Teho vai traditio??

Kannattaa kysellä niiltä joiden mukana jo olet liikuskellut, eiköhän ne tiedä näm asiat paremmin kuin kukaan? :)

asia taitaa olla just niinkun olet pohtinut. nuorille metsästäjille pitää olla pelit ja vehkeet, pumppuhaulikot ja camokuosit, vanhemmalle väelle sitten kelpaa se termospullo ja kaksipiippuinen. nuoremmille tärkeämpää on 'äksöni', vanhemmille taas erästely ja metsässä olo.

Eiköhän siellä metsällä kannata touhuta niinkuin itselle hyväksi tuntuu. Toiset liikkuu metsällä lähes päivittäin ampumatta laukaustakaan kuntaas joku suoltaa yhden päivän aikana laatikkotolkulla patruunoita.

Kalusto kannattaa hankkia mieleisekseen ja opetella sitä käyttämään. Itse aloitin yksipiippuisella baikkalilla ja pystykorvalla. Kyllä niille vähän naureskeltiin, mutta jos lähes joka laukauksella osui, niin eivät kauaa hymyilleet.

Itselleni saalis ei ole koskaan ollut tärkeä enkä välttämättä edes aina ammu vaikka siihen olisi hyväkin paikka. Menee vähän niinkuin fiilispohjalla kun ei tarvitse elääkseen metsästää.

Ammu itsesi ja jätä ne kyyhkyset ja sorsat rauhaan. Muille riittäisi iloa niiden katselemisesta, sinä pikku paholais paskiainen haluat ne tappaa.

Aloitusviestin kirjoittajalle voisin antaa ohjeeksi että osta aivan mitkä varusteet ja ase/aseet tahansa, pumppu, puolari tahi päälekkäispiippuinen tahi perinteisempi rinnakkaispiippuinen.

Kun olet mieleisesi varusteet ostanut, ammu esim haulikollasi radalla kiekkoja, testaa eri patruunoita n. 25-30 metrin matkalta esim pahviin tms.

Lueskele lehtiä, kirjoja ym jotka käsittelevät metsästystä, riistan elinoloja ja käyttäytymistä, riistan käsittelyä ym ym.

Ei heti ensimmäisenä syksynä tarvitse olla huippumetsästäjä, Ensimmäisellä metsästysreissulla jos olet yksin, ota rauhallisesti ja muista turvallisuus asetta käsitellessäsi, älä innostu liikaa ettet muista varmistaa asetta ja onko vielä patruunat piipussa, nämä kaksi asiaa täytyy olla koko ajan kirkkaana mielessä.

Jos mahdollista niin käy tarkkailemassa metsästysalueilla/vesillä riistalintuja ja opettele ne tunnistamaan niitä.

Jos mahdollista niin hankkiudu jonkun kokeneemman metsästäjän jahtikaveriksi ensimmäisenä syksynä.

Näistä "ammu itsesi ja ne kyyhkyset ja sorsat rauhaan"-viesteistä ei kannata välittää, näitä ns. luonnonsuojelijoita aina riittää.

Muista riittävän lyhyt ampumamatka, älä ammu jos se on "kaakana".

Tänne keskiseen suomeen mahtuisi jahtikaveriksi.

Tappamisen takiahan siellä ollaan! Ja mitäenemmän tappaa, ni sitä mukavampaa.

Kovat on puheet pojilla, tositoimiin kun pitäis alkaa niin ensimmäisen vesipisaran pudotessa alkaa olla jo kiire kotio tai talvella pakkaskelillä jänisjahdissa tulis suru puseroon ja netin ääressä olis villasukat jaloissa paljon mukavampaa.

Hyvä idea on myös käydä ampumaradalla - siellä on hyvin usein mahdollisuus kokeilla erilaisia aseita ja sitä kautta päättää mieleisensä. Mitä tulee siihen saaliin määrään, niin myös ituhipeille tiedoksi - ei niitä ihan mielensä mukaan voi räiskiä, Suomi kun ei ole mikään paratiisi riistan määrien suhteen.
Hyvä idea on myös käydä eri koirarotujen kanssa jahdeissa - noutaja toimii erilailla kuin seisoja tai ajava tai pysäyttävä koira - ja sekin sitten vaikuttaa varusteisiin.
Tervetuloa mukaan - metsästys on aivan upea, sosiaalinen ja myös ekologinen harrastus, jossa kyllä fiksut ihmiset on vallankin nöyrinä saaliin suhteen - ei sitä niin vain oteta!

ja kaatoryypyt täytyy aina muistaa..ja toisellekin jalalle.