälkeen. Jos jommankumman on ruvettava toisen lakeja noudattamaan, niin valtion kirkon.

Arkkipiispa on tehnyt todella aivan OIKEIN, että erotti Kuisma Suopelan papinvirasta. On näitä leskeksi jääneeitä ja uudelleen avioituina ortodokispappeja ennekin siirretty pois. esim opetustehtäviin. On ja montakin. Ja erotettu muistakin syistä (esim. alkoholin liikakäytön vuoksi ym.painavien syiden vuoksi). Ei ort. kirkko voi mennä maallisten sääntöjen mukaan !
Olen itse vakaumuksellin ortodoksi, puhdas neitsyeenä elänyt. ORTODOKSINEN KIRKKO ON MINUN TURVANI ja TUKENI ja SIELLÄ VALLITSEE KORKEA MORAALI. Seksi on tarkoitettu lasten hankintaan, eikä vanhana enää kukaan niitä hanki. Vanhuus on pyhitetty kirkon palveluun.
Kyllä Suopela voi heti siirtyä papiksi ev.lut. kirkkoon tai muuhun kirkkoon. Mutta kaikissa ortodoksissa kirkoissa vallitsee tämä sama käytäntö, ei siitä Suopelan auta valittaa, piti se hänen tietää jo alunalkaen, kun otti ortodoksisen pappisvihkimyksen. Sääliksii käy koko mies ja varsinkin hänen lapsensa. En ainakaan minä menisi tuollaisen jumalanpalvelukseen. Se on minun vakaumukseni vain, että näin edesmennyt ort. leski-isäni näin meille opetti. Ort. kirkon papin virkoihin on nykyään tulossa pappismunkkeja. ---Ei ortodoksinen kirkko saa maallistua yhden miehen takia. --Olen nähnyt Venäjällä niin hartaita pappismunkkeja( leskiäkin) ja nunnia, että minun voi huonosti tämän takia. Muttta Jumala on kaiken yläpuolella !

Totta se on : luterilaisessa kirkossa on eronneita ja uudeenavioitunita pappeja.
SE ON VAAN SILLÄ LAILLA, ETTÄ kun kerran eroaa, ei ole mitään varmoja
takeita tulevaisuudesta : tulee pian toinen avioliitto, joka myös päättyy eroon.
Luterilainen pappi hakee kolmannen vaimon, mutta kestääkö sekään liitto.?
--------------------------------------------------------------------
ORTODOKSISESSA KIRKOSSA ON KORKEAMPI MORAALI kuin
mädäntyneessä ev.lut kirkossa. --- Monet ort. papit ja tietysti piipat ovat munkkeja kautta aikojan ja monissa maissa. He ovat antautunut vain kirkolle. He ovat itse tunteneet kutsumusta elää ilman perhettä. Eihän ketään saa pakottaa ainakaan avioliittoon!- Sitä paitsi heidän keskuudessaan on monia tavattoman lahjakkaita esim. kielineroja. He voivat antaa aikansa ja voimansa Jumalan ja kirkon käyttöön. Tunnen heitä ja suuresti heitä kunnioitan. Ei perheelliset pysty korkeimpaan hengellisyyteen, heidän on huolehdittava lapsista ym. maallisista asioista. KAIKKI KUNNIA SELIBAATISSA ELÄVILLE !

Se oli arkkipiispa Leolta aivan oikein, että erotti Suopelan kirkon virasta.
Jos vanha leksimies avioituu leksinaisen kanssa(jolla on maallinen olemus, korvarenkaat ym), kuka tuollaista viitsii ortodoksisessa kirkossa kuunnella?
EN AINAKAAN MINÄ. --- Luulisi, että EIVÄT ne Suopelan lapsetkaan ole isänsä avioliitosta mielissään. En ainakaan minä haluaisi olla heidän asemassaan.
Ortodoksinen isäni (maanviljelijä) eli meidän lasten kanssa yli kuusi vuotta leskenä äitimme kuoleman jälkeen ja sanoi, että sellaista puolisoa ole eikä tule enää hänelle. ---Outoa maallistumista on minusta uudelleenaviotuminen.
Ketju voi jatkua, jos toinen taas kuolee. EIKÖ ENTISEN PUOLISON MUISTOT
OLE KAUNIITA. Voi aikoja, voi tapoja !

Nyt menee mave sinulta kaksinaismoralismin puolelle. Voihkit kun tämän parin avioliitto aiheutti kirkossa työsuhteen irtisanomisen, mutta silti olet itse valmis kieltämään samaa sukupuolta olevien avioliiton.