jäänsinisten silmien
armottomuus ja
säälimättömyys
juonittu petos,
osa jotain
paljon suurempaa
peliä
halu, joka
on myyty
perkeleelle
vesiputous,
jonka ilmavirrassa
villakoirat lentävät
sade rummuttaa
harmaaseen verhoon
kuten viima
jäykistää
ahavoituneita kasvoja
tunteita, jotka
horisontissa katsovat
kaukaisuuteen,
siellä missä meri
kohtaa taivaan
siellä missä
ruumis hukkuu
hyiseen mereen,
suunnattomiin syvyyksiin
pää lyö tyhjää
mielen keulaportit
ovat sepposen
selällään
välittävät jotain
korvaamatonta,
hitusellisen omaa
rakkauttaan
varmuuteen
fyysiseen maailmaan,
johon
on isketty säröjä
ja se
henkisten arvojen
ruumiillistuma vuosi
verta ja
kyynelillä suolattu
vesi valeli sen pintaa
kuten todellisuus
tuppaa lyömään
korville
tai puhutusta
ei jää
mitään itselle,
sanojen lentäessä
tiehensä ja
kadotessa
sidottuun mieleen
kangistettuun kieleen,
josta elämän
henki puuttuu
sen sanatkin
ymmärsivät
rypistävät otsansa,
elämää nähneet
kasvot
tuntien häpeää
neuvottoman
röyhkeyden edessä
ajatusten katkossa
jäljelle jää vain
uskomaton epämukavuus
sen nimi on
mustasukkaisuus
ja vaikka aitauksessa
on korkeat reunat
se ei pysty
pidättelemään mustia
ja tummanruskeita
eläimiä
suostu asettumaan
sodaksi tai rauhaksi
merkillisessä eroottisuudessaan
pystymättä kiukussaan
edes
nauramaan itselleen
katselee toivomattomana
vieraana itseään,
hengen salpautumista
kauniit kasvot
tekevät hänestä heikon
kuumuuden, joka
sytyttää ympärillään
pieniä tulipaloja
jotain jota
vaistot vastustavat,
omistaa ja hallita
puristavat nyrkkiin,
kuten kaikissa
yksinäisissä hetkissä
on surullista
susi, joka
ilmestyy vajaista
unista
menettäessään
kauneutensa ja
luovan voimansa
pakkoliikkeet,
joita on
epämiellyttävä katsoa
kuinka ohut on
idyllin ja kaaoksen
välinen seinämä
tarvitaan vain
yksi musta hetki,
joka peittää
ihmiset alleen
murtaa suhteen,
muuttaa rakkauden
sirpaleiseksi
säpäleiksi,
josta puuttuu
ihmissielun herkkyys
taipumus tulkita
hymyilevää mieltä,
avaraa katsetta
mitä pään
painaminen toisen
rinnalle tarkoittaa
ja ne jotka
ovat
mielensä kovettaneet
heräävät aina
liian myöhään
kerjäävät mustan
puhuvaa verta
ei nenästään vaan
sielustaan, jossa
ei ole
yhtään osaa
olemassaolon ihanuutta
ne vain kaatuvat
saappaat jalassa
perkelettään kantaen
surmaavat rakkauden,
kuin hevosenpotku
on kivulias ja
muuttuu savuavaksi
kekäleeksi
vetäen sielut pimeyksiin
http://www.youtube.com/watch?v=1or1Wx3ufL8
armottomuus ja
säälimättömyys
juonittu petos,
osa jotain
paljon suurempaa
peliä
halu, joka
on myyty
perkeleelle
vesiputous,
jonka ilmavirrassa
villakoirat lentävät
sade rummuttaa
harmaaseen verhoon
kuten viima
jäykistää
ahavoituneita kasvoja
tunteita, jotka
horisontissa katsovat
kaukaisuuteen,
siellä missä meri
kohtaa taivaan
siellä missä
ruumis hukkuu
hyiseen mereen,
suunnattomiin syvyyksiin
pää lyö tyhjää
mielen keulaportit
ovat sepposen
selällään
välittävät jotain
korvaamatonta,
hitusellisen omaa
rakkauttaan
varmuuteen
fyysiseen maailmaan,
johon
on isketty säröjä
ja se
henkisten arvojen
ruumiillistuma vuosi
verta ja
kyynelillä suolattu
vesi valeli sen pintaa
kuten todellisuus
tuppaa lyömään
korville
tai puhutusta
ei jää
mitään itselle,
sanojen lentäessä
tiehensä ja
kadotessa
sidottuun mieleen
kangistettuun kieleen,
josta elämän
henki puuttuu
sen sanatkin
ymmärsivät
rypistävät otsansa,
elämää nähneet
kasvot
tuntien häpeää
neuvottoman
röyhkeyden edessä
ajatusten katkossa
jäljelle jää vain
uskomaton epämukavuus
sen nimi on
mustasukkaisuus
ja vaikka aitauksessa
on korkeat reunat
se ei pysty
pidättelemään mustia
ja tummanruskeita
eläimiä
suostu asettumaan
sodaksi tai rauhaksi
merkillisessä eroottisuudessaan
pystymättä kiukussaan
edes
nauramaan itselleen
katselee toivomattomana
vieraana itseään,
hengen salpautumista
kauniit kasvot
tekevät hänestä heikon
kuumuuden, joka
sytyttää ympärillään
pieniä tulipaloja
jotain jota
vaistot vastustavat,
omistaa ja hallita
puristavat nyrkkiin,
kuten kaikissa
yksinäisissä hetkissä
on surullista
susi, joka
ilmestyy vajaista
unista
menettäessään
kauneutensa ja
luovan voimansa
pakkoliikkeet,
joita on
epämiellyttävä katsoa
kuinka ohut on
idyllin ja kaaoksen
välinen seinämä
tarvitaan vain
yksi musta hetki,
joka peittää
ihmiset alleen
murtaa suhteen,
muuttaa rakkauden
sirpaleiseksi
säpäleiksi,
josta puuttuu
ihmissielun herkkyys
taipumus tulkita
hymyilevää mieltä,
avaraa katsetta
mitä pään
painaminen toisen
rinnalle tarkoittaa
ja ne jotka
ovat
mielensä kovettaneet
heräävät aina
liian myöhään
kerjäävät mustan
puhuvaa verta
ei nenästään vaan
sielustaan, jossa
ei ole
yhtään osaa
olemassaolon ihanuutta
ne vain kaatuvat
saappaat jalassa
perkelettään kantaen
surmaavat rakkauden,
kuin hevosenpotku
on kivulias ja
muuttuu savuavaksi
kekäleeksi
vetäen sielut pimeyksiin
http://www.youtube.com/watch?v=1or1Wx3ufL8
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja lähde Avaloniin
http://www.youtube.com/watch?v=bpA_5a0miWk
Liiallinen mustasukkaisuus kahlitsee ja tappaa suhteen. Kamalinta mitä voisin kuvitella suhteessa on, ettei pysty hengittämään vapaasti. Mustasukkaisuusdraamoista olemme varmasti kaikki kuulleet.
Pieni sellainen on tervettä ja normaalia. Se kertoo syvistä tunteista.
Kiitän runosta ja toivotan hyvää joulun jatkoa!
"Mustasukkaisuus syntyy aina yhdessä rakkauden kanssa, mutta ei aina kuole sen kanssa."
Mutta rakkaudesta se ei laula eikä sitä tunne.
Kiitos, kaikkea hyvää toivotan myös sinulle.
"Mustasukkaisuudessa on enemmän itserakkautta kuin rakkautta."
Osin totta tuo.
Jos ei luota toiseen, syntyy epävarmuutta ja jos epävarmuus kohdistetaan siihen toiseen loukkaavin sanoin/teoin, ollaan metsässä ja syvällä.
Mukavaa tapania!
http://www.youtube.com/watch?v=tMlKmELIhgY
Joskus tulee liikaa iskuja, niin että jokainen käden ojennus torjutaan jo ennalta iskuksi. Vaikka tarkoitus oli toinen. Ei silloin auta kuin ottaa time out, ja odottaa uutta erää.
Loistavia runoja.
Niin olisiko meillä kaikilla elämän mittainen mahdollisuus; ottaa iskuja tai antaa niitä. Tosin, jos ne muutetaan silityksiksi, voi teho olla parempi ja antoisampi kaikin muodoin.
Kiitos sinulle