Eli koska psykiatri ja terapeutti ovat niitä joiden kanssa voi jutella ongelmistaan ja näin, mutta voivat myös määrätä lääkityksen tai jotain. Sitten on psykologi jonka kanssa voi vain jutella, mutta ei ole lääkäri.
Joten mitä eroa on psykiatrilla ja terapeutilla oikeastaan, ja kun voi olla myös psykoterapeutti?
Joten mitä eroa on psykiatrilla ja terapeutilla oikeastaan, ja kun voi olla myös psykoterapeutti?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan eli ihmisen psyykkisiin ongelmiin. Vain psykiatri voi määrätä lääkityksen.
Psykologi on psyykkisten ilmiöiden tutkija, jonka erityisvahvuuksiin kuuluu erilaiset testimenetelmät haastattelukoulutuksineen. Psykologit tosin hakeutuvat mieluusti keskustelutyöhön ja toimivat psykoterapeutteina.
Psykoterapeutti on psykoterapian erikoiskoulutuksen hankkinut henkilö, joka toimii pääosin erilaisissa terapiakoulutusta vaativissa tehtävissä. Psykoterapeutti voi pohjakoulutukseltaan olla paitsi psykiatri tai psykologi, myös muun erityisalan lääkäri, sairaanhoitaja, pappi, sosionomi tai oikeastaan kuka vain, jota aihealue kiinnostaa. Psykoterapeutti ei siis ole varsinaisesti ammatti vaan se ilmoittaa vaadittujen erityisopintojen suorittamisesta. Olettaisin, että mainitsemasi terapeutti on vain lyhennelmä psykoterapeutti- nimestä.
Lisätään vielä, että kuka tahansa psykoterapeutti ei saa määrätä lääkitystä, vaan vain he, joilla on pohjakoulutuksena joko psykiatrian tai muun erityisalan lääkärikoulutus ja lupa.
Korjaus: ei toki tarvitse erikoislääkäri olla, kunhan on vain laillistettu lääkäri jonka oikeuksia ei ole rajoitettu, niin lääkkeiden määräys onnistuu.
Ehkä pääasiat on nyt kerrottu, mutta tarkennukseksi
Psykiatri on psykiatrian erikoislääkäri siis lääkäri. Lääkärit jotka saavat toimia hommissaan ovat laillistettuja lääkäreitä ja heillä on sv-numero ja tiedot löytyvät Valvirasta.
Psykologi on opiskellut psykologiaa yliopistolla ja on siis Psykologian maisteri tai Yht.kandi/maisteri. Psykologilla voi olla ns. LP eli laillistettu pätevyys, jolloin hän voi tehdä kliinistä työtä esimerkiksi terveyskeskuspsykologina tai sairaalassa.
Psykoterapeutti on henkilö, joka on suorittanut usemmman vuoden psykoterapiakoulutuksen. Hänen taustakoulutuksensa voi olla lääkäri, tai erikoislääkäri, kuten psykiatri tai työterveyslääkäri tai geriatri - tai sitten psykologi, teologi, sairaanhoitaja tai erikoissairaanhoitaja: psykiatrinen sairaanhoitaja tai terveysdenhoitaja. Psykoterapiasuuntauksia on useita.
Voiko sosionomi erikoistua psykoterapiaan? Minun käsittääkseni Suomessa ei?
Sitten kaikenlaisia huuhahoitoja antavat nimittävät itseään terapeuteiksi. Se on ihan eri juttu.
Suomessa on paljon esim. lastensuojelussa pääasiallisesti toimivia henkilöitä, joilla on psykoterapiakoulutus ja antavat psykoterapiaa yksityisinä ammatinharjoittajina. Mielestäni heillä on sosionomin koulutus.
Kopioin tämän oman viestini tuolta "psykologia" aihealueelta.. kannattaa kysyä psykoterapeutin pohjakoulutusta, koska jotkin psykoterapeutteja kouluttavat tahot eivät ole "aivan" niin tarkkoja pohjakoulutuksen soveltuvuudesta.
PSYKOTERAPEUTTIPÄTEVYYDET JA POHJAKOULUTUKSET 2008
LÄHDE: Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen / Valviran rekisteri
POHJAKOULUTUKSENA LAILLISTETTU TERVEYDENHUOLLON AMMATTIHENKILÖ
Psykologi 1339
Sairaanhoitaja 1182
Lääkäri 784
Terveydenhoitaja 63
Toimintaterapeutti 38
Fysioterapeutti 26
Kätilö 13
Röntgenhoitaja 10
Hammashoitaja 8
Laboratorionhoitaja 7
Farmaseutti 4
Puheterapeutti 4
Hammaslääkäri 3
Proviisori 2
POHJAKOULUTUKSENA NIMIKESUOJATTU TERVEYDENHUOLLON AMMATTIHENKILÖ
Mielisairaanhoitaja 249
Apuhoitaja 80
Lastenhoitaja 50
Mielenterveyshoitaja 47
Lähihoitaja 18
Perushoitaja 14
Perushoitaja 14
Kuntohoitaja 10
Hammashoitaja 8
Lääkintävahtimestari 8
Hieroja 4
Jalkaterapeutti 3
Jalkojenhoitaja 3
Hieroja 4
Naprapaatti 1
Apuvälineteknikko 1
POHJAKOULUTUKSENA MUU KOULUTUS
Yhteiskuntatieteiden yliopistotutkinnot 174
Teologian yliopistotutkinnot 169
Sosiaalihuoltajan tutkinto 149
Sosiaalikasvattaja 72
Kasvatustieteen yliopistotutkinnot 56
Sosionomit 55
Sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto 49
Diakonia- ja sosiaalityön tutkinnot 38
Kirkon nuoriso- ja sosiaalityön koulutus 31
Sosiaaliohjaaja 30
Lähikasvattaja (lasten- ja nuortenhuolto) 23
Seurakuntakuraattori 22
Nuorisotyön ammattikoulutus 11
Lastentarhanopettaja 10
Erityisopettaja 8
Näyttelijä 7
Sosiaalialan opistotutkinto 5
Kehitysvammaistenhoitaja/ ohjaaja 5
Terv-sos. alan amm. tutk. (päihdetyö) 4
Askartelunohjaaja 4
0pettajakoulutus ulkomailla 3
Fil.kand., teoreettinen filosofia 3
Fil. maist./hum.kand., musiikkiterapia 3
Hum.kand., psykologia 2
Lastenohjaaja 2
Terveydenhuollon maisteri 2
Yleinen vakuutustutkinto 2
Taiteen kand., muu koulutusohjelma 2
Kuvat. maist., maalaustaide 2
Ekonomi, kauppatieteiden kandidaatti 2
Agronomi 1
Arkkitehti 1
Artesaani, kutoja 1
Fil.kand., kulttuurien tutkimus 1
Fil.kand., kansatiede 1
Fil.kand., musiikkikasvatus 1
Fil. maisteri, tietojenkäsittelytiede 1
Hum. kand., englantilainen filologia 1
Hum.kand., fonetiikka 1
Hum.kand., aate- ja oppihistoria 1
Kotiteollisuusohjaaja 1
Kulttuuritoiminnan linja, kansanopisto 1
Logonomi 1
Luonnontieteiden kand., matematiikka 1
Musiikkioppilaitoksen opettaja 1
Muu terveydenhuollon AMK-tutkinto 1
Taiteen kand., tekstiilitaide 1
Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) 1
Teatteritaiteen maisteri 1
Muu koulutusaste- ja ala 9
Ja vielä:
1. Vain lääkäri tai erikoislääkäri voi määrätä lääkkeitä, nykyään jotkut sairaanhoitajat voivat uusia joitakin lääkereseptejä.
2. Vain psykoterapeutti voi antaa psykoterapiaa.
3. Kunnalisella puolella on usein tarjolla ns. keskustelua apua depressiohoitajan tai sairaanhoitajan kanssa, mikä EI ole psykoterapiaa. Se on vain keskusteluapua, vaikka potilaille usein valehdellaan tai annetaan ymmärtää, että kyseessä olisi psykoterapia.
4. Kaikkien kanssa voi ja on aiheelista jutella, mutta psykoterapia on se syvällisin juttu.
"2. Vain psykoterapeutti voi antaa psykoterapiaa."
Psykoterapeutin ammattinimike on lain suojaama, mutta psykoterapia-työskentely ei ole. Kuka tahansa, joka katsoo olevansa kyllin pätevä, voi esimerkiksi mainostaa tarjoavansa psykoterapeuttista palvelua, mutta välttämättä kaikki näin toimivat eivät ole psykoterapeutteja.
Monet (mm. psykologit) katsovat antavansa hoitosuhteessaan nimenomaan psykoterapiaa, vaikka heillä ei psykoterapeutin koulutusta olisikaan. Asia on monipiippuinen ja kiistanalainen.
Kannattaa siis ottaa selvää ennen kuin vastaanotolle (kunnalliselle tai yksityispuolelle) hakeutuu. Joskus psykoterapiaa tarjoavat ovat täysin ummikkoja asian suhteen.
Voitko tarkentaa mikä on psykoterapiaa ja miten se eroaa ihan tavallisesta jutustelusta esim. psykologin kanssa?
"Psykoterapia on mielenterveysongelmien ja elämän kriisien hoitamista keskustelun avulla psykoterapeuttisessa yhteistyösuhteessa. Terapiaan hakeutumisen tavallisimmat syyt ovat ahdistus, masennus, pelot sekä ongelmat ihmissuhteissa, työssä tai opiskelussa. "
http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/psykoterapia/
Siinä on se ero, että pelkkä jutustelu käsittelee yleensä konkreettisia asioita, onko nukuttu, mikä on olotila, mitä on tehty tai puhuttu tai kuka on tavattu (ns. ystäväpuhetta) kun psykoterapiassa mennään tunteisiin, ajattelumalleihin ja toimintatapoihin eri suuntausten mukaisesti. Tämä on nyt se karkea ero. Psykoterapian tavoitteena on pysyvä muutos jollain psyykkeen tasolla, joka johtaisi oireiden/häriiön/sairauden postumiseen tai vähenemiseen ja uusiutumisalttouden vähenemiseen.
Psykoterapeutti on pitkään koulutettu, joten hän kykenee "lukemaan" potilasta (= ymmärtämään eleiden ja olemuksen merkityksen sekä ns. lukemaan rivien välistä) paremmin ja ohjaamaan keskustelua "sopivasti". Hän ei myöskään ahdistu supermasentuneesta potilaasta, niin kuin usein ei-terapeuttikoulutuksen saaneet hoitohenkilökunnan jäsenet, jotka alkavat helposti joko vähätellä ongelmia "kyllä se siitä" tai sitten kiistävät ja kehottavat ryhdistäytymään, mitkä ovat molemmat yhtä surkeita vaihtoehtoja masennuspotilaan kannalta.
Mutta terapeutteja on monenlaisia, on parempia ja huonompia, niin että jos kokee saavansa apua ns. keskusteluavusta, niin sitä kannattaa jatkaa. Mutta on kunnilta väärin valehdella potilaille, että ns.keskusteluapu olisi psykoterapiaa.
"Psykoterapian tavoitteena on pysyvä muutos jollain psyykkeen tasolla, joka johtaisi oireiden/häriiön/sairauden postumiseen tai vähenemiseen ja uusiutumisalttouden vähenemiseen."
Mihin se jutustelu sitten pyrkii?
Mikä sen tavoite on, jos se Ei ole esimerkiksi oireiden helpottuminen tai poistuminen?
Onko tarkoitus vain kuluttaa potilaan ja ehkä psykoterapiakoulutuksen saaneen ammatti-ihmisen aikaa?
Siinähän on koulukuntien välisiä eroja, mitä tavoitellaan.
Lyhyterapioissa pyritään yleensä vain oireiden ( ja tai käyttäytymisen) hallintaan. Pidemmisssä terapioissa pyritään niihin psyykkisten rakenteiden muuttamiseen/tajuamiseen jne. Jotta ei esim jäisi kiinni negativiiseen ajatteluun tietyissä tilanteissa tai voisi "päästä irti" jostain traumaattisesta kokemuksesta, eikä se tulisi "päälle" samankaltaisissa tilanteissa jne.
Kyse on siitä, että niitä psyykkisiä rakenteita "työstämällä" saa psyykkistä kestävyyttä, joka edistää oireiden poistumista ja parempaa oloa. PIdemmän terapian tehtävänä on antaa eväitä ja psyykkistä kestävyyttä.Tavoitteena on hoitaa syitä, eikä oireita. Monen pelkäävät psykoterapiaa juuri siksi, että siellä,kaivetaan yleensä asiota joista ei haluaisi puhua ja siitä voi tulla alkuksi huono olo. Niinhän leikkauksestakin tulee ensin kipeksi, mutta sitten toipuu.
Jos koet psykoterapian tuollaisena turhana lätisemisenä, niin sinun on siihen turha mennä.
Minusta on parempi hoitaa syitä kuin oireita, mutta nykyinen elämänhallintaideologia lähtee siitä, että hoidellaan oireita ja ajatellaan tai yritetään ajatella positiivisesti. Valitattavasti se ei näytä olevan kovin kestävää, vaan vaatii yhä uusia lääkeitä ja yhä uusia pikaterapioita ja masennusvalmennusta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa annetaan kognitiivis-behavioristista psykoterapiaa estohoitona masennuspotilaille, siis noin kerran viikossa loppuelämän.
Ja totean nyt vielä sen, että en tarkoita menneisyydessä vatvomisella mitään psykoterapiaa, sehän on ihan älytöntä.
En ole missään sanonut kokevani psykoterapiaa "turhaksi lätinäksi". Tuo ajatus on outo ja ihan omasi. Viittasin omaan kommenttiisi, että mielenterveystoimistoissa ei anneta psykoterapiaa, vaan jutustellaan (siis oma sanasi tässä). Lainaus vielä alla, jos tuntuu kovin vaikealta...
"Siinä on se ero, että pelkkä jutustelu käsittelee yleensä konkreettisia asioita, onko nukuttu, mikä on olotila, mitä on tehty tai puhuttu tai kuka on tavattu (ns. ystäväpuhetta) kun psykoterapiassa mennään tunteisiin, ajattelumalleihin ja toimintatapoihin eri suuntausten mukaisesti. Tämä on nyt se karkea ero. Psykoterapian tavoitteena on pysyvä muutos jollain psyykkeen tasolla, joka johtaisi oireiden/häriiön/sairauden postumiseen tai vähenemiseen ja uusiutumisalttouden vähenemiseen."
Eli kysynkin siis uudelleen,kun et vielä vastannut kysymykseeni, että mihin se jutustelu siellä mielenterveystoimistossa pyrkii?
Mikä sen tavoite on, jos se esimerkiksi Ei ole oireiden helpottuminen tai poistuminen? Tämän tavoitteenhan liität vain psykoterapiaan, joka siis on eri asia, kuin tämä "jutustelu".
Onko siis kunnallisessa hoidossa tarkoitus vain kuluttaa potilaan ja ehkä psykoterapiakoulutuksen saaneen ammatti-ihmisen aikaa?
Jospa nyt vastaisit kysymykseeni etkä kiihtyisi luennoimaan asian vierestä. Kiitos.
"Viittasin omaan kommenttiisi, että mielenterveystoimistoissa ei anneta psykoterapiaa, vaan jutustellaan (siis oma sanasi tässä). Lainaus vielä alla, jos tuntuu kovin vaikealta...
"Siinä on se ero, että pelkkä jutustelu käsittelee yleensä konkreettisia asioita, onko nukuttu, mikä on olotila, mitä on tehty tai puhuttu tai kuka on tavattu (ns. ystäväpuhetta) kun psykoterapiassa mennään tunteisiin, ajattelumalleihin ja toimintatapoihin eri suuntausten mukaisesti. Tämä on nyt se karkea ero. Psykoterapian tavoitteena on pysyvä muutos jollain psyykkeen tasolla, joka johtaisi oireiden/häriiön/sairauden postumiseen tai vähenemiseen ja uusiutumisalttouden vähenemiseen." "
En ole sanonnut, ettei mielenterveystoimistossa saisi psykoterapiaa. MIstä sait sellaisen käsityksen? Mutta silloin sitä antaa psykoterapeutti, eikä depressiohoitaja, joka tarjoaa ns. keskusteluapua.
Ainakin pääkaupunkiseudulla depressiohoitajien keskusteluavun keskeinen tehtävä on kannustaa syömään lääkkeitä, sen lisäksi keskusteluavussa puhutaan olotilasta ja tehdään depressiokoulutehtäviä eli masennusvalmennusta. Ideana on se, että lääkitys hoitaa ja lätinä tukee lääkitystä. Tavoitteena on oireiden poistuminen, mutta ennen kaikkea lääkityksen avulla, mutta ei syiden hoitaminen. Pääasiallinen tavoite terveysjärjestelmän kannalta on säästäminen.
Keskusteluapu on varmasti tehokasta niille, jotka uskovat lääkkeisiin, eivätkä halua sen kummemmin tutkailla asioita sekä niille, jotka eivät ole kovin masentuneita, vaan pikemminkin elämäntuskaa kokevia. Onko sillä jotain vaikutusta, niin eipä ainakin ns. Vantaan tutkimuksien mukaan. Mutta me olemme yksilöitä, joten jos se depressiohoitaja on ammattitaitoinen ja "henkilökemia" toimii, se on voi ola ihan ratkaiseva asia.
Ja en liitä oireiden poistamista vain psykoterpiaan, sillä psykoterapian tehtävänä on puutua psyykkisiin rakenteisiin ja sivutuotteena poistaa oireita.
Se mitä kritisoin, on se, että kunnissa valehdellaan masennuspotilaille, että keskusteluapu olisi psykoterapiaa. Ja myös kritisoin tätä tolkutonta lääkkiden syöttämistä, varsinkin kun tiedetään niiden olevan kutakuinkin lumelääkkeitä.
Lääkkeitä voi määrätä vain lääkäri. Siinä se ero, Psykiatri on lääkäri. On sitten oma asia kuinka pitkälle on kouluttautunut ja mitä pätevyyksiä hankkinut.
Ihmeellistä että keskustelu saatiin näin kovaksi, mutta kiitän nyt jo kaikista tietojen annoista.