Menemättä sen enempää yksityiskohtiin niin minulla on edessäni tilanne, että exäni on muuttamassa yhteen uuden naisystävänsä kanssa ja meillä on pieni lapsi, joka tulee alkuun olemaan heidän luonaan joka toinen viikonloppu.
Vaikeaksi minulle tilanteen tekee se, että exäni petti minua tämän uuden naisen kanssa ja heidän suhteensa on edennyt pikavauhtia. Ero tuli minulle täydellisenä yllätyksenä enkä meinaa millään ehtiä sopeutumaan tilanteeseen. Lapseni takia teen parhaani, jotta toimisin mahdollisimman kypsästi enkä tarkoituksellisesti aiheuttaisi mitään eripuraa, jottei lapsi kärsisi aikuisten tulehtuneista väleistä mutta sisälläni on kuitenkin vielä niin paljon vihaa, surua, katkeruutta ja raivoa etten tiedä oikein miten kaikkeen suhtautuisin...
Toivon lapseni takia, että pystyn jättämään omat negatiiviset tunteeni taka-alalle, jotta tulevaisuudessa pystyn toimimaan vähintäänkin asiallisesti exäni ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Exän uusi puoliso kun tulee väistämättä olemaan jollain tavalla sidoksissa elämääni...
Kaipaisin kokemuksia, vinkkejä tai mitä tahansa niiltä, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa olleet ja siitä kunnialla selvinneet. Onko aika se ainoa mikä tässä asiassa auttaa?
Vaikeaksi minulle tilanteen tekee se, että exäni petti minua tämän uuden naisen kanssa ja heidän suhteensa on edennyt pikavauhtia. Ero tuli minulle täydellisenä yllätyksenä enkä meinaa millään ehtiä sopeutumaan tilanteeseen. Lapseni takia teen parhaani, jotta toimisin mahdollisimman kypsästi enkä tarkoituksellisesti aiheuttaisi mitään eripuraa, jottei lapsi kärsisi aikuisten tulehtuneista väleistä mutta sisälläni on kuitenkin vielä niin paljon vihaa, surua, katkeruutta ja raivoa etten tiedä oikein miten kaikkeen suhtautuisin...
Toivon lapseni takia, että pystyn jättämään omat negatiiviset tunteeni taka-alalle, jotta tulevaisuudessa pystyn toimimaan vähintäänkin asiallisesti exäni ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Exän uusi puoliso kun tulee väistämättä olemaan jollain tavalla sidoksissa elämääni...
Kaipaisin kokemuksia, vinkkejä tai mitä tahansa niiltä, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa olleet ja siitä kunnialla selvinneet. Onko aika se ainoa mikä tässä asiassa auttaa?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei se ex:säsi uusi puoliso pettänyt sinua. Vaan sinua petti ex-miehesi, joka on lapsesi isä. Miksi ? Liha on heikko ? Parisuhteenne ei ollut kunnossa ?
Nyt, tilanne on mikä on. Rakasta, kärsi ja unhoita. Lapsella on isä. Koita, vaikka vaikeaa onkin, suhtautua isään ja hänen puolisoonsa (joka, voi vuosien saatossa vaihtua) kuten hankallin asiakkaisiin, etäisiin työtovereihin, pakollisiin naapureihin ...
Kuullostat kypsälle ja fiksulle aikuiselle.
Ymmärrän tunteesi, kukapa tuosta vain hyväksyisi tuollaisen tilanteen.
Kyllä sinä osaat homman taaplata, uskon niin. Muista kuitenkin tukea lapsen ja isän suhdetta. Lapsi ei saa kärsiä isänsä tekojen tähden.
Ja kuten tuossa jo joku kirjoittikin, se ex-miehesi uusi kumppani ei sinua pettänyt vaan exsi. Ole vain vihainen, olet sellaiseen tunteeseen oikeutettu, mutta älä anna lapsen jäädä vihasi jalkoihin.
Anna muista, että elämäsi on paljon helpompaa kun jossain vaiheessa, kun aika on kypsä, osaat myös exllesi antaa anteeksi.
Voimia!
Mä tein heti alussa selväksi, että jos ukko lähtee, v ieraan eukon sanelemana perään ei lapset tule ikinä näkemään semmoista menoa.
Kielsin lasten temnon ja naikkosen tulon meille, ja se oli meille hyvä päätös. Ei ole koskaan tarvinnut riidellä eikä pelätä lasten puolsesta, millaisissa olosuhteissa ja millainen eukko siellä vastassa on.
Lapsemme on turvassa saaneet kasvaa olla, eikä isä ole koskaan pakottanut meitä näkemään hänen naikkosia, eikä lapsiakaan onneksi, sen verran on fiksu mies, että pitää ne erossa meistä.
En ymmärrä miksi lasten pitäisi nähdä niitä isän naisia? Eihän ne kuulu lasten elämään, vain isä kuuluu, mutta se mitä eron jälkeen muuta on, se ei kuulu lasten ja exän elämään, ei ainakaan meillä. Ja siksi meill onkin hyvä ja turvallinen koti ja perhe ollut ja lapset ovat onnellisia, kun eivät ole joutuneet taistelemaan isästään vastaan naikkoset.
Meillä lapset ovat etuoikeutetussa asemassa olleet, kun ovat voineet elää normaalia ja turvallista elämää, ei muuttamista, ei pelkoa ei kiusaamista, ei naikkoset ole päässeet haukkumaan eikä muutenkaan vaikeuttamaan laste ja minun elämää, kun emme heitä tunne emme tiedä millasia ovat, muuta kuin että ovat rikkoneet perheemme, siitä voi jo päätellä paljon, millainen ihminen on, joka hajottaa lapsiperheen.
Miten sun päähän ei mene, että sun eks-mies sen teidän liiton rikkoi eikä se uusi nainen? Voisitko vastata, miksi et suostu tuota tosiasiaa myöntämään. Mun mielestä sä olet tehnyt karhunpalveluksen lapsillesi manipuloimalla heidät isänsä uutta puolisoa vastaan. Aivan kamala nainen olet.
Mä olen melko varma, että miehesi sai susta tarpeekseen. Löysi paremman naisen rinnalleen. Harmi, ettei hänestä ole sua vastustamaan lasten tutustuttamisessa uuteen puolisoon.
Myntämään mitä? Miten semmoista voi myöntää mikä ei pidä paikkaansa? Jos omin silmin näkee mitä omassa perheessä tapahtuu, niin tottavie sitä sitten tietää mitä tapahtuu!!!!! Älä ole ääliö.
Kyllä meillä viekas ovela naikkonen rikkoi perheemme, ja tiesi että mise on perheellinen, monta pientä lasta, mutta niin oli kiero eukko, että pakko saada rikottua lapsi perhe. Ja sinnekkö olisi sitten pitäny lapset laittaa???????? No huh huh, ei ikinä katselemaan semmoista naikkosta joka tuhoaa heidän perheen. Niin huono äiti en ole, että suinpin laittaisin tai antaisin lapsia semmoseen meininkiin mukaan.
Kyllä se mies ihan itse on aiheuttanut ongelmat, turha meitä syyttää, jos ulkopuolinen viekas naikkonen vielä painostaa, niin kyllä siinä lapset ja mä ollaan heikoilla. Ja meheän ei aleta tappelemaan miehestä, jos haluaa vaihtaa lapset ja hylätä, niin se on ihan äijän oma asia. Mutta virheen teki.
Varmasti löysi meitä paremman ihmisen, eihän muuten mies lapsiaan hylkäisi ja vaihtaisi naikkosiin, sehän on selvä.
No ei lapset emmekä me halua nähdäkkään vilausta moisesta perheenrikkojista, muuten miestä tulisi samanlaisia hörhöjä, että me pysymme kaukana perheenrikojista. Lpaset ehdottomasti, heitä kukaan hörhö ei hauku eikä kiusaa.
Et sä ole mikään onne ydin perhe, jos olet kerran eronnut miehestäsi!! Miksi kirjoitat tommoisella nimimerkillä, joka antaa käsittää, että sulla menisi jotenkin hyvin. Sähän olet eronnut ja hemmetin katkera akka ja olet täällä tilittämässä asioitasi kaiken aikaa ja joka henkilölle!
Mitä yrität todistella täällä? Kannattaisko käsitellä omat traumat, jotta lapsillasi olisi onnellisempi lapsuus ja ehkä he voisivat joskus tavata isäänsä, jota niin tuskaisesti kaipaavat, vaikka eivät uskallakaan sinulle sitä sanoa.
Jos omin silmin näkee mitä omassa perheessä tapahtuu, niin tottavie sitä sitten tietää mitä tapahtuu!!!!! Älä ole ääliö.
----> Muista tämä lauseesi Lissu, seuraavan kerran itse, kun käyt täällä viisaammaksi kuin kirjoittaja omasta perheestään. Väität aina että toiset kuvittelee esim. onnellisen perheensä.
MItä luulet, että jos lakkaisit käymästä tällä palstalla vallan, niin olisiko sinun helpompi päästä elämässäsi eteenpäin? Menettäisitkö oikeasti jotain oleellista, jos lopetat täällä kirjoittelun?
Edelleenkään mies ei varmasti lapsiaan hylännyt, sinut vain. Myönnä edes se itsellesi.
Oot sä niin mahtavan hyvä äiti muistanut kysyä lapsiltasi, haluavatko he tavata isäänsä? Et varmasti ole vaan olet puhunut heidät ympäri vihaamaan isäänsä. Tiedätkö mitä; minkä taakseen jättää, sen edestään vielä löytää. Mä en yleensä toivo ihmisille pahaa, mutta sun tapauksessa toivon, että lapsesi aikuistuttuaan tajuavat, minkälainen äiti sä olit oikeasti. Vieroitit lapset isästään. Ne voi olla sulle vielä hyvin katkeria asiasta. Nyt ne myötäilee sua, kun eivät muuta uskalla.
Toivottavasti katkaisevat välinsä suhun joskus aikanaan. Sitten tiedät, miltä miehestäsi tuntuu.
Kyllä se mies valitettavasti lapsensa hyläsi kun naikkoset painosti, se on tosiasia, ei voi mitään.
Olen kysynyt eikä halua, jos näkevät niitä naikkosia, vain isän haluaa mutta mies ei uskalla eikä kehtaa tulla.
Miksi minuun katseaisivat lasten välit, sen tähdenkö koska olen kaiken uharannut heihin ja mies vaihtoi lapsetnsa?? Kyllä he ovat isän hylänneet, ja minä olen edelleen se ihana äiti joka jaksoi ja uurasti lasten kanssa.
Eihän sitä semmoista äitiä vaihdeta, kyllä se hylkääjä isä saa mennä, ainakin meillä. Ei mies itsekkään enää kehtaa näyttäytyä.
Emme me ole eronneet, mies hylkäsi lapsensa kun naikkonen tuli ja sanoi että joko perhe tai he. Mies valitsei lapsetomat naikkoset... väärin teki, nyt katuu ja rankasti.
Ajatella, meillä oli anoppilassa koko suku taas joulua viettämässä, vain yksi puuttui, mutta sitä ei kukaan edes huomannut. Eivät edes lapset ja lapsenlapset, niin hyvin mies on asiansa hoitanut, ettei kukaan kaipaa.
Missä anoppilassa? Sähän olet eronnut, ei sulla mitään anoppia ole. Etkä sä kuulu miehesi sukuunkaan. Lapsesi kuuluvat.
Vitsi kun oot katellinen!! Heh, eihän kaikkia siltoja tarvi polttaa jos mies perheensä hylkää. Minä olen anopin ja apen kanssa hyvät kamut, ei me heitä pois heitetty kun mies halusi kaiken hylätä. Älä ole siitä kateellinen, sinäkin voit vielä korjata välit koko sukuusi, kun et nakkele niskojasi.
Kiva kun oot vähän mustis, että me ollaan osattu hoitaa sukusuhteet hyvin. Hihii...
Anoppilaan anoppilaan tiemme vie ja usein.
Oikeasti se on ex-anoppila ja me kaikki sen kyllä tiedämme. Ex-appivanhemapsi ovat nyt appivanhempia ex-miehesi uudelle puoloisolle.
Olen minäkin ystävä ex-anoppini kanssa (ex-appi on jo kuollut) ja käymme vielä ennen uutta vuotta hänellä kylässä, hän kävi ennen joulua meillä kylässä. Katsos ystävyyssuhteet on säilyneet meilläkin, vaikka on ex-anoppi. Jaq vailla hänen pojallaan on jo toinen puoliso, ei se meidän väleihin ole vaikuttanut.
Aika outoa, että vanhemmat on hyljänny poikansa , mutta sinä kelpaat vaikka olet rikkonut oman perheesi, ja vierottanut lapset isästään, varmaan yhdessä haukutte häntä, ex anoppisi haukkuu omaa poikaansa, en usko yhtään sun hulluja juttujasi.
Hylkäätkö sinäkin lapsesi, jos hän eroaa puolisostaan?
Puoloiselle??? Mikä siis...
Miun anoppi on ihana, ollaan tosi hyviä kamuja, nyt ja aina. Mun anoppi ja mä hänen miniä. Se paras.
Juu älä muuta sano!!! Hih.. ahaa nyt mä ole siis rikkonut perheen??? Juupa...minähän se etsin miehelle uusia naikkosia, että ota ota ja hylkääppäs nämä lapsoset ja häivy!!! jes...
Äidithän on aiva syyllisiä kun mies mokaa.. ne ressukat, ei osaa ottaa vstuuta omasta elämässään, miten sitten lasten elämästä?
Nostan hattua sinulle. Et ole enää mikään parikymppinen typerä tytönheitukka kuin suurin osa täällä kirjoittelevista, vielä elämänsä suuntaa etsivistä Ja oman tahdon kadottaneista nuorista immeisistä.
Palsta vain on sinulle väärä, olet eksynyt lastentarhaan.
Ihmisten kannattaa myös katsoa, sekaantuuko perheelliseen äitiin tai isään :/. Se on jokaisen sinkun/eronneen oma valinta. Mä en ainakaan menis jonnekin perheeseen väliin vain sen takia, että mies on puutteessa ja puhuu kuun taivaalta kenelle tahansa suostuvaiselle naiselle. Puutteen syy voi olla esim. vaimon synnytyksestä tulleet vauriot, jotka estävät kokonaan seksuaalisen kanssakäymisen. Myös hormonitoiminta voi joillakin sammuttaa seksihalut, kunnes lapsi on vähän vanhempi. Sinkuille löytyy myös priimaa eli ennestään perheetöntä kumppani Vanhemmuuteen kuuluu kärsivällisyys ja kyky odottaa omaa kivaa.
Ei se vapaa ihminen siinä mitään väärää tee, hän on vapaa. Pysykööt varatut kotonaan.
Vapaa saa olla, mutta ei t-y-h-m-ä. Kuka idiootti kerjää itelleen vaikeuksia? Jos mies jättää perheensä sinun takiasi niin ei siitä mitään ruusuista tulevaisuutta synny. Voit olla ihan varma, että ikävyyksiä tulee entisen perheen suunnalta. Onhan näitä ollut lehdissä. Pienen vauvan kanssa jätetty nainen voi seota ihan oikeasti ja esim. tappaa ex-miehen/uuden rakkaan tai jopa ne omat lapsensa.
Miksi mä iskisin jonkun perheenisän, kun on saatavilla vapaitakin miehiä? En mä nyt ainakaan vakavasti alkaisi sellaisen kanssa, siis että suoraan muutettais saman katon alle jne. Sekin yksi ex-missi, jonka mies oli muuttanut yhteisen kuopuksen ristiäisistä suoraan vieraan akan kotiin.
Toisaalta on hyvä että semmoinen mies lähtee, eihän se ole edes mies eikä mikään, joka uskoo vapaiden naisten juttuihin.
Ennemin on yksin lapsen kanssa, kun katselee miestä, joka ei perheestään välitä. Lapselleenkin parempi, kun isä lähtee eikä yritä väkisin olla isää niin isää.
Mä luulen että perheenrikkojille ei ole mies tärkee, vaan se etä voi tuhota toisten perheen, ja sitten siirtyä taas uuteen lapsiperheeseen...kun itsellä ei ole mitään, ei muillakaan saa olla.
Sen kun opettaa myös lapsilleen, ettei tarvi kaivata semmoista mitä ei oikeesti ole.
Kyse olikin vain siitä kuka toimii väärin ja kuka oikein. Minä en ole "vienyt miestä kenenkään perheestä", rakastuin eronneeseen mieheen. Mutta mielipiteeni on se että se joka on suhteessa tekee väärin, ei vapaa ihminen.
Lissun lapset on aikuisia jo :DLissu hei, siksikö tyyräät perseesi ex-anoppilaan ettei vain uusi kaunis ja mukava ex-miehesi puoliso pääsisi sinne? VÄITÄN, ETTÄ EX-MIEHESI UUDEN JA KAUNIIN PUOLISONSA KANSSA PITÄVÄT YHTEYTTÄ EX ANOPPILAASI. Sulle ei vaan kerrota sitä :D
Hyvänen aika, mitä sitten vaikka pitäisi yhteyttä? Miten se minua liikuttaa?? Ei mitenkään,, anoppi on kuitenkin mun anoppi, ja meillä on mukavaa yhdessä. Se riittääm eille.
Ihan sama missä ex mies ja naikkonen käy, kunhan ei tule meille haukkumaan ja riitaa aiheuttamaan.
Kyllä me lasten kanssa olemme sinut sen asian kanssa, että mies hylkäsi heidät ja vaihtoi naikkosiin, ja kunhan ei tuo niitä akkojaan meille, eikä lasten eteen väkisin, se riittää meille.
Mulla ei oo mitään tunteita miestä kohtaan, se vaan risoo miksi antoi huijata itseään, että piti lapset hylätä ja vaihtaa naikkosiin??? Se risoo, ei muu, ihan sama onko sata uutta akkaa tai viitoista ... parempi kun pysyy poissa, on meille kaikille hyvä. Itkekööt aivan rauhassa surkeuttaan omapahan on asiansa.
Juu kyllä varmaan naikkoset on kauniita, varmasti on upeita... mutta mitä siitä, mutta kuinka pitkälle pötkii sen kauneuden tähdenjos päässä ei ole mitään?
Älä jauha pas**a sulla on tunteita exääsi kohtaan, on vihan ,kaunan, mustasukkaisen ja katkeruuden tunteita ja niitä on ollut jo 10v,ja jatkuvasti on exäsi sun mielessä.
Miksi puhuttelet exäsi naista monikossa ja myös ittestäs puhut monikossa.?
Mistäs sinä tiedät kuinka älykäs exäsi uusi on, kun et edes tunne?Nuo on vain sun kuvitelmaasi ja toivot et exäsi uusi olis sua huonompi , mutta exällesi hän on paras.
No on tietysti, kaiilla on tunteita toisia ihmisiä kohtaan, oli ne sitten vihaa, rakkautta, sääliä, tai mitä tahansa. Tunteita on kaikilla. Mutta voi olla myös tunteeton, niinkuin nämä ex miehen naikkoset, ei mitään tunteita että rikkoo toistenperheet.
nNo emmehänme teidäkään onko älyskäs naikkonen vai ei.. emme ole sitä tavanneet, ja olemme niin älykkäitä, ettemme edes halua. Mies on niin älykäs ettei tuo naikkosiaan meidän eteen väkisin vaan kunnioittaa meitä täysin sydämin.
No on sillä toki paras naikkonen, hyvä ainakin rikkomaan toisten perheet, siinä eukko on ykkönen. Tosi on.
Voi Sinä joka kirjoitat exmiehesi "naikkosista". Sinulla taitaa olla liian paljon ongelmia, oman itsesi kanssa. Toivon totisesti, että lapsesi ovat jo aikuisia, niinkuin joku jo kirjoittikin.
No he ovat varmaan jo rakentamassa omaa elämäänsä, hhyvä niin. Voivat sitten halutessaan tavata isäänsä ja muuta sukua.
Pärjäile ja rakenna omaa elämää...
No on niitä ongelmia ollut kyllä, mutta miehellä eniten. Juu ovat lapset aikusiia ja heillä osalla ihania lapsiakin, ihanaa olla mummi. Vanhin lpasenlapsi kohta kouluiässä, ja viikottain nähdään kaikkien lastenlasten kanssa, ja lapset käyvät usein ja soittelevat. Olen heille kaikille tosi krärkeä.
Joskus lapset sanovat, että olisi kiva kun isäkin olisi perheessämme, niinpä, mutta hän valitsi perheen tilalle perheenrikkojat ja vaihtoi lapsensa naikkosiin, niin eipä halunnut olla lasten kanssa.
Kerran poika sanoi, että onneksi tajusi pitää perheemme erossa niistä kuvottavista naisistaan, heitä emme tänne halua enempää sotkemaan. Olimme kaikki samaa mieltä, kun mies tekee huonoja ratkaisuja, saa hän itse niistä myös maksaa. Lapsemme ei ole koskaan kaivanneet häntä eikä hänen naikkosia, Mieheiä on suvussa yllin kyllin, joten yhden isän puuttuminen ei meitä ressaa eikä rassaa. Parempi kun meni, ei tarvinnut koskaan pelätä hänen onglemallisia naikkosia, miten he olisivat haukkuneet ja repineet riekaleiksi loputkin perheemme jäsenet ja suvun.
Mistähän johtuen nämä uusikot, nyxät onkaan saaneet niin valtavan suojamuurin ympärilleen, vaikkei he tosiasiassa kuulu siihen miehen perheeseen?
Antaksaas kun veikkaan, nämä nyksät ja uusikot kehittää suojamuurin ympärilleen, että heistä tuntuisi paremmalta, ne kaikki omat ongelmat joita ei pysty käsittelemään.
Naurattaa niin näiden puolustuskannalla olo. Kun haukkuu toisten lapset ja exät, niin tarviihan siinä puolustuskantaa vaikka itseltään.
Annas olla, jos nämä exät sattuu edes mainitsemaan miehen uusikon!!! Siinä on piru irti, heistä ei saa puhua pahaa missään muodossa, vaikka kuinka haukkusi miehen lapsia likaisiksi, hirveiksi, ärsyttäviksi ym. niin ei saa uusikoita puhua pahaa. Selittääks miksi? Mutta miehen exä ja lapset on sitten vapaata rissaa, mitä pahemmin mollaat sen parempi uusikko olet.
Olen lopen kyllästynyt juttuihisi. Olet valjastanut koko palstan oman epäonnistuneen liittosi esiintuontiin. Ei kiinnosta sinun perheesi tai sinä pätkääkään. Aivan sairasta, että jaksat paasata itsestäsi vuositolkulla palstalla, joka on tarkoitettu uusperheellisille, vaikka et itse edes ole sellainen. Mieti vähän saamaasi palautetta ja lopeta jo!
"Mistähän johtuen nämä uusikot, nyxät onkaan saaneet niin valtavan suojamuurin ympärilleen, vaikkei he tosiasiassa kuulu siihen miehen perheeseen?"
Jaa että miten niin ei kuulu miehen perheeseen??
Minä olen naimisissa aviomieheni kanssa ja meillä on 3 yhteistä lasta. Enkö kuulu mieheni perheeseen?
Niin yli ymmärryksen menevät nämä juttusi........
Ei meillä koskaan miehen naiset oo kuuluneet minun ja lasteni perheeseen, emmekä me miehen nyksän lasten perheeseen. Emme ole koskaan heitä nhneet. Emmekä halua. Ei meillä lapset ole koskaan nähneet isän naikkosia, enkä minä.
Miten voi kuulua perheeseen jos ei sitä ihmistä näy, emmekä me ole käyneet sen naikkosen kotona?
Oletko jotenkin yksinkertainen?
Kun edellinen kirjoittaja nimenomaan kertoi juuri kuuluvansa OMAN AVIOMIEHENSÄ PERHEESEEN, ei MIEHENSÄ EXÄN PERHEESEEN.
Opettele lukemaan.
Kyllähän se on aika joka tässä asiassa auttaa. Oma suru, pettymys ja viha on käytävä läpi ihan rauhassa mutta aina on muistettava se että lapset ovat syyttömiä tähän kaikkeen. Vanhemmuus ei mihinkään katoa vaikka vanhemmat eroavat joten lasten on annettava säilyttää usko ja luottamus siihen toiseen vanhempaan. Se on vaikeaa mutta kyllä aikuinen ihminen siihen pystyy kun vain haluaa pystyä.
Tämän kaiken läpikäyminen vie aikaa, jokaisella varmaan oman aikansa. Minulla kesti vuosia ennenkuin olin kypsä siihen että pystyn kohtaamaan ex:n uuden puolison nenätysten. Tämä tapahtui esikoisemme rippijuhlissa, minun ja ex:n yhteisessä kodissa jonka lunastin itselleni eron jälkeen. Päivänsankarin toivomuksesta juhliin kutsuttiin hänelle kaikki tärkeät henkilöt ja joukossa oli minun uusi kumppani ja ex:n puoliso. Sama ihminen jonka kanssa ex minua petti ja muutti suoraan minun luota hänen luokseen asumaan. Juhlat onnistuivat hienosti, käyttäydyimme kaikki aikuiset aikuismaisesti ja nuori sai todella kivat juhlat. Nyt jouluna sain ex:n puolison tekemää ruisleipää ja minulta lähti sinne lasten mukana kukka-asetelma. Me erosimme ex:n kanssa syksyllä 2006 ja 2012 kesällä olin valmis henkilökohtaiseen tapaamiseen. Eli tosi pitkä aika mutta näköjään sen tarvitsin.
Hiukan vastaavasta on kokemusta.Jollain tasolla on tunteensa purettava ja asia käsiteltävä ja aikaakin se vie.Kasvata itseäsi,ettet katkeroidu,sinulla on nyt jo hyvä asenne kuitenkin.Vuodet kun vierii niin elämä tasoittuu.
Joulun aikaan miehen ex kävi meillä kylässä heidän nuorimman lapsensa kanssa ja me ajeltiin heillä myöhemmin ja avomieheni lapset saivat nauttia molemmista vanhemmistaan ja minäkin mahduin mukaan.Pelailtiin lautapelejä ja me oltiin parina avomiehen exän kanssa.Paljon sopeutumista ja joustamista,niin asiat voi sujua hyvin,mutta siihen tarvitaan jokaisen osapuolen hyvää tahtoa.
Aika kylmä kaveri kun noin vain jätti pienen lapsen kanssa!
Ensinnäkin: tämä ei ole uuden naisen syytä. Hänelle on varmasti kerrottu aika erilainen versio suhteestanne.
Toiseksi: monet naiset sekoavat pienten lasten kanssa, alkavan nipottaa ja keksiä rutiineja, luomaan aikataulutusta jossa kaikki elämä keskittyy lapseen ja hänen tarpeisiinsa. Parisuhde unohtuu täysin. Tietyntyyppiset miehet eivät kestä sitä (enkä minäkään naisena).
Kolmanneksi: älä hyvä ihminen suostu mihinkään yhteishuoltajuuteen tässä tilanteessa. Olet riippuvainen ihmisestä, joka on jättänyt sinut kuin nallin kalliolle, joka helkkarin asiassa joka lapseen liittyy. Valta ja vastuut kulkevat käsi kädessä: mies näkee lasta vain kerran viikossa? Toivottavasti olet virallisestikin yksinhuoltaja, muuten edessä on paljon, paljon ongelmia itsellesi, ei miehelle: olet riippuvainen hänen suostumuksestaan tuhannessa eri asiassa vaikka käytännössä sinä teet kaikki likaiset työt!
Neljänneksi: älä takerry tapahtuneeseen. Mieshän on ihan natsi jos on jättänyt sinut noin tässä tilanteessa, aika raukkamaiseen tilanteeseen. Kaikki parisuhteet kärsii aikansa pienestä lapsesta. Sen jälkeen se vaihe menee ohi- Jotkut jää kyydistä. Veikkaan, että pärjäät paremmin ilman miestä, joka ei kykene näkemään valoa tunnelin päässä ja joka tässä elämäntilanteessa jätti odottamatta toisen takia?
Viidenneksi: miehen suhde uuden naisen kanssa ei välttämättä kestä niin pitkään kuin oletat. Tämä nainen ei siis välttämättä tule olemaan osa elämääsi ellei hän ole jo raskaana ja siis odota sisarpuolta lapsellesi.
Kuudenneksi: lapsesi vuoksi älä missään nimessä feikkaa, että iskä ja äiti on hyvissä väleissä tai kavereita.
Seitsemänneksi: sovi KAIKISTA tapaamisista, elatusavusta jne lastenvalvojan luona kirjallisesti. Älä luota tähän kaveriin.
Kahdeksanneksi: jos tapaamiset isän luona eivät mene kuin Strömsössä niin älä tuputa lasta sinne lainkaan. Vaikuttaa siltä että tuo kaveri, exäsi, ei ole kovin kiinnostunut perheestänne (siis lapsesta) kun kerta näkee häntä niin vähän. Jos tuputat häntä sinne ehdoin tahdoin menetät vain oman mielenrauhasi. Ei ole sen arvoista. Hiivuta kontaktia isään vähitellen, erityisesti jos hän itse ei noudata sovittuja tapaamisia. Yksinhuoltajuus on paljon helpompaa kuin jatkuva puhelin ja kuljetusrumba ja toisen elämään törmääminen lapsen tapaamisten kautta.
Yhdeksänneksi: älä vaan jää suremaan tällasta p_skaa vaan liiku etiäpäin! Nyt on yksi elämän rasteista suoritettu (lapsi), seuraavaksi löydät varmasti tyydyttävämmän suhteen. Ei näiden kahden tarvitse aina tulla samasta lähteestä!
TSEMPPIÄ!
Onhan se uuden naisen syytä. Miehän jätti lapsensa uuden naisen takia. On se kumma, että uudet suhteet ei sitten millään myönnä mitään, aina vierittää kaiken muiden syyksi. Ja ne jotka tekevät samoin niin puoustavat henkeen ja vereen kaltaisiaan ihmisiä.
Jos uusi nainen tiesi, että mies oli naimisissa ja hänellä on lapisa, niin minkä ihmeen takia pitää alkaa seurusteleen semmoisen miehen kansa? Se väistämättä tuohoaa isän ja laspsen suhteen ja exän myös.
Kyllä uusi nainen voisi sen verran ottaa vastuuta, ettei vieritä syyytä exän ja laseten kontolle. Mutta eipä tietysti uskalla ja myönnetä yhtään mitään. Ollaan vaan kuin ei tietäisi yhtään mitään.
Naikkoset iskee perheellisiä miehiä, koska haluavat hankkiutua itse raskaaksi ja ottavat hedelmälliseksi todistetun miehen. Kyllä se on tietynlainen kevytkenkäisyyden merkki, että ei yhtään kunnioiteta toisten perhe-elämää. Miehet nyt aina vonkaavat jos on joku helpon oloinen akka lähistöllä. Naisen vastuulla on sitten säädellä sitä, että kenen punkkaan hyppää.
Kyllähän nainen itse päättää kenen kelkkaan menee.Jos alat naimisissa olevan kanssa ,olette molemmat huorintekijöitä ,yhtä syyllisiä molemmat,ei se siitä muuksi muutu, ja se vaikuttaa teihin loppuelämän.
Kyllä se mies on ihan aikuinen ihminen joka on mitä todennäköisesti kertonut uudelle naiselle "suhteen olevan jo ohi" "olemme eron partaalla" jne. Eli antanut hänelle sen kuvan että tilanne on loppu jo siina vaiheessa kun pettäminen oli vasta alussa. Näinhän moni mies tekee päästäkseen sänkyyn ja uusiin valloituksiin.
Sen takia spekuloin, että nainen ei välttämättä ole se, ketä tässä pitää syyttää. Mies ei ole mikään avuton lapsi vaan aikuinen joka tekee omat päätöksensä. Mies, joka noin käyttäytyy varmasti tekee tuon saman tempun myöhemmin tavalla tai toisella uudellekin naiselle.
Toki jos kaikki osapuolet ovat olleet täysin tietoisia kaikesta niin voi naistakin syyttää, onhan se raakalaismaista mennä toisen jämiä kärkkymään kun suhde vetelee lapsen ja normistressin takia viimeisiään. Mutta joillain naisilla tämä on tapa parannella omaa itse tuntoa, että "minut valittiin pienen lapsen ja tämän äidin sijaan". Mutta edelleen: mieshän se on joka perheensä jätti, ei tämä uusi nainen, ja houkutuksia on nyt kuitenkin aina kaikkialla, on eri asia lähteekö niiden matkaan!
En myöskään ottaisi uutta naista viholliseksi siksi, koska tämä kuitenkin viettää lapseni kanssa aikaa. Jos exä käyttäytyy vihamielisesti, se kostautuu helposti lapsen laimin lyöntinä, syrjimisenä jne. Siihen en uskaltaisi lähteä.
Höh, no kuka pälli nyt tollaisella itsetuntoaan pönkittäisi... kai se on helpointa nimenomaan valita se vapaa lapseton nainen. Lapsiperheessä elämä on rankkaa ja omat tarpeet pitää laittaa hyllylle vähän väliä (ei onnaa ihan joka jampalla). Kun on pieni vauva niin seksiä ei ehkä ole lainkaan jne jne. Eikä useimmat miehet luovu lapsistaan vapaaehtoisesti ainakaan, vaikka ero tulis syystä tai toisesta. Juuri lehdessäkin oli juttu, että lapset ovat kaikkein onnellisimmillaan kun näkevät vanhempiaan tasapuolisesti (melkein kuin ydinperheessä).
Haaskalle on aina tulijoita.