Mietin pääni puhki mistä löytäisin jonkin sortin rakkautta. Olen 17v jätkaä ja seurustelin tytön kanssa vuoden mikä meni päin vittua kun biseksuaalisuuteni alkoi kääntymään kokonaisvaltaiseksi homoudeksi. Muijakin oli täys painajainen välillä oikkuineen, ongelmineen ja lapsellisuuksineen. Mutta jäin ikävöimään kaikkea sitä läheisyyttä, hellyyttä, tunnetta että toinen rakastaa ja että on joku jota rakastaa. Mulla on kavereita ja ystäviä keiden kanssa vietän aikaa, suurin osa tyttöjä ja kaikki ovat hyväksyneet mut sellasena kun olen, ja tyttökavereiden kanssa tuleekin puhuttua tyttöjen juttuja, eli pojista. Olen iloinen että kamut on ottaneet mut yhdeksi heistä, ja usein vitsaillaankin heidän poikaystävistä että "miehet on just tommosia" :-D eli mulla on ystäviä keiden kanssa pitää hauskaa ja olla, mutta riipii kun poikaystävät ovat usein puheenaiheena, he kaikki seurustelevat, paitsi minä. Silloin kun olen kotona yksin elämä tuntuu turhalta paskalta ja lähinnä nukun. Joka kerta kun ollaan ryyppäämässä, mulle tulee epätoivonen olo, kaikki kontaktit sekä poikien että tyttöjenkin kanssa vaikka pullonpyörityksessä tulevaa nuoleskelua, otan innolla vastaan sillä se lyhyt fyysinen läheisyys, vaikka ilman tunteita, tuntuu niin hyvältä. Ja useamman kerran oon menny maistissa yrittämään läheisempää tuttavuutta ties kenen jätkän kanssa, tietysti paskalla menestyksellä, kuinka muutenkaan. Juon suruuni ja möhlin silloin ties mitä. Se että saisin päiväni kokonaan kulumaan kavereiden seurassa ei onnistu mitenkään koska kaverini asuvat kaupungissa, puolen tunnin matkan päässä, enkä saa olla joka päivä poissa kotoota ja kaverit eivät yleensä pääse meille kun ei tänne ees bussit kulje. Itse pääsen kaupunkiin koulun ohella. Se vaikeuttaa tilannetta myös saada ketään läheisempää, sillä homoja on täällä tosi harvassa. Oon ihan epätoivosen läheisyydennälkäinen, mutta en varmaan koskaan löydä ketään. Mitä joitakin homoja tiedän, en voisi kuvitellakkan olevani niin hyvännäköisten kanssa. Kaverit sanoo etten ole ruma, mutta niinhän ne aina tekee. Naamasta olen aika perus omasta mielestäni, mutta en ole mikään lihaksikas herkkuperä. En rimpula mutta en kovin lihavakaan vaan jotain siltä väliltä. Tavallaan ehkä sopivan kokoinen mutten tarpeeksi timmi. Oon koittanu liikkuu enemmän ja syyä paremmin mutta en vielä ole huomannut mitään muutosta mihkään suuntaan. Tunnen oloni tosi luuseriksi vätykseksi joka on tuomittu olemaan yksin. Eikä mulla ole ketään kelle puhua NÄIN syvällisiä asioita, vanhemmat ei, vaikka homouteni hyväksyvät mutta kaikki siihen liittyvästä puhuminen on kiusallista, psykologi on vanha huuru jolle en ikinä ole osannut puhua mitään, kaverit taas ovat rentoa hauskanpitojengiä, en niille halua masentavia lörpöttää. Tuntuu että hajoan kohta. Ja sanon tässä vaiheessa että en ole trolli, ja trollien on turha tulla tänne selittää, mun ajatukset on siinä tilassa että ei mun persettä kutita jos aletaan aukomaan että kiusanteko menee mun tapauksessa ihan hukkaan.
Yksinäisyys
hubaai
6286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En osaa antaa muuta neuvoa kuin että etsi seuraa laajemmalta kuin pelkästään ystäväpiiristä. Ja se että psykoterapeutille ei voi puhua on huono juttu. Sinun kannattaa vaihtaa hoitajaa silloin sellaiseen jonka kanssa voit puhua avoimesti. Se on heille tuttua joten älä panikoi.
Onks sul kik? Oon saman ikänen nii voin toki ottaa vastaan surkuja :)
siltä, että tuo seurustelusi päättyminen on jättänyt sinulle jonkinlaisen tyhjiön, jonka haluaisit nyt täyttää. Eroaminen on harvoin helppoa, mutta se, että tiedostat oman seksuaalisuuden muuttumisen on jo paljon. Vaikutat aivan asialliselta kaverilta kirjoittamasi perusteella, joten en näe, miksi kaverisi valehtelisivat sinulle ulkonäöstäsi. On nähty sellaistakin, että nämä komeat kaveritkin ihmettelevät, kun eivät kenellekään kelpaa. Harva oli vissiin kehdannut edes yrittänyt heitä. ;) Pitkäaikaisen seurustelukumppanin löytäminen on vaikeaa, sitä ei voi kiistää. Oletko kokeillut deittipalveluja? Suuret pohjoismaiset nostavat ainakin päätään vertailussa. Tietenkin näissä palveluissa on myös paljon pintaliitäjiä ja yhden illan juttujen harrastajia, joten tilannetajua kannattaa olla. Olet kuitenkin nuori, joten kirves kannattaa kantaa vielä olalla kaivoon heittämisen sijaan. ;)
En ollenkaan vähättele ongelmaasi, mutta ole onnellinen niistä ystävistä ja kavereista. Minulla ei ole niitäkään ja lisäksi mietin jatkuvasti miksi en kelpaa kellekään. En kelpaa poikaystävänä, mutta en kelpaa ystävänäkään. Minulla ei ole oikeastaan ketään, olen ihan yksin. En tahtoisi kuolla surullisena =(
Ja vielä ei tarvitse surra suhteitaan. Teillähän on aikaa seurusteluun vielä runsaasti.
Kiitos kaikille!