Onko kaikki jo hyvin, vai siintääkö joku Uuden Vuoden lupaus? Minulla jokavuotinen laihdutus ja tupakkalakko. Vuoden alussa aloitettu kesti helmikuun puoleenväliin ja paino on pysynyt entisellään.
Uuden Vuoden lupaukset?
yritän taas
28139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä Sinulla on ihan väärät periaatteet, jos noin menettelet ja luulet saavasi tuoksia aikaan.
Tupakan poltosta pääsee eroon vain ja ainoastaan l o p e t t a m a l l a ei lakkoilemalla.
Lakkohan loppuu aina aikoinaan. Lakon loiputtua palataan entiseen.
Olen itse todennut sellaisen asian, ettei vanha koira opi enää istumaan.
Ei kun piippu leukaan ja sauhulle.
Loppuupahan kun krematorion luukku takanani suljetaan.
Jos nyt kumminkin teet tempun terävän, niin onnea yritykseesi. Sisulla kai menee läpi harmaan kivenkin.
Tase pappa
Voit olla todella oikeassa, että vanha koira (mummi) ei istumaan opi, siis tupakoimattomuutta, mutta jotenkin minulle on ollut taianomaista yrittää jotain uutta, siis parannusta entiseen vuoteen.
Tosin tuon tupakoinnin suhteen minulla oli viimeksi niitä pillereitä ja loput jemmasinkin johonkin silloin, kun repsahdin, mutta eihän niitä nyt mistään löydy. Onneksi on kaikkea muuta tarpeellista löytynyt ja siivouskin on samalla hoitunut.
Hyvin tuo tupakka loppui silloin, kun nuoruudessani olin poltellut, mutta mieheni ei voinut sitä sietää ja siihen se loppuikin 20:pisenä, kunnes alkoi 40:pisenä.
Kilojen suhteen olen aikonut lopettaa juuston syönnin ja aamuvoikkarilla on korkeintaan paprikka/kurkku/tomatti. Ei yhtään maksamakkaraa! Jaaaa, mihinkäs minä jemmaan tuon ostetun maksapateen? No, sen vielä syön, koska ruokaa ei heitetä roskiin.
Tietenkin on vielä tuo kirjanpito menoista. Niitä jaksoin tehdä kesäkuuhun, mutta sitten ajattelin, kuin tyttäreni aikoinaan. "Mitäs tuo, yks rahaa kaks rahaa", kun tivasin häneltä jonkun ostamansa vaatteen hintaa, joka oli melkein 200 ja hän sanoi, hieman yli satasen!
Apropoo! Tilasin sähkötupakan, kun en löytänyt niitä pillereitäni ja purkkaa en siedä ja laastarit tekevät ihottuman, jota saa sitten parannella h.kortisonilla.
Tupakoinnin aloittamislakko on pitänyt. Siinä en osaa auttaa kun en muista miksi ja kuinka sen joskus nuoruudessa tein.
Painonpudotukseen auttaa fineli.fi. Niin ja tarkanoloinen vaaka pitää olla. Mutta onhan sekin jo kunnioitettava saavutus jos paino ei nouse...?
Jotain taidan itselleni vuodenvaihteessa lupailla mutta enpä niitä juttuja muille kerro, viisainta ehkä on niin ;-)
Hyvin on aina Uudenvuoden lupaukset pitänyt, koska ainoa lupaus ollut joskus että,
lupaan olla tekemättä Uudenvuoden lupauksia ensi vuodelle.
Yritän elää niin hyvin, kuin saan mahdollisuuden, ja itse kykenen.
Tähtään henkiseen ja ruumiilliseen hyvään, jos saan siihen voimia.
Omanarvontunto saa muutaman lykäyksen, jos siihen pystyn.
Nuo nyt eivät keskity millään lailla vuoden vaihteeseen, vaan elämääni ja elämiseeni yleensä.
Te olette rikkaita kun teilä on varaa elää jo tulevaisuudessa. Saako sen rahalla vai tuleeko kaupan päälle?
Minä elän tapaninpäivää. Ei ole edes kalentereita.
Uusi vuosi on jossain tosi kaukana.
Jos sinulla on tietsikka, onhan sinulla kalenteri kellonajassa.
Itse elän aina tänään.
No mutta,... päivänpoika
Ei siihen rikkautta tarvitse jos pilvilinnoja rakentaa, eikä paljon menetä, jos ne vaikka sortuukin.
Hyvä kuitenkin, että tiedät eläväsi juuri sitäpäivää, mikä on menossa. Minulla kun tuppaa sekoittumaan jo päivätkin kalenterista huolimatta, koska "päivän sanomia" ei tule ja tietsikankin satunnaisesti availen.
No, päivä kuin päivä, niin aina tulee ajateltua huomista ja silti rukoilen illalla; "jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Amen".
Ei sekään ole selvillä, mihin sitten joutuisin?
Onpa muuten tuttu runo tuo"jos sijaltain en nousisi..." Muinoin mummi vainaa sitä louskutti harva se ilta ja aivopesi meikän koska muistan sen. Olin hyvinkin alle oppivelvollisuusikäinen.
"Taivaaseen ota tykösi", oli minunkin lapsuuden iltarukoukseni. Eikä ole minua pahentanut.
Tavallinen lapsi kaipaa turvaa ja lohtua.
.....
ensin mainittu =
Levolle laske Luojani,
armias ole suojani,
jos sijaltain en nousisi,
taivaasen ota tykösi. Amen.
tässä toinen lapsuuden rukouksia
Rakas Jumala, taasen on ilta,
yö joutuu ja nukutaan.
Surut lievitä vanhemmilta,
ovat joskus he murheissaan.
Kotieläimet läävässä nukku,
nuo kiltit lempeät niin,
Rakas Jumala tähtien takaa,
nää niidenkin vuoteisiin.
Uni rauhaisa kaikille anna. Amen.
Amen oli tärkeä mainita rukouksen lopussa, sillä; "totisesti, totisesti, niin on tapahtuva".
Myös rukouksissa ei pidä pyydellä liikoja, vain sanoa. "Tapahtukoon Sinun tahtosi".
Uskokoon, ken tahtoo, mutta mielestäni joskus on kuitenkin tapahtunut liikaa raakuuksia minun järkeni mukaan, mutta mitäpä minä olisin arvostelemaan tätä Luojaa, ja kuten joku totesikin, että ei hänellä olekkaan aikaa puuttua kaikkiin koulukiusaamisiin!
Tuo eka oli minun omani. Muut ovat outoja minulle.
Edelleen jatkan samaa tapaa, nyt omin sanoin ja toivein.
Se on kuin riitti, jolla takaa unen tulon. Enkä näe siinä mitään negatiivista.
Kuin olisin tietokone, joka eheyttää mielessään päivänsä ja elämänsä sisältöä.
Itse näen, että Luoja antoi ihmiselle älyn toimia, kuin itse osaa ja kykenee. Ei luulisi Luojalla olevan kaikkeen aikaa, joka asiaan ja tapahtumaan. Ja toisaalta, jos Luoja olisi kaiken päättänyt jo ennalta, mihin ihminen järkeä tarvisikaan?
Ja mikä ja missä on kaiken olevan ydin, onko sitä?
Samoin.
Tuntemattomia muut.
"Levolle lasken luojani" oli se yleisin lapsuuden iltasatu/rukous.
Tupakoinnin aloittamis lakko on pitänyt. Harvoin on tullut mitään luvattuakaan.
Mutta vois luvata, et oisin kiltimpi ens vuonna....;)
Olen joskus luvannut, etten ala ryyppäämään, se on pitänyt. Helppoo kuin heinän teko...
Maarina
Kuinkas sinä kiltimmäksi voit tulla, kun omassa ketjussasi vain välität musiikkia, jota kuuntelet ja johon toisetkin yhtyvät omilla mielikappaleinaan.
Tuosta ryypäämisestä tuli mieleen äitini, joka pakosta otti fingerporillisen glögiä tai muuta väkevää. Olihan hänellä aina karja hoidettava aamuin/illoin. Ei siihen sopinut mitkään kännäilyt ja ei se siihenaikaan ollutkaan ns. maan tapa!
Toisaalta tupakoimaton mieheni oli joskus poltellut isälleen hakkaamia kessuja, joista oli tullut huonovointiseksi.
Kyllä niitä kaikkia maistettu on, mutta onneksi pysynyt järki päässä.
Koskaanhan ei voi olla liian kiltti, kyllä minustakin ilkeyttä löytyy, jos niikseen tulee...
Olen tähän saakka tehnyt vain kaksi lupausta. Ensin lopetin tupakanpolton ja muutaman vuoden kuluttua päätin pistää aviomiehen kierrätykseen. Siitäkin on jo kohta 26 vuotta. Nyt ajattelin pudottaa painoa nouin 3 kiloa, kun selkää sairastellessa on liikunta jäänyt vähäiseksi ja paino on hieman noussut. Yleensä sanomani pitää, mutta saa nähdä jokohan nyt sikä syö kannantakaset.
Siinä uudenvuodenlupauksessa ja lakossa se ongelma piileekin. Uudenvuodenlupaus on teatteria. Lakko on myös näyttämistä. Pitää mielumminkin pyrkiä lopettamaan. Koska tahansa voi tehdä elämäntapamuutoksen ja lopettaa tupakanpolton, ei sen allottamiseen tarvita raketteja taivaalle. Liian ponteva ja näyttävä muutos, josta vielä kehuskellaan muille, voi olla henkisesti raskas. Tottumus on kuin valtava mangneetti, jota raahaamme perässämme. Se vetää takaisin vanhojen tapojen suuntaan.
Ruokailutottumuksissa kannattaa hyökätä ensin keskeisten vinoutumien kimppuun. Onko se pelkästään liika määrä, makeat herkut tai jokin muu helposti havaittava tapa. Makutotttumusten pitää muuttua, jotta terveellinen syöminen olisi luontevaa, eikä tuntuisi taistelulta. Herkullisten ja epäterveellisten ruokien tilalle pitää löytää herkullisia ja terveellisiä ruokia. Esimerkiksi rasvaisen makean leivoksen tilalle ei kannata etsiä vähäkalorista säälittävää kopiota, vaan jotain ihan muunlaista, mutta silti hyvää. Itse en tykkää leivoksista, mutta en mä kyllä porkkanaraastetta raejuustollakaan vapaaehtoisesti syö.
Liikunnassakaan ei kannata lähteä juoksemaan hampaat irvessä jonkin tavoitteen mukaan, jos ei tykkää juoksemisesta. Pelkällä itsekurilla saa paljon ryppyjä, kireän mielen ja pahimmillaan vihan liikkumista kohtaan. Nautittujen kaloreiden kuluttamiseen on olemassa monia keinoja.
Eräässä tiedeohjelmassa tutkittiin kalorien kulutusta, ja juokseminen osoittautui aika heikoksi keinoksi kuluttaa kaloreja. Aineenvaihdunnan aktivointi useita kertoja päivässä esimerkiksi hääräämällä ripeästi sitä sun tätä, kirmaisemalla välillä juoksuuun pitää energian kulutuksen korkeana jatkuvasti. Jo pelkkä työpöydän äärestä nouseminen ja kävely johonkin aktivoi. Laihtumisen kannalta on tehokkaampaa olla vaan reipas ja aktiivinen pitkin päivää kuin paikata lenkkeilyllä passiivista paikallaan oloa. Tietenkin, jos on halua ja aikaa juosta paljon, niin edistäähän se terveyttä ja kuluttaa jonkin verran kaloreitakin.
Pysyvä muutos
Olipahan sinulla oikeaoppiset eväät ja kaikkihan tuon tiedostaa.??
Huvitti tuo "työpöydän" äärestä nouseminen! Olisit mieluummin sanonut, että sängystä nouseminen.
Uudenvuoden lupaus ei ole senkummemmin teatteria, kuin uskoon tulo jonkun saarnamiehen/naisen voimasta.
Vuoden alussa en täällä hehkutellut tupakoinnin lopettamisestani, mutta monta asiaa olen saanut sugestroitua itselleni juuri tuolla maagisella Uuden Vuoden lupauksella.
Ruokailuni lienee kohtuudella, koska paino on se vakio. Tosin sain kolesterolini hyvät arvot hyviksi, mutta huonot oli hieman koholla, koska en tiennyt, että sisäelimet, siis maksa onkin huono vaihtoehto, kielistä puhumattakaan?
Makeita en syö ja tofua olen oppinut käyttämään, kuten kurpitsaa haudutettuna hunajan ja sinihomejuuston kanssa. Mutta nyt on juustot pannassa.
Just juu, tuo liikunta? Se on todellakin vähäistä ja ilmeisesti itse olet viellä työelämässä? Mihin tässä lähtisi turhantakia taapertamaan, jos ei ole mitään määränpäätä?
"""Just juu, tuo liikunta? Se on todellakin vähäistä ja ilmeisesti itse olet viellä työelämässä? Mihin tässä lähtisi turhantakia taapertamaan, jos ei ole mitään määränpäätä?"""
Tuossa onkin jännä huomio ja aito YDIN-kysymys. Kun itse vähensin työtaakkojani, välillä lopettaenkin, huomasin jääneeni aika paljon pyörimään kotioloihin. Se vaivasi myös, mutta äkkiä pusertui ajatus, mihin sitä todella lähtisi turhaan taapertamaan ja säät on välillä mitä on. Kotioloista alkoi muodostua liian turvallinen ja laiskuuteen houkutteleva kohtu.
Elikkä kyllä sitä on vaikka väkisin väännettävä itsensä taapertamaan vaikka pihalle pyörimään ympyrää. Käytävä kaupoissa laajemman mutkan kautta jne. Muuten jää liikunta liian vähäksi.
Olkoot tipattomuudet ja uudenvuodenlupaukset kuinkakin teatteria, mitä sitten?
Keneltä ne ovat pois?
Osoittaahan se jonkinmoista huolennäköä itselleen ehkä vahingollisistakin tavoista.
Ennemminkin kuulostaa, että niille hymistelijät voivat vain etsiä tekosyitä olla itse ryhtymättä saman teatterin näyttelijöiksi.
Liikunnasta ja energiasta. Ennemmin jätän pullan syömättä, kuin liikun sen kulutukseen tarvittavan kilometrimäärän, jos laihtua aion.
Taas toisaalta huomaa itsessään ikääntyessään, kuinka paljon on ravinnontarve vähentynyt.
Taaper man
Niiin, se liikunta. Minulla on kauppaan noin 100 m ja kauppakassien kanssa ei viitsi ylimääräisiä kävellä. Kaupassakaan en käy edes joka viikko.
Olen joskus ajatellut, että lapseni luokse kävelisin vaikka aamukahville ja sieltä takaisin, joka olisi noin 45 min yhteen suuntaan, mutta kun aina noita "ilmoja pitelee"! Milloin on kylmä tai kuuma ja sitten sataa! Aurinkoisella pidän verhot kiinni, etten näkisi, kuinka kiva olisi lähteä taapertamaan.
Onhan tuossa yksi lisää noihin Uuden Vuoden lupauksiin, että heti aamulla pieni lenkki! Voi, voi, voi. Kyllä se on niin vaikeaa.
Se on todella vaikeaa.
Ei ole itselläkään ostoksille montaa sataa metriä.
Lähin kauppa 25 m talon päädystä. Muutkin näköetäidyydellä, vaikka kuinka monta.
Mutta. Koska bussipysäkkejäkin on 3 kpl ja bussikortti taskussa:))
Niin juu kyllä, usein tulee mentyä bussilla tuonne 500 metrin päässä olevaan ostoskeskukseen:)
Perustelen sen sillä, että kun leimaa mennessä, niin tullessa kauppakassien kanssa ei tarvitse korttia kuin vilauttaa.
juusto on kyllä lihottavaa, jos hyvääkin..
Nyt toi pukki liikaa makeisia. Täytyy piilottaa...;)
Meillä oli fiksu pukki. Ei tuonut sen ensimmäistäkään syötävää.
Omat ostetut jo oksettavat.
Ei ikinä enää suklaata, ei ainakaan ennen ensi joulua.
Luvatkaamme olla kilttejä toisiamme kohtaan!
Mie luppaan tanssahtaa joka ilta kommeen lumihiutaletanssin, niin et lunta riittää tasasti viellä hankikeleille. On se valkoinen niin kaunista.