Monimutkainen vauvakuume....

Et sä nyt ainakaan liian nuori ole!
Mä olen 23 ja kuumeilen jo toista sain ekan kun olin 19 ja mulla on takarajana saada toinen lapsi ennen kun täytän 25... Minä olen tehnyt sen päätöksen että lapset pitää tehdä nuorena kaikesta muusta kyllä sitten selviää jos jotain ongelmia tulee.

ihmiset ovat henkisesti eri-ikäisiä,vaikka olisivatkin fyysisesti saman ikäisiä.joku 23.v voi olla tosi lapsellinen opiskeleva sinkku bilehile,joka juuri pystyy itsestään huolehtimaan.

toinen 23.v voi olla jo useamman vuoden seurustellut saman kumppanin kanssa asuen avoliitossa ja tietää mitä rakkaus ja vastuu on.on työelämässä.kavereiden kanssa juhliminen ei ole enää elämän pääasia.

on niin yksilöllistä koska bilehile elämä jää toisarvoiseksi nuorilla aikuisilla.
mutta jos on kohdallasi taakse jäänyttä elämää ja
haluat kantaa vastuuta,nautit lapsen kanssa olosta,niin olet sopivan ikäinen 23 vuotiaana,joku toinen voi olla tarpeeksi aikuinen vasta 30.v..

Itsellä on ollut viimeaikoina myös melko pahanlaatuista vauvakuumetta. ikää tulee marraskuulla 21.
Ja eniten sitä pelkää olevansa liian nuori. kuitenkin kaksi vuotta ollaan kultin kanssa seurusteltu, josta yli vuoden olemme asuneet yhdessä. että se puoli on kunnossa, mutta ikää on vielä ehkä "liian vähän"

Luulen että koskaan ei ole täysin valmis ja varma. Ja luulen että jos nyt huomaisin olevani raskaana saisin hepulin ja olisin paniikissa. Vaikka lasta haluaisinkin, se olisi kuitenkin melko suuri muutos ja minä yleensä reagoin muutoksiin vähän hermoilemalla liikaa.
Ehkä sitten kun ajatukseen ehtii tottua että siellä se vauva nyt on.. osaa suhtautua asiaan paremmin ja turhia murehtimatta.

Jos te molemmat haluatte lasta, ei ikä saisi olla esteenä. Jos rakastatte toisianne ja elämäntilanteenne on suht.kunnossa ( ei opiskeluja tms. kesken), niin miksi ette voisi kokeilla. voihan olla ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan ja sitä lasta joutuu sitten odottelemaan jopa vuosia.

ja eikö sitä sanota että pelot pitää kohdata :)

Sehän on ihan ihmisestä kiinni onko liian nuori vai ei.. Itse olen (vasta?) 20-vuotias, ja menossa piakkoin (tän vuoden puolella toivottavasti) lapsettomuushoitoihin.. Tänään gyneni niitä "ehdotti" kokeiden yhteydessä, asiasta puhutaan tarkemmin sitten kun tulokset saadaan, eli parin viikon päästä. Kullaltani tiedustelin kantaa hoitoasiaan, ja myöntävä vastaus tuli kuin tykin suusta. :)
"Luomulapsia" en voi todennäköisesti koskaan saada, mutta todellisen laidan siihen näkee vain ajan kanssa.

Kyllä sen tuntee. Se vauvakuume vaan tulee ja se on kummallinen tunne. Itse olen 28 v, ja nyt varma että haluan perheen. Pillerit juuri jätetty pois. Olen kokenut abortin (valitettavasti) hieman yli parikymppisenä, koska en kokenut olevani valmis äidiksi. Oli opiskelut kesken, ei hetki "tuntunut" oikealta. Ja olisin jäänytkin yksinhuoltajaksi lapselle sen olessa muutaman vuoden-->ero edellisestä. Nyt uusi mies ja uudet tuulet. Elämä raiteillaan työ, terveys yms ja ennen kaikkea halu! Nyt olen TÄYSIN varma.. ja se kuume sit iski, vaikka aina ihmettelin miten se voi tulla.. Eli kyllä sen tuntee kun on aika, minun aikani on nyt.. toivottavasti saan vielä mahdollisuuden...

Ei äidiksi valmistu vain odottamalla. Sitä saa odottaa ikuisesti. Se valmistuminen tulee sitten raskauden ja lapsen syntymän myötä. Jos ei ole huume-/alkoholiriippuvuuksia, jotka hallitsevat elämää, niin eiköhän kaiken muun suhteen "valmistu" sitten vauvan myötä... Pelottaminen ja pohtiminen ovat tietysti osa sitä valmistumista ja niitä kokee yleensä vielä raskaana ollessaankin.