Rakkaat kanssasisaret
käykö koskaan niin
että pelisi tuntuu menetetyltä
peili vältettävältä esineeltä?
Mä kävin siellä.
Niin surullinen ilmestys
oli kehoni.
Hiukset latteat ja kiillottomat
silmät surullisen himmeät.
Jopa rinnat,
ne kerran niin uhmakkaat tytöt
katselivat maata kohti.
Koko keho valui alaspäin
kuin haikailisi
kohti mustaa multaa
ravitakseen voikukkien kultaa.
Ei se vetele, siskot.
Ei vetele!
Nakkele niskaa moiselle!
Selkä suoraksi hellan edessä!
Lempileninki pue päälle.
Punaa huulet,
taivuta ripset.
Harjaa sisäisen kissasi turkkia.
Laita se kehräämään tiskihanskalla
niin että maailma sen kuulee.
Ei ole koskaan liian myöhäistä.
käykö koskaan niin
että pelisi tuntuu menetetyltä
peili vältettävältä esineeltä?
Mä kävin siellä.
Niin surullinen ilmestys
oli kehoni.
Hiukset latteat ja kiillottomat
silmät surullisen himmeät.
Jopa rinnat,
ne kerran niin uhmakkaat tytöt
katselivat maata kohti.
Koko keho valui alaspäin
kuin haikailisi
kohti mustaa multaa
ravitakseen voikukkien kultaa.
Ei se vetele, siskot.
Ei vetele!
Nakkele niskaa moiselle!
Selkä suoraksi hellan edessä!
Lempileninki pue päälle.
Punaa huulet,
taivuta ripset.
Harjaa sisäisen kissasi turkkia.
Laita se kehräämään tiskihanskalla
niin että maailma sen kuulee.
Ei ole koskaan liian myöhäistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä on ollut tänään vähän mustan sävyjä itse kullakin. Mutta periksi ei anneta, aina tulee eteen parempi päivä joka kaiken muuttaa voi ja se on meistä itsestämme kiinni tuleeko se hitaammin vai nopeammin. Ei ole koskaan liian myöhäistä pitäisi ottaa vapaa päivän arvoiseksi juhlaksi.
Kuten rakkaus on yhteistä omaisuutta, ei kenenkään omaa ja sitä on kierrätettävä, ojennettava kädestä käteen. Sillä jokainen on rakkautensa kokoinen.
Lakisääteinen vapaapäivä, hyvä idea. Se vietettäisiin hullujen huoneessa, koska sitä tavoitellessa on joko epätoivossa harhaillut ja järkensä menettänyt, tai sitten, jos jo maaliin pääsi, onnesta aivan sekaisin :)
Hirveän paljon alemmas ei tästä voi enää päästä. Meinaan, jos on koko ikänsä ihmetellyt maailmaa matalalta.. No joo..
I love me. Olen oppinut tässä tuskan vuosien vieriessä, että hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta en voi hakea toisen ihmisen kautta. Selvitäkseen on ollut pakko alkaa rakastaa itseään. Joku kummallinen voima heikolla hetkellä suoristaa ryhtini ja vetää hiuksista kohti taivasta. Se voima asuu itsessäni. Se on oma enkelini.
"Taivuta ripset"... On mulla sellainen ripsientaivutusvekotin, mutta ei taivu ei, ei sitten mihinkään. Ihme ripset. Ajattelin hommata ripsikihartimen tai ehkä otan ripsipermiksen. Laitetaanko ripsiin rullat? Ei ei ei. Olen ihan jees ilman kiharoita ripsiäkin. Tyydyn siis vain punaamaan huuleni. Suukoteltavan sävyiseksi.
Kiitän runostasi.
Tämä runo oli epätoivon hetken jälkeen, kun maailma on niin musta että luovuttaa. Kun kaikki sinussa huokaa vain päästä pois ja irti.
Ja jokin tulee ja kutsuu sua. Antaa sinulle vielä yhden mahdollisuuden. Ja tajuat että on noustava, ja alat uhmaamaan väsymystä ja voimattomuuden tunnetta. Kesken tiskien ja imuroinnin, kuka milläkin tavalla. Imuroidakin voi niin monella tavalla, itkien, välinpitämättömästi, tai laulaen :)
Kiitos kiitoksesta :)
En tiedä, mitä olet kokenut. Sen tiedän, että sisälläsi asuu suuri rakkaus. Eikö se auta sinua pysymään pinnalla?
Tässä sinulle voimabiisi.
http://www.youtube.com/watch?v=yYL_UKjcKSM
Kiitos Ichku :) se oli hieno ja tunnelmaan sopiva.
Kiitos myös kauniista sanoista :) Pysynhän mä pinnalla. Jokainen pysyy. Joskus tulee vastoinkäymisiä ja käydään pohjamudassa, ei se sen kummempaa ole. Jokainen käy siellä joskus. Ja oppii yleensä jotain.
Sen verran opin tällä kertaa, että ymmärrän paremmin heitä jotka heittävät toiveet ja uskot kankkulan kaivoon, sanovat ettei ikinä enää. Nyssekin on tuttu paikka. Niin kuin puhuttiin jo toisella palstalla, astiaa pitää täyttää välillä jotta siitä voi ammentaa. Joskus tulee itsekin tyhjennettyä astiaa, epätietoisuudella ja pelolla. Niin taisin minäkin tehdä. Mutta jos saan uuden mahdollisuuden, menen sinne minne sydän viittaa, enkä kuuntele ketään, järkeni heitän narikkaan. Koska muuten vaivaa loppuelämäni se ajatus, että mulla oli se kaikki käsisssäni, ja päästin sen menemään. Mun on päästävä siihen tunnetilaan että tein kaiken minkä voin. Vasta sitten saan rauhan.