Pennun luonne välinpitämätön?

Kuulostaa vähän meidän nöffiltä.

Nyt vähän vaille kaksi vuotias ja leikkiessään murisee hulluna. Koiran tuntien se murina kuulostaa huvittavalta, kun luonteeltaan poika on todella lempeä.

Äärimmäisen itsepäinen olento on kyseessä, ei todellakaan tule luokse, jos ei itse halua. Joskus, kun on kiire, olen pannasta yrittänyt vetää sitä sisälle, niin kaveri kellahtaa maahan selälleen ja siinä sitten ollaan. Se tulee sitten kun ollaan hetki neuvoteltu asiasta tai tietenkin namilla houkuttelemalla.

Heikosti on tutustuttu rotuun hankintavaiheessa... Ja nöffi oikeasti vaatii päättäväisen mutta myös äärimmäisen rakastavan henkilön johtajakseen!

Mitenköhän tämän nöffin kanssa nykyisin menee? Itsellä on berninarttu, joka oli myöskin pienenä välinpitämätön ja sitä välinpitämättömämmäksi muuttui mitä enemmän sai huomiota. En tiedä minkälaista murinaa tuo nöffi piti, oliko leikkiä vai tosissaan. Meillä nimittäin alkoi murista tosissaan jo pienenä leluista yms ja kerran oli lapsen kimppuun hyökkäämässä kun kerkesin napata kiinni. (lapsi ei mitenkään uhannut koiraa, eikä lapset olleet koskaan häirinneet koiraa). Vaikka koira oli silloin vielä pentu, mutta olin huolissani tuosta käytöksestä, koska koirasta tulee niin iso. Ensiksi pentua ei enää huomioitu kuin muutaman kerran päivässä ja silloinkin pyydettiin luokse. Pentu vietiin usein lenkille kauas metsään, jossa sen oli pakko seurata (pentua ei huudeltu tai edes katsottu, käveltiin vain). Murina, ärinä yms jos samalla pentu tuijotti silmiin, silloin kielsin ja otin kuonosta kiinni. Koskaan ei saa pelätä omaa koiraa. Jos alkoi hyökkimään kimppuun ja purra käsivarsia, kielto ja selän kääntö, jos jatkoi niin käännyin ja tuijotin tiukasti silmiin, kunnes kääntyi pois. Jos murisi edessä ja yritti estää liikkumiseni, niin kävelen vain eteen ja tuijottelin taivaalla ja odotin kunnes koira väisti.

Kiitos vastauksista!
Meillä menee nyt tosi hienosti. Pentuparka ei varmaan vielä ollut kiintynyt minuun tai meihin, murina oli täysin leikkimurinaa. Nimittäin tänä päivänä se on herttaisin otus mitä voi olla. Ei murise edes leikissä paitsi painiessaan toisen koiran kanssa. Osaa jo kaikki peruskäskyt ja pysyy jopa irti melkein täydellisesti. Uskomatonta, että kirjoitin joulunaikaan tuon aloitukseni, niin erilainen olo on nyt. Itselläkin silloin oli varmaan joku epävarmuus, oli uusi tilanne, kun talossa olikin yhtäkkiä uusi perheenjäsen. Palveluskoiramaista miellyttämisenhalua tai innokkuutta "palvelemaan" sillä ei ole, mutta tosi helppo motivoida oppimaan. Paras koira ikinä! :)