Erilainen joulutarina:

Perhe Huijanen heräsi tähänkin jouluaattoon perinteisin taioin. Äiti krapulassa. Isä loppuunpalaneena. Lapset kiukkuisia kuin ampiaiset terapiassa. Perheen asunto lähiössä jossa asui maahanmuuttajia enemmän kuin kantasuomalaisia ja taloista yksikään ei ollut vapaiden markkinoiden ulottuvilla. Alueelle virtasi asumis- ja sosiaalitukia enemmän kuin jossakin keskiverto kaupungissa.

Perheen teini, kiukku-Kaarle, läksi ekaksi tupakalle ja pähkäili, saisiko illalla samanlaisen actonin kuin edellisenä jouluna jolloin faija joutui pahaan hankaluuteen joulupukin kanssa.

Kinaa oli tullut siitä kuuluiko nestetäytteinen paketti hänelle vai mutsille ja käytyään kiinni joulupukin nuttuun kävi faija samalla kiinni liiveihin, sillä nutun alta paljastui liivijenkiläinen joka veteli faijaa köniin 6 - 0. Vielä tapaninpäivänä oli faijan silmät mustat ja sirrillään kuin emakon p i l l u.

Kiukku-Kaarle palasi sisälle ja tapasi äidin jääkaapilta koluamasta edellisillan keppanan jämiä. Kaarle pyysi huikkaa mutta mutsi ei taipunut. Hänellä oli kovempi krapula. Mutta kuiskasi mutsi jos Kaarle viitsisi paistaa leipäjonosta saadun kinkun, hän antaisi illalla jemma pulloistaan pari huikkaa. Pullot hän oli pimittänyt isältä, tietämättä että isukki oli piilotellut pullojen jämiä kellariin koko syksyn, aina kun mutsi oli sammunut.

Isukki kävi sentään osapäivä töissä kertomatta koskaan mitä hän teki. Yövuoroihin hän läksi usein.

Perheen pienimmät 4 ja 6 vuotiaat pyörivivät jaloissa miten kuten ymmärtämättä kuitenkaan että Huijasen perhe-elämä ei ollut täysin normaalia.

Kiitos leipäjonojen perhe sai aikaan jonkinlaisen jouluaterian missä oli itse asiassa lähes kaikkea mikä liittyi jouluun. Jopa kuusi minkä perheen pää oli kiikuttanut parvekkeelle eräs aamuyö. Noutohinnalla kuten hän ilmaisi asian.

Kello 16 isukki läksi "asioille" ja äiti otti esille jemmapullon josta teki kunnon tujut niin itselleen kuin Kaarlelle. Äidin motto oli, että mitään ei salailla ja kaikkea pitää kokeilla. Ettei lapsi parkojen tarvitse juoda piilossa eikä huijata vanhempiaan.

Kesken huikkien onnistuivat perheen pienimmät melkein kaatamaan joulukuusen, jolloin Kaarle sai aiheen todeta, että miksi se faija ei ole koskaan paikalla ja komentelemassa lapsiaan. Johon mutsi totesi, että eihän se ole varmaa, että tenavat ovat faijan, kun heillähän on avoin suhde jossa molemmat saavat ottaa omaa laatuaikaa.
- Ja ethän sinäkään ole faijasi saannos, mutta siitä ei enempää, sanoi mutsi kuivasti ja siirtyi olkkariin.

Isukki viipyi ja viipyi ja kompuroi lopulta sopivassa hutikassa paikalle jatkamaan joulua.
- Katshokaas, pukki oli jättänyt kaksi lahjasäkkiä rappuun, iloitsi faija.
- Eihän me olla ostettu mitään....
- Olesh shinä nyt hiljaa tämän kerran, huomatti faija ja alkoi jakaa lahjoja koon ja muodon mukaan.
- Tuosha voisi olla lelu, tuosha jotain muuta...älkää välittäkö nimistä...
Ja joulun ihme oli tapahtunut. Lapset saivat leluja. Äiti pornahtavat alusasut ja läpinäkyvän yöpaidan. Kiukku-Kaarle uuden iPhone puhelimen ja muuta mukavaa. Vanha kierrätyskeskuksen puhelin jossa akku sippasi kahdessa tunnissa, sai väistyä. Ilman ei jäänyt kukaan.

*** Klo 21.00 soi ovikello. Faija kompuroi avaamaan. Siellä oli kaksi siniasuista joulupukkia.
- Jahas Huijanen. Kuinka joulu on mennyt. Tai älä kerro. Silminnäkijöitä on tarpeeksi. Joko lahjat on jaettu? Onpa tietenkin. Lähdetääs kamarille selvittämään mitä ne säkit sisälsi. Niin ja komissario on enemmän kuin kiinnostunut niistä sinun yövuoroista...?