Puukengät oli todella suositut jalkineet 70-80 luvulla. Olin itse puukkareitten ystävä
ja omistin mustat ja valkoiset puukengät. Kesällä käytin valkoisia ja talvella mustia.
Mitä tykkäsit näistä? Onko hyviä muistoja? Itse sairaalamaailmassa meillä hoitajattarilla puukengät oli itsestäänselvyys. Aijai sitä kopinaa....
ja omistin mustat ja valkoiset puukengät. Kesällä käytin valkoisia ja talvella mustia.
Mitä tykkäsit näistä? Onko hyviä muistoja? Itse sairaalamaailmassa meillä hoitajattarilla puukengät oli itsestäänselvyys. Aijai sitä kopinaa....
Vastaukset 31
Vanhimmat
nuorena käytin myös, ja koko ajan melkein, kunnes lonkkani tuli kipeäksi, menin lääkäriin.
Lääkäri ihmetteli, miksi lonkka kipeä ja en maininnut puukengistä mitään, hän määräs jotain sienilääkettä, eli oli sitä mieltä et lonkassa on sientä?, no joo empä syöny lääkkeitä ja kipu meni ohi kun jalat tottu puukenkiin :)
Meidän tytön luokkakaveri oli usein meillä koulun jälkeen. nää likat jostain syystä ottivat tavakseen pitää sisällä puukenkiä aina meillä. tää tyttökaveri piti minun puukenkiä ja meijän tytär omia valkoisia hollannikkaita. siinä ne katso olohuoneen sohvalla vieretysten telkkaa ja puukengät heilu varpaitten varassa tai kolisi lattialle.
En hennonnut vaatia omia puukenkiä silloin takaisin vaan kävin viemässä roskapussin jotkut muut kengät jalassani..tämä oli siis 80-luvun alussa
Yks talvi lähin töissä käymään röökillä pihalla. no puukenkien pohjat oli lumesta liukkaat ja kiviportaissa lensin suoraan selälleni ja puukengät lensi jalasta. no siinä haukoin henkeä varttitunnin ja vinguin kuin sika pienenä kunnes pääsin pystyyn. ois varmaan luullut etten käyttäis enään puukenkiä, mutta käytän tänäkin päivänä.
Kops kops ja otsaan. Nakkikioskilla.
Vaahteramäen Eemelissä kaikilla on puukengät.
Pitkiä aikoja aikoinaan sairaalassa olleena ihmetteli monesti, eikö yököillä ollut älyä/kuuloa/ymmärrystä, kuinka kopistelivat potilaita herättäen sairaalan kaikuvilla käytävillä.
Taitaa asiaan jo puututun ymmärtävämmältä tasolta?
Käyhän ne vasaran puuttuessa naulan naputukseen.
Minunkin exäni kopisteli puukengillä klinkkerilattialla aina, kun yövuorosta tultuani yritin nukkua... Liian hyvänluontoisena en pannut niitä takkaan vaan otin tupla-annoksen unipilleriä...
Harmi, ettei tullut säilöttyä niitä sota-ajan puukenkiä. Niissä päällinen oli paperinarusta kudottua kangasta.
Käytin keltaisia puukkareita, koska ne sai edullisesti alennusmyynnistä. Ja olivat hyvät jalassa.
Ostin parisen vuotta sitten taas ja täytyy sanoa, ettei lesti ole sama kuin niissä 70-luvun puukkareissa. Silti pakko kopsutella kauppaan ja muille asioille. Niillä voi loikkia lätäköiden yli kuivin jaloin ja muutenkin kätevät vaan ottaa käyttöön.
Te juttelette perinteisistä Hollannikkaista?
just niistä mitkä on takaa auki ja päällinen nahkaa. nuorena näin jollakin vaaleanruskeat
hollannikkaat puunvärisellä pohjalla, ja olisin tahtonut saada samanlaiset. ei sokoksella ollut kuin mustia joten ostin ne. tykkäsin puukenkien äänestä. kuuluu asiaan.
Sittemminhän niihin tuli kumipohjaa. Eivät kopisseet niin häiritsevästi. Oli kai lisuke liukkauden varalta, jos oikein muistan?
joo, eihän kumi oo niin liukas kuin pelkkä puu. tosin muistan kun 15v. mullakin oli tapana kuluttaa kantaosa puukkareista sileeks esim. mopon kyydissä puukkarit maata laahaten. ne oli kai katu uskottavammat. ja aina parempi jos puukengän päällisen nahka halkeili kovasta käytöstä johtuen. se oli coolia...
Eikö ole liikuttavaa kuinka vähäisillä muutoksilla, puukengän pohja tai nahka, pystyi luomaan identiteettiään ja korostamaan itseään :)))
Nykyisin siihen tarvitaan satojen eurojen vaatteet, meikit, hilavitkuttimet, teknologia ja vaikka mitä ollakseen cool eli siistiiiiiiii :)
Muistan :) Joskus nuorena likkana juoksin kauheella kiireellä että ehtisin linja-autoon joka oli juuri lähdössä. Fiksu kuski huomasi ja odotti. Siinä hätäseen ekalla askelmalla toisesta jalasta tippui puukenkäni ulos. :( Ihana kuski hymyili ja sanoi jotain ettei ole kiirettä. Nolona autosta ulos, kenkä jalkaan ja linkkaan takasin . Ei ole enää tallella kenkiä.
Kaameat vekottimet! Kävelin yhdet kiikkutuolin jalasten mallisiksi v 1964 ja päätökseni olla loppuelämäni ilman ko. vekottimia, on pitänyt.
Silloinen työni oli kasata Scanian akselistoja 9h/ päivä ja menetelmä vaati kokoaikaista jaloilla liikkumista.
Toinen pirullinen tilanne oli ruokalaan ja takaisin juokseminen 36min ruokiksen aikana.
Eipä niillä pahemmin spurtattu. Matkaa oli puolisen kilometriä suuntaansa.
Eräs kurrikaverini, makeisalan yrityksen lääkäri, kerti niiden aiheuttavan melko monelle vaivoja ristiselkään.
Kolistelijoista johtuen lantion asento kuulemma muuttuu.
Nyt kuule laiska-lasse sekoitit
puukengät ja joulukinkun.
En muuten sekoittanut! Ne yhdet ja ainoat puukenkäni kuluivat sekä kärjestä, että varsinkin kannoista niin kuperiksi, että vertaus kiikkutuolin jalaksiin on mielestäni hyvin kuvaava.
9:n tunnin työpäivä betonilattialla edes takaisin akseliston osat kourassa liikehtien, oli tehokas kuluttaja.
En tiedä millaisia puukenkiä tarkoitat mutta silloin sveduissa oli kaytössä perusmalli.
Myöhemmin Suomessa näin niitä kutsuttavan hollannikkaiksi
Laajenna hiueman käsitteistöäsi ja varaudu siihen, että joku saattaa puhua asiasta josta sinulla on ehkä yksipuolinen kuva.
Muistaako joku vielä
pula-ajan puusilmä-
lasit?
Surkeita olivat nekin.
Luupit.
Olivat ainakin ympäristöystävällisestä aineesta valmistetut.
Hollannikkaat ne meillä päin olivat kutsumanimeltään; ja olivathan ne mullakin, valkoiset sellaiset joskus 70-luvun alussa, ja kyllähän niillä mennä kopisteltiin.
Enempi niillä kopistelin kotioloissa ja olivathan ne kätevät pistää jalkaan, kun omakotitalossa asuin niihin aikoihin lapsuuden perheessäni, ja hollannikkailla oli mukava mennä kesällä nurmikolle tepastelemaan, ja esim. kipaista noutamassa punaisia mansikoita mansikkariviltäni.
Nykyisin mulla ei niitä enää ole, mutta nyt ovat Reino-Aino-tossut hollannikkoiden tilalla ihan kätevät kotikengäset.
Jatkaen vielä noista hollannikkaista, tuli mieleeni, että olen jopa nähnyt viime vuosien aikana eräällä lääkärillä sellaiset jaloissaan, ja jotenkin tuli nostalgiset muistot mieleeni, kun ko.lääkäri niillä kiiteli kopistellen sairaalan käytävää pitkin.
Varmasti ne ovatkin melkoisen kivat työmenoikkainakin nykypäivänäkin, vaan kyllähän niiden käyttäjän huomaa kopinasta päätellen lähestyvän, että ei pääse kyllä yllättämään.
Minustakin ne on niin kätevät laittaa jalkaan ja ottaa pois.
Ovat hyvät jalkineet kostealla kelillä ja jopa sateella. Kulkisin niissä edelleen, jos kehtaisin. Puukengät on hyvät jalalle ja saavat sitä paitsi sääret näyttämääm hyviltä, sekä miesten että naisten. Rentoa meinikiä.
Entiajan "croksit"? Hyi hitto - en koskaan omistanut enkä halunnut pitää mokomia naisellisen kauniin kävelytyylin ja jalan linjan tappajia!
Korkkareilla mentiin - ei niillä kiilapohjaisilla, vaan kunnon stileteillä...En nyt siis puhu niistä 70-luvun paksupohja/korko härpäkkeistä.
Mistähän johtuu, että korkea ja siro korko/kenkä ei vanhene koskaan, vaan on edelleen hyvin tyylikkäiden naisten - julkkiksista puhumattakaan - suosiossa...
Työkengät toki erikseen...
Minä olen saanut 170 cm pituutta ja romuluisen vartalon. En mielelläni korkokengillä keinahtele. Olen kaukana Anneli Sarin tyypistä.
pentuna juostiin 8;sta kerroksesta puukengillä alas naapureiden iloksi:P
sellaset löytyy vieläkin eteisestä...
Meilä oli kiellettyä kulkea rappukäytävässä puukengillä. Kyllä löytyy edelleen.
Muutin 70-luvulla Ruotsiin ja työskentelin ensin sairaala-alalla. Täällä kaikki käyttivät puukenkiä työkenkinä. Niiden kanssa olisi huono nykyisin kävellä.
Juu, minulla on aina ollut holskut. Ne ovat yhdet lempparikengistä. Tällä hetkellä on kolmet holskut: yhdet etupihalla postin hakua varten (ovat jo melkein 40 vuotta vanhat! ja vielä kunnossa!) toiset takapihalla ja kolmannet siistit kaapissa parempia juttuja varten. Ostin lapsillekin holskuja, mutta varoitin juoksemasta ne jalassa.
Naapurin tyttären kanssa tehtiin puupohjasandaalit itse.Piirrettiin raakalaudalle omista jaloista kaava ja sahattiin se irti pokasahalla. Isäni nahkavaroista leikattiin suikale ja ja pahvinauloilla kiinni reunaan. Ja oltiin tosi leuhkia puupohja kenkinemme. Huono puoli oli se että saatiin tikkuja jalkapohjiin, ei nillä kauaa leuhkittu, ne halkes kun astui kiven päälle.
Työjalkineina puukenkiä varmaan käytettiin vielä 1980-luvulla, mutta mielestäni puukenkämuoti oli kuumimmillaan -70-luvun alkupuolella, jolloin ne olivat monen yleiskengät. Muistaakseni itselläni ja parhaalla koulukaverillani oli silloin sellaiset koulussa ja vapaalla.
1970-luvun alkupuolen raskas kenkämuoti muuttui ainakin naisten osalta pikkuhiljaa sirompaan suuntaan. 70-luvun puolivälissä oli paljon oikealla kenkälestillä tehtyjä ns. pistokkaita. Ne olivat hollannikasmaisesti takaa avonaiset joskus remmi nilkan takana. Itselläni oli sellaiset; sirot noin 7 sentin suoralla korolla varustetut. Lukiossa monella oli hollannikkaita sisäkenkinä, varsinkin pojilla ja opettajilla. Kun 18 vuotiaana vuonna 1975 pääsin ensimmäisiä kertoja tanssiravintolaan, muistan, että minua muutaman vuoden vanhemmilla tyypeillä saattoi olla ravintolassa hollannikkaat jalassaan. Kaikkiin rafloihin ei päässyt puukengissä. Siihen aikaan joidenkin mielestä oli coolia tapella kartsalla verissäpäin, ja puukenkä toimi myös lyömäaseena.
Olihan ne hollannikkkaat kätevät ja nopeasti jalkaan tuikattavat joka paikan kengät, kuten kroksit nykyään. En mieltynyt kumpaankaan; rumia.