Meille tuli 5kk sitten koiratarhalta n. 5v keskikokoinen leikattu narttu toiseksi koiraksi. Tiesimme jo etukäteen, että koiralla voi olla käytösongelmia ym, mutta koira onkin osoittanut täydelliseksi - minua kohtaan. Avomiestäni se taas pelkää hirveästi. Se pelkäsi kaikkia miehiä, olivat ne sitten missä tahansa (koiran historiaa ei tunneta, mutta käytöksen perusteella uskoisin, että joku mies on voinut hakata sen joskus kunnolla).
Nykyään pelko miehiä kohtaan on lieventynyt erittäin paljon, mutta miestäni se pelkää edelleen (pelko on kaksi kertaa muuttunut aggressioksi ja koira on purrut miestäni). Kun hän kutsuu koiraa, se hätääntyy, ei tiedä minne mennä/mitä tehdä. Tulee lähemmäksi, kääntyy ja juoksee pois päin, kääntyy takaisin ja tulee lopulta luokse matalana häntä koipien välillä, korvat takana. Koira ei edes innostu uloslähtemisestä niin kuin minun kanssa (iloisesti häntä heiluen). Lenkillä ei tee tarpeitaan miehen seurassa ellei ole ihan kamala hätä. Kävelee kyllä vierellä häntä pystyssä (kuitenkin säännöllisesti miestä vilkuillen), ja jos mies pysähtyy, koira menee usein matalaksi.
Minun kanssa se on taas ihan erilainen, iloinen, pirteä, erittäin leikkisä, mutta myös nöyrä. Koirapuistossa riehuu ja rymyää (jos mies tulee mukaan puistoon, koira pakenee, eikä osaa nauttia puistoilusta).
Syöminenkin tuottaa hankaluuksia kun mies on samassa huoneessa. Koira maistelee vähän ruokaa ja perääntyy. Kiertää keittiön ja olohuoneen välillä ja palaa syömään. Jos mies on liian lähellä ruokakuppia, ei syö ollenkaan.
Sänky ja sohva on ainoita paikkoja, joissa mieheni voi rauhassa rapsutella koiraa ja jossa se ottaa vastaan herkkuja kädestä. Aamuisin se on erittäin iloinen nähdessään minut, menee myös miehenkin luo hakemaan rapsutuksia. Kaikki kuitenkin muuttuu kun mies nousee sängystä.
Koira on muuten ihan täydellinen, lenkillä kävelee vierellä, ohittaa muut koirat vaikkei olisi hihnassa, pysyy irti, on sisäsiisti, ei tuhoa paikkoja, ei ole eroahdistusta, tulee loistavasti toimeen toisen koiramme kanssa. Ainoastaan tämä mieheni pelko synkentää yhteiselämäämme.
Olisiko joillakin ideoita, mitä voisimme tehdä parantaaksemme tilannetta ja lieventääksemme pelkoa?
Nykyään pelko miehiä kohtaan on lieventynyt erittäin paljon, mutta miestäni se pelkää edelleen (pelko on kaksi kertaa muuttunut aggressioksi ja koira on purrut miestäni). Kun hän kutsuu koiraa, se hätääntyy, ei tiedä minne mennä/mitä tehdä. Tulee lähemmäksi, kääntyy ja juoksee pois päin, kääntyy takaisin ja tulee lopulta luokse matalana häntä koipien välillä, korvat takana. Koira ei edes innostu uloslähtemisestä niin kuin minun kanssa (iloisesti häntä heiluen). Lenkillä ei tee tarpeitaan miehen seurassa ellei ole ihan kamala hätä. Kävelee kyllä vierellä häntä pystyssä (kuitenkin säännöllisesti miestä vilkuillen), ja jos mies pysähtyy, koira menee usein matalaksi.
Minun kanssa se on taas ihan erilainen, iloinen, pirteä, erittäin leikkisä, mutta myös nöyrä. Koirapuistossa riehuu ja rymyää (jos mies tulee mukaan puistoon, koira pakenee, eikä osaa nauttia puistoilusta).
Syöminenkin tuottaa hankaluuksia kun mies on samassa huoneessa. Koira maistelee vähän ruokaa ja perääntyy. Kiertää keittiön ja olohuoneen välillä ja palaa syömään. Jos mies on liian lähellä ruokakuppia, ei syö ollenkaan.
Sänky ja sohva on ainoita paikkoja, joissa mieheni voi rauhassa rapsutella koiraa ja jossa se ottaa vastaan herkkuja kädestä. Aamuisin se on erittäin iloinen nähdessään minut, menee myös miehenkin luo hakemaan rapsutuksia. Kaikki kuitenkin muuttuu kun mies nousee sängystä.
Koira on muuten ihan täydellinen, lenkillä kävelee vierellä, ohittaa muut koirat vaikkei olisi hihnassa, pysyy irti, on sisäsiisti, ei tuhoa paikkoja, ei ole eroahdistusta, tulee loistavasti toimeen toisen koiramme kanssa. Ainoastaan tämä mieheni pelko synkentää yhteiselämäämme.
Olisiko joillakin ideoita, mitä voisimme tehdä parantaaksemme tilannetta ja lieventääksemme pelkoa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten miehesi reagoi koiraan, sen ollessa miehesi lähellä? Mitä hän siis ajattelee? Ajatteleeko hän ns. "jo valmiiksi", että koira pelkää häntä? Ajatteletko sinäkin niin? Jos ajattelette tai jompikumpi ajattelee niin, niin te lähetätte koirallenne sellaista energiaa. Koittakaa asennoitua jollain lailla päinvastaisesti. Koirasi selvästikkin luottaa sinuun ja teidän suhde on kunnossa, joten se peilaa sinusta, että mitä ajattelet ja kokee, että sen pitää pelätä, koska sinusta välittyy sellainen energia, koska ajattelet, että "nyt koira pelkää, kun mies on lähellä". Luulisin ainakin asian olevan näin.
Koittakaa rohkaista koiraa erilaisissa tilanteissa ja asioissa, etenkin miesten kanssa ja lisätä mukavia kokemuksia miesten kanssa, etenkin sinun miehesi. Esim. leikkejä, herkkuja.
Pelkoa ei hetkessä voiteta, se vie myös aikaa, että siitä pääsee yli. Koittakaa noita asioita, niin saatatte päästä ongelmasta yli.
Kumpikaan meistä ei ajattele sen kummempia, eli emme valmistaudu etukäteen ajattelemaan pelkoa. Mies ei vaan ole kovin innokas lenkkeilijä, joten sitä kautta hän saattaa ajatella negatiivisesti, mikä sitten vaikuttaa omaan energiaan.
Pelko kohdistuu oikeastaan kaikkiin vieraisiin ihmisiin, mutta se ei ole niin voimakasta, jos siihen ei kiinnitetä yhtään mitään huomiota. Esim puistossa meidät tunnetaan jo, eikä ihmiset yritä ottaa kontaktia koiraan. Tämä menee sitten itse nuuskimaan ihmisiä huomaamattomasti takaa, kun on siihen valmis.
Selvästi siltä näyttää, että se on joutunut elämään peläten jotakin arvaamattomasti käyttäytyvää miestä. Aikansa vie, että huonot kokemukset vaihtuvat sen mielessä. Koiran on varmaan helpointa rakentaa luottamustaan, kun miehesi ei edes hirveästi kiinnitä huomiota sen reaktioihin. Antaa koiran tarkkailla tilannetta, elelkää rauhallisesti ja koira oppii, että mieskin voi olla luotettava. Hiljaa hyvä tulee.
"Selvästi siltä näyttää, että se on joutunut elämään peläten jotakin arvaamattomasti käyttäytyvää miestä"
Siltä tosiaan vaikuttaa, sillä koira säpsähtää aika helposti äkkiliikkeitä ja muutenkin tarkkailee hyvin tarkkaavaisena mieheni puuhailuja.
Emme ole kiinnittäneet tuollaisiin reaktioihin mitään huomiota, mutta emme anna sen kuitenkaan paeta paikalta säikähtäessään. Meidän toisesta (lepposesta) koirasta on ollut tästä apua, sillä narttu seuraa myös sen reaktiota pelottavissa tilanteissa.
Kaikki on ok kunnes mies nousee sohvalta tai sängystä..jne. ? Suurempi ongelma kuin uskotkaan. Koirassa tuskin mitään vikaa. Tarha ja rescue koirat on yleensä juuri tuollaisia kuin kuvailit koirasi olevan itsesi kanssa :). (Eli teidän toinen koira on tasapainoinen ei niin herkkä. Oppinut käsittelemään erilaisia energioita jne. )-> mut tää uus, "jos et tiedä miltä sinusta tuntuu;katso koiraasi." -Koiraa ei voi huijata. Katsoppa miestäsi ja koiraasi :).
MIEHESI MIELENTILA MUUTTUU. Jonka koira ilmaisee käytöksellään. Koirat tekee aina näin koska elävät hetkessä -> lukevat ensimmäisenä energian ja sit tulee nenä.
Miehesi ei luultavasti niin tohkeissaan lähde sinne uloskaan kuin sinä -> Koiralle ei voi teeskennellä.
Miehesi kannattaa lopettaa kokonaan koiran kutsuminen luokseen. Jotta tottuu. Koiraa ei voi pakottaa,vaistot menee edellä AINA,ja jos teette koiran näkökulmasta vika tikin koira puree. Olisikin mukava kuulla nuo tilanteet missä koira puri miestäsi??
Yks asia mikä voi auttaa,jos koira on ruualle ahne, eli miehesi kävelisi herkut taskuissa alituiseen. Ja palkkaa kun koira lähestyy miestäsi,edes askeleen vapaaehtoisesti. Näitä tianteita ei kannata järjestää vaan siinä arjen sivussa menee. Mikään painostus tuskin tulee toimimaan. Mut tässä on oltava tarkkana;koira palkitaan rauhallisesta;/oikeasta mielentilasta,eli EI jos luimistelee. Silloin vaan huomiotta. Jos koiraa taas palkkaatte kun se luimistellen matalana tulee miehesi luokse käskystä(minkä se tekee nöyryydestä) -> Koira palkataan täysin väärässä mielentilassa vaikka tekee oikein. Siinä se oppii et tuo mielentila on ok. Vaikkakin yleisesti ottaen jos koiran saa fyys,muuttamaan käytöstään (mielentilasta riippumatta)-> Mielentila muuttuu. Mutta tässä on kysymys ihmisen mielentilasta. Puhdasta psygologiaa.
myöskin olisi mukava kuulla , kun tarhoilla ja rescue koirien taidot kartoitetaan aina ennen uuteen kotiin sijoittamista, koirien kissojen lasten ym lisä merkintöjä kerrotaan jos niitä on.. Mainittiinko teille et se arastais miehiä ?
Eli jos ei, varmaan ihmettelet jos se on arastanut muitakin miehiä ? Se taas peilaa tiedostasi, omaan tietoosi koiran suhtautumisesta sinun mieheesi :). Koira lukee ihmistä kuin avointa kirjaa.
Hokasitkohan pointin.(miehesi mielentila muuttuu) Silkkaa k.psygologiaa.
Yks vaihtoehto,kun näinkin "arka"asia,(ihminen kieltää simppeleitä asioita,tunteistaan ja mielentilastaan,mut koiraa ei voi huijata).Miehesi meinaan. Voit vahvistaa koiran tukeutumista sinuun. Eli anna aina katsekontakti,jos koira sitä hakee miehesi ollessa läsnä. Aina. Mutta älä palkitse epävarmaa käytöstä katsekontaktilla. Huomaat sen rajan nopeasti ja koira vahvistuu. Tee henkisellä yliotteella selväksi koiralle,energiallasi,olemisellasi,kun miehesi on maisemissa, että sinä olet tukena ja luot ajatusta, koiraan energiasi kautta kokoajan. Rento rauhallinen päättäväinen. Koira kuulee tasapainon, ennen epätasapainoa :).
Ja kun tuon puistoilun mainitsit,koiran tulee aina ja ehdottomasti saada itse valita mennä haistelemaan, vaikkakin pitkin koivin. Tosi hieno asia :). Uskoisin jos ottaisit vielä vielä rennomman fiiliksen koira yhtyy energiaasi :)).
Omalla koirallani on arkuus/pelokkuus kääntynyt innostuneen dominoivaks.Mikä on aikapommi.
Kun ihmiset tulee innoissaan saaaaako tota koiraa silittääää iik miten ihana.. Näen jo ihmisen energiasta lopputuloksen ynnättynä koirani energiaan, jos päästän koirani sinne.
Sit on näitä,mies pysähtyy ihastelemaan, kun koirani on rapsuteltavana ohi menevän miespuolisen tutun luona,kaikki ok, kunnes mies sanoo aikansa seisottuaan -eikö se tule minua moikkaamaan ollenkaan ?!! KÄSKEN koirani miehen luo, -kohteliaisuudesta. Koirani tottelee nöyränä,menee miehen luo, vetää hännän koipien väliin,korvat luimuun..!! Oon ihan ymmällä. Tää tapahtui nopeesti. Tässä samassa hetkessä(kun koira menee luo) mies KATSOO MINUU, taputellen koiraani,kun huomasin koirani käytöksen pyysin koirani VÄLITTÖMÄSTI takaisin. Tämä kaikki muutamassa sekunnissa. En koskaan päästä koiraani vääränlaisen auktoriteetin luo. Koira kertoi tuon jo etukäteen,olemalla menemättä tuon ihmisen luo vaikka seisoi vapaan hihnan alueella :).
Just luin noita väli tekstejä,aiemmat vastattu suoraan. Ja tottakai annat sen paeta,tosin sen jälkeen menet ja luot rauhan. Et voi pakottaa ! Koira elää hetkessä. Pakottamalla saat harmia.Saat siitä pelkoagressiivisen ja matalalla kynnyksellä purevan koiran jos et herää ! Mieti koulutus metodiesi seuraamuksia. Psyg.log. suunnalta.
Koirankotiutumisprosessi on pitkä. Etenkin rescue ja tarha koirilla. Heitä tulis kohdella alkuun samalla tavoin asteittain lisäämällä hellyyttä ym kuvioita. Yksilöllistä, eikä tapahdu 2vkossa tai 2kk,joidenkin kohdalla 6kk on voitto,rennosti stressaamatta ottamalla ja liikoja yrittämällä. Aina mennään koiran tahtiin, voit todellakin varautua et koira reagoi äkkiliikkeisiin, sen perusteella et todellakaan voi tehdä koirastasi ongelmaista. Tai mitään luonnekuvauksia. (rescue koiran ollessa kyeessä) Mitä se ei todellakaan kuvauksesi perusteella ole,ihmiselle se on helpompaa julistaa koirassa olevan vikaa, korjattavaa. Tai luoda "menneet hankalat" olosuhteet koiralle mielikuvituksen avulla ;koiralle mahdollisesti menneen tapahtuneen avulla,miksi koira käyttäytyy näin.
Jos koiraa säälitään,koira ottaa sen heikkoutena. Jos koiralle ollaan liian vahvoja auktoriteetteja,tai halutaan edistyä omaan tahtiin,koira oireilee.
Hakattu koira,pelkoagressiivinen koira, tekee pään väistöliikkeitä, siristelee silmiään, näyttelee hampaitaan;matalalla kynnyksellä(tai huulet nykii panikoidessa)epävarmuudessa. Koira myöskin saattaa olla liian intensiivinen,tuijotuksineen,mennä todella matalalla kynnyksellä arvaamatta kiinni hampain.Myöskin tänne käskyissä ym useimmiten jää kauemmas, ei todellakaan tule lähelle. Vieraiden tullessa pelkoagressiivisuuden tunnistaa,mikä ei ole verrattavissa arkuuteen, niin että koira menee nuolemaan HERMOSTUNEESTI naamaa,haistelee lipoo kielellään,menee korvalle,näpertää hampaillaan hellästi-> jos annat tilanteen tästä edetä koira näykkää tai puree niskaan naamaan, mistä kiinni saa. Tämä on ihan vakio piirre. Toivottavasti tiedostat pienen ongelmasi suurempia pelkäilemättä.
Kiitoksia vastauksistasi.
Eli koira on purrut miestä lenkillä, kun hihna on sotkeutunut miehen jalkoihin -> kumartuu selvittämään sotkua, minkä koira on kokenut uhaksi ja purrut käsivarteen.
Koira on asunut tarhalla aitauksessa monen muun koiran kanssa kolmisen vuotta (tarhalla yhteensä parisataa koiraa). Kadulta poimittiin siis talteen. Koirasta kirjoitettiin kuvaus tarhaoloja seuraamalla, joten ei osattu arvata sen pelkäävän miehiä.
Meidän toinen koira ei ole herkkä ollenkaan. Se peilaa erittäin helposti tunteitani ja energiaani. Jos olen lenkillä laiskemmalla tuulella tai poissaolevasti mietin jotain asiaa, se alkaa juoksennella sinne tänne haistellen kaikkea ja yrittää haastaa vastaantulevia koiria. Jos taas otan ohjat käsiini, kävelee vierellä ja käyttäytyy loistavasti. Tässä asiassa minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni, sillä johdonmukaisuus olisi tärkeää.... Tämä koira (joka oli meillä ensin) on kodinvaihtaja, joka annettiin pois edellisestä kodista dominoivan ja muita koiria kohtaan aggressiivisen käytöksen takia.
Palataanpa takaisin toiseen koiraan. En tee siitä ongelmallista tai mitenkään viallista, enkä ajattele, että asia saadaan "korjatuksi" nopeasti. Kyselen täällä vinkkien perään, kuinka kannattaisi edetä ja auttaa lieventtämään pelkoa. En myöskään sääli sitä tai mieti mitä kaikkea sille on voinut tapahtua ja luoda kuvitelmat tähän aikaan ja paikkaan. Mieheni ja minun täytyy alkaa kiinnittämään tarkemmin huomiota siihen, millaista energiaa ja kehonkieltä lähetetään koirille.
Tuosta pakottamisesta vielä, mitä yhdessä viestissä kirjoitin koiran säikähtäessä. Eli siis en halua, että se oppii pääsemään tilanteesta pois pakenemalla. Ja siis tämä tilanne on sellainen, jossa se säikähtää jotain turhaa. Emme kiinnitä siihen mitään huomiota, vaan se saa rauhoittua ihan rauhassa. Rauhallisena se sitten saa lähteä pois paikalta.
Namitus ei auta tämän koiran kanssa (kokeiltu), sillä se ei ole ollenkaan herkkujen perään.
Vie koirasi, itsesi ja miehesi ongelmaisesti käyttäytyvien koirien kurssille. Siellä ammatti-ihminen opettaa niin sinua kuin miestäsi käsittelemään arkaa koiraa. Meidän koira ynnä me saimme avun sellaiselta ongelmakoirakouluttajalta. Pikemminkin kyse on kuitenkin ongelmakasvattajasta. Meidän koira on arka luonteeltaaan, ollut sitä iät ja ajat. Koskaan sitä ei ole hakattu tai laiminlyöty, koira on testattu heikkohermoiseksi. Ja siitä on sitten lähdetty työstämään tapaa miten koiraa pitää käsitellä. Ja koira tottelee kuin unelma, luottaa meihin (niin paljon kuin arka koira voi yleensä luottaa), stressaantuu tietyistä tilanteista aina, mutta pysyy hallinnassa koska käsittelemme sitä oikealla tavalla.
Vaikea sanoa koska käytöksen pohjalla voi olla mitä tahansa, tai sitten pelkkää tottumattomuutta miehiin.
"Minun kanssa se on taas ihan erilainen, iloinen, pirteä, erittäin leikkisä"..eli tässä pitäisi olla tarkka, että käytöstä ja leimaantumista ei ruokittaisi liian yksipuolisesti.
Kannattaisi hieman tasapainottaa tuota tilannetta antamalla miehelle ruokinta, ulkoilu vastuu (ilman seuraa) jne..jotta koira oppisi luottamaan "miehiin"...hieman rajata omaa huomiotasi koiraan..."Hoitovastuu" miehelle.
Noita vinkkejä oli niin paljon etten jaksanut lukea niitä kaikkia läpi, mutta ajattelin nyt kuitenkin jakaa omat kokemukseni.
Eli meillä on kaksi dalmatialaista ja toinen niistä pelkää myös hieman vieraita. Tunnemme kasvattajat ja olemme seuranneet koiriemme kehitystä syntymästä asti. Meillä koiran pelko on lieventynyt huomattavasti (aluksi haukkui LAKKAAMATTA kun näki vieraan, nykyään on vain hieman varuillaan).
"Ongelmaa" olemme hoitaneet sillä tavalla että olemme yksinkertaisesti selittäneet vieraille ettei koiraamme tarvitse koskea, se haluaa nimittäin aina haistella pari kertaa ennen kuin se uskaltaa antaa vieraiden koskea. Se riippuu myös kauheasti ihmisestä, sillä joitain ihmisiä se ei arista melkein yhtään, kun taas joitain se ei ollenkaan uskalla lähestyä aluksi. Toisen koiramme kanssa ei ole ollut samanlaista "ongelmaa", se on päinvastoin jopa innokkaampi vieraiden ihmiste kanssa kun koirien.