Hei!
Ajattelin kysyä jos täällä olisi tietoa tällaisesta asiasta, kun meillä poikaystävän kanssa on koira (tullut n.viikko sitten) ja asumme siis yhdessä... Ja he leikkivät silloin tällön keskenään sohvalla, ja kaikki on hyvin, mutta jos minä menen pois paikalta, koira lähtee perään ja itkee paljon... Ja jos hän istuu mun kans sohval yms, koira tulee vaa paijattavaks ja hyvänä pideltäväks yms, mut jos hän seisoo / kävelee, koira juoksee häntä koipien välissä karkuun... Mistä voi johtua, että koira pelkää todella paljon häntä jos hän seisoo/kävelee? Ja jos minä en ole kotona, ja koira ei itke, hän seuraa poikaystävääni kaikkialle...? Koira on 6 kuukautta vanha nyt... Ja mietityttää se enemmän, että jos olen nukkumassa ja koira on sängyssä myös ja poikaystäväni ei nuku, ja on eri huoneessa, miksi koira käy murisemaan ja haukkumaan hänelle myös jos hän on n. kahden huoneen päässä meistä...? Hän elää meidän kanssa, ja näkee joka päivä aina, mutta miksi on vain mun perään todella paljon ja pelkää poikaystävääni joka leikkii hänen kanssaan? Koiralla ei ole miespelkoa sen enempää, koska veljeni ulkona oli "ok"... Hieman aristeli mikä on ymmärrettävää mutta ei juokse häntä koipien välissä karkuun... :( Olisi kiva tietää mikä tässä on, ja auttaako aika vai mikä...? Ollut nyt viikon verran samanlaista, vain murina ja haukkuminen tullut lisää nyt... :( Ja en tiedä mitä rotuja tässä on, on sekarotuinen...
Ajattelin kysyä jos täällä olisi tietoa tällaisesta asiasta, kun meillä poikaystävän kanssa on koira (tullut n.viikko sitten) ja asumme siis yhdessä... Ja he leikkivät silloin tällön keskenään sohvalla, ja kaikki on hyvin, mutta jos minä menen pois paikalta, koira lähtee perään ja itkee paljon... Ja jos hän istuu mun kans sohval yms, koira tulee vaa paijattavaks ja hyvänä pideltäväks yms, mut jos hän seisoo / kävelee, koira juoksee häntä koipien välissä karkuun... Mistä voi johtua, että koira pelkää todella paljon häntä jos hän seisoo/kävelee? Ja jos minä en ole kotona, ja koira ei itke, hän seuraa poikaystävääni kaikkialle...? Koira on 6 kuukautta vanha nyt... Ja mietityttää se enemmän, että jos olen nukkumassa ja koira on sängyssä myös ja poikaystäväni ei nuku, ja on eri huoneessa, miksi koira käy murisemaan ja haukkumaan hänelle myös jos hän on n. kahden huoneen päässä meistä...? Hän elää meidän kanssa, ja näkee joka päivä aina, mutta miksi on vain mun perään todella paljon ja pelkää poikaystävääni joka leikkii hänen kanssaan? Koiralla ei ole miespelkoa sen enempää, koska veljeni ulkona oli "ok"... Hieman aristeli mikä on ymmärrettävää mutta ei juokse häntä koipien välissä karkuun... :( Olisi kiva tietää mikä tässä on, ja auttaako aika vai mikä...? Ollut nyt viikon verran samanlaista, vain murina ja haukkuminen tullut lisää nyt... :( Ja en tiedä mitä rotuja tässä on, on sekarotuinen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkälainen on koiran historia ennen teille tuloa, onko tiedossa? Noin kohdistuneella ja pahalla pelolla on valitettavasti yleensä syynsä...
Kaikki kuvaamasi käytökset ovat melko tyypillistä pelon ja epävarmuuden oireilua, vaikka saattavatkin vaikuttaa oudoilta. Ja ennen kaikkea ne kertovat tosiaan omaa tarinaansa koiran todennäköisistä pentuajan kokemuksista.
Eipä siinä hirveästi auta muu kuin lähteä rakentamaan luottamusta. Aikakin varmasti auttaa kun koira ehtii kotiutua (ja toisaalta huomaa ettei poikaystäväsi tee mitään), mutta systemaattisesta siedättämisestä ja vastaehdollistamisesta (tarkkoja ohjeita paljon netissä) olisi iso apu mitä tulee sekä noihin erityisen ongelmallisiin tilanteisiin että koiran yleiseen tottumiseen poikaystävääsi. Käytännössä siis uusien hyvien kokemusten luomista vanhojen tilalle. Jos koiralle vaan maistuu ruoka niin se voi olla varsin helppoakin, ainakin sellaiset ensiaskeleet jotka auttavat jo paljon arjessa. Samoin jos leikki sujuu ilman pelkoa, niin sitä voi yrittää hyödyntää tavalla tai toisella.
Tulee myös mieleen että jos käytöksen taustalla on huonot kokemukset sisätiloissa, niin ulkona lenkillä voi olla helpompi koittaa luoda koiralle myönteisiä kokemuksia poikaystävästäsi. Joudutte siis kyllä epäilemättä tekemään töitä noiden ongelmatilanteiden kanssa ihan yksi kerrallaan, mutta mitä enemmän sen lisäksi pystytte luomaan tilanteita joissa koira uskaltaa olla normaalisti, niin sitä helpommaksi se rentoutuminen sille tulee noin yleensäkin.
Et kertonut miten tähän asti olet itse reagoinut kuvailemissasi tilanteissa, mutta sikäli kun nyt voi netin välityksellä neuvoa niin pelottavissa tilanteissa on ihan okei rauhoitella tai rohkaista koiraa (joskus huomioimattomuus parasta), mutta mahdollinen hössöttäminen ja sääliminen sitten taas aiheuttaa ongelmia jos siihen sortuu.
Ihanteellisessa tilanteessa voit olla ratkaisevana tukena ohjaamassa koiraa oikeaan käytökseen, mutta toisaalta pahimmillaan vahingossa toimia esteenä koiran tottumiselle ja rauhoittumiselle.
Koira on tullut venäjältä, oli löydetty siskonsa kanssa ulkoa autojen väleissä juoksennellen autotiellä... Muuten menneisyydestä ei ole tietoa... Vain löydöstä... Jos hän pelkää kun hän tulee lähemmäs, silittelen häntä ja yritän houkutella lähemmäksi poikaystävääni ja todella pian hän meneekin nuolemaan naamaa yms... Mietinkin, että katsoo nyt ainakin kuukauden-parin ja jos ei helpota tippaakaan, niin sitten lääkäriin tai johonki ammattilaiseen yhteys, että mikä on... Mietin vain jos mitään keinoa "nopeuttaa" tätä tilannetta... Kärsivällisyys ennenkaikkea =) Herkuilla on jotenkin saatu se parempaan suuntaan joka tapauksessa... :) Ja ruoka maistuu hyvin kyllä jos vain kukaan ei kävele siellä silloin... :P Joskus silityksillä saa sen tottumaan paremmin hetkeksi, ja joskus jätän huomioimatta ja itse huomaa ettei ole hätää.. :P
Aika ja hyvät kokemukset parantavat. Ei se lääketieteellinen ongelma ole. Älkää ruvetko yliyrittämään, koira huomaa sellaisen ja pitää epäilyttävänä. Venäjän löytökoirilla on usein taustalla ikäviä kokemuksia, niitä on kiusattu ja pahoinpidelty. Koiran reagointi on ymmärrettävää, ja valitettavasti se vain vie aikansa toipua järkyttävistä kokemuksista. Olkaa rauhallisia ja jämäköitä, koiraa ei pidä säälitellä eikä hyvitellä. Jos se menee haukkumaan poikaystävääsi, rauhallisesti vain haet sen pois ja sanot ettei tarvii haukkua.
Poikaystävän olisi hyvä osallistua koirasta huolehtimiseen, kuten ruuan antamiseen ja lenkittämiseen. Pelkkä leikkiminen ei lisää luotettavuutta. Koirallehan leikki on usein haastavaakin.
Pikkunihdille. Kirjoitus olisi selkeämpää, jos koiraan viitattaisiin sanalla SE ja poikayhstävään sanalla HÄN.
Itse asiaan.
En odottaisi kahta kuukautta vaanottaisin heti yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan.
Miten poikaystävä leikkii koiran kanssa. Ehkä koira kokee leikin pelottavana.
Rauhallinen käytös ja jonkinasteinen välinpitämätöämyys on parasta hermoilevan koiran kohdalla. Onhan koirien kohteliasuutta se, ettei "nähdä" toista, eli ollaan kuin toista ei oliskaan.Siis hieman kohteliasuutta koiraakin kohtaan.
Yhteiset lenkeillä käynnit ja saaliin jakaminen eli omasta ruokapalasta palan anto koiralle, tai jopa suusta sylkeminen, törkeetä ihmisten mielestä, mutta koiramaailmassa emo ruokkii oksentaen pentunsa, jote koira ymmörtö asian ja ottaa sylkijän emokseen.
Koirallasi on jäänyt jokin pelkotila.En voi kun sanoo että mun koirani(olen nainen) hyökkäilee ja pelkää isoja miehiä,lihavia.Syyn tiedän:ex mieheni oli iso ja lihava ja kohteli mua huonosti.Pentukoira sai kuulla mun itkua ja avunpyyntöjä, ymmärsi mun tuskani.Nykyisin aina kun samanoloinen mies tulee vastaan osaan varautua.Ja tiedän että koirani ei koskaan hyväksyisi uutta isäntää.Me olemme kahdestaan hurjan onnellisia.Minun koirani on rottweiler.
Pieniä terveisiä nyt tältä koiralta! Edelleen pelkää jos poikaystäväni kävelee koiran luo, ja murisee ja haukkuu jos minä ja koira ollaa sängyssä, ja poikaystäväni tulee lähemmäksi... Mutta nyt koira alkanut uskaltaa leikkiä hänen kanssaan sohvalla istuessa, ja ulkona ollessa villiintyy mielettömästi kuten pennun kuuluukin...! Eli selvästi on alkanut edistystä näkyä... Uskon enemmän nyt siihen, että aika auttaa... Ennen ulkona jos kaikki olimme, niin koira käveli kiinni mun jalois jos poikaystävä mukana.. Nyt antaa poikaystävän jo taluttaa ja leikkii sen kans ! =) Aivan mahtavaa.. :) Toivottavasti toi pelko alkaisi pikkuhiljaa sisätiloissakin hiipumaan =)