Tarina jämähtää paikoilleen

http://www.advancedfictionwriting.com/art/snowflake.php

Kokeilepa rusikoida tarinasi tuohon kymmenen askeleen metodiin. Se auttaa selkiinnyttämään kokonaisuutta.

Kirjoittajalle voi myös olla edullista, että on meneillään monta työtä yhtä aikaa, tai että ainakin on monta ideaa olemassa. Kun näyttää siltä, että yksi ei vedä, voi siirtyä toiseen. Itse työstin vuosikausia vuorotellen useita tekstejä. Kun yksi tuntui päätyvän umpikujaan, siirryin toiseen. Lopulta sain yhden valmiiksi ja tällä hetkellä neuvottelut kustantajan kanssa ovat meneillään... tsemppiä.

Minua kiinnosti tuo kommentti siitä, että aiheesta olisi helpompi tehdä elokuva. Olisiko? Eikö tavallisen suomalaiskirjoittajan ole rajallisten ja niukkojen resurssien maassa helpompi tehdä mistä tahansa aiheesta kirja, jossa ei kulissien rakentaminen, tähtien palkkaaminen tai kuvausryhmän roudaaminen ympäri mualimaa maksa miljoonia?
Kirjan avulla voi kertoa universumin takapajuloista tai Mannerheimin retkistä pelkäämättä, että tuotantoyhtiö menee konkurssiin.

Mutta tsemppiä omastakin puolesta. Pyydä palautetta joltain - voihan se teksti olla hyvääkin.

Varmaan kannattaa kokeilla kolmea vaihtoehtoa suunnitteluun ja juonen hahmottamiseen:

1) synopsis

2) outline

3) treatment

Ja käyttää näihin vaiheisiin riittävän monta työtuntia per työpäivä ja tehdä erilaisia versioita ennen kuin aloittaa itse suoran leipätekstin tekemisen.

Toisaalta jos tarina tuntuu jo nyt kaukaiselta, ehkä taustatyöhön kannattaisi uhrata enemmän aikaa. Mieti myös taideteoksesi sanomaa. Myös genren miettiminen voi avustaa kirjoitustyötä.

Mitä eroa on synopsiksella ja outlinella? Mulle nämä termit ovat outoja.

no pölönpölön taas, kirjoistahan tehdään elokuvia. Eikö siitä Kaurasen
Syysprinssitä ole tuloillaan jossain päin maailmaa, näin ymmärsin siitä yhdestä telkkariohjelmasta, että potkua on. Ja sitten luin sen kirjan, ja kylläkylläkyllä, siitä saa ihan kivan elokuvan.

Kirjoita se kirja ja muut sitten värkkäävät elokuvan.

Outline on laajempi dramaturginen hahmotelma kuin synopsis. Kun kysymys on voimakkaasti juonivetoisesta romaanista, outline auttaa hahmottamaan palikoita kohdalleen. Kun outline on saatu kasaan, on helmpompi siirtyä treatment -vaiheeseen.

Esimerkki:

Novel Part One

A. Chapter One: Introduce John, Marcia, demon thief and mystic diamond at Halloween party.

B. Chapter Two: John and Marcia prevent thief from retrieving diamond.

C. Chapter Three: John's investigation of theft, diamond and Marcia reveal unholy demonic plan.

D. Chapter Four: John and Marcia discover the truth about each other's half-blood, which should make them immortal enemies.

E. Chapter Five: The thief forces John and Marcia to go on the run with the diamond.

Uskon, että taiteilijana kannattaa panostaa sellaiseen tarinamaailmaan, johon itsellään on jotakin oleellista ja omintakeista sanottavaa. Jos aihemaailma ei ole tuttu, kiinnostava, tärkeä - eikö se kannata unohtaa?

Juu - rakastu johonkin aiheeseen ja maailmaan. Riittävä taustatutkimus auttaa siinä. Toisekseen maalaisjärjessä ei ole mitään vikaa, mutta silti monien sivistyssanojen taakse kätkeytyy paljon koeteltua viisautta ja hyvää kiteytystä.
Eli kiitos. Menen nyt tekemään outlineä, sillä suunnittelemattomuuden mopolla on jo ajettu kone paskaksi.

Ei jokaista jumahtanutta hommaa kannata hylätä. Tai kannattaa, mutta vain toistaiseksi.

Mulla ainakin jokainen käsis on jumahtanut jossain vaiheessa. Lähtenyt uudelleen rullaamaan omalla ajallaan. Itselläkin useita erilaisia kirjoitusproggiksia työn alla koko ajan. Onpahan mistä valita. (Tämän lähestymistavan kylkiäisenä voi saada tietysti hiipivän pelon ja epäilyksen sen suhteen, valmiistuuko mikään. Koskaan. Tähän asti on valmistunut. Jokin. Joskus.)

no hezzusss, katsoitteko telkkarista dokkaria kirjailija Reijo Mäki eilen, siinä totesi hänkin, että
jumahtaa joskus. Ja sitten muusana ollut mm. joutsen, näin ymmärsin. Ja sekin vielä, että oli 8 vuotiaana ajatellut, että hänestä tulee kirjailija. Ja ensin kirjat mui tosi huonosti, mutta mikä onkaan tilanne nykyisin.
Ja laittakaa se linkki siihen ohjelmaan jos osaatte, niin kaikki voitte katsoa sen.
Kirjailijat on just aika kummallista porukkaa ja toisaalta sitten ihan kuiteski samaa.
Joo.

Tuolla elokuvan tekemisellä tarkoitin lähinnä, että on helpompaa ajatella tarina elokuvana. En vain saa niitä tapahtumia kirjoitettua omasta mielestä järkevästi. Olisi helpompi näyttää mitä tapahtuu.. Saman kaltaisia ongelmia kirjoittamisen kanssa oli, kun aloitin valokuvauksen.

Tarina, jota nyt olen väsäillyt ja suunnitellut ja ajatellut, kiinnostaa minua älyttömästi. Tiedossani on mitä _jossain_ vaiheessa siinä tapahtuu. En vain saa jatkettua siitä kohtaa mihin se nyt on jäänyt.

Alku on aina hankalin, kai se pitää uskoa. Kirjoitin tässä välissä yhden pienen kertomuksen, joka lähti aivan itsestään kirjoitusharjoituksesta. Piirsin eri värimaailmoihin sopivia kuvia ja kuuntelin rauhallista musiikkia tietokoneelta. Aloin kirjoittaa kuvien avulla sivun mittaisi tekstejä. Lopulta huomasin, että tekstit kuuluvat yhteen, vaikka olivatkin epäjärjestyksessä. Sain kuitenkin yhdistettyä ja kirjoitettua ne loppuun, olen jopa lopputulokseen tyytyväinen.

Luulen tavallaan, että ongelma on siinä, etten osaa heittäytyä tarpeeksi tarinan pariin. Tarinan kirjoittaminen on helpompaa osissa, niinkuin noiden kuvienkin avulla sain kirjoitettua tarinaa.Ensimmäisenä oli kirjoitettua loppu, sitten keskiosa ja alku.

Tarina joka jämähti paikoilleen kertoo suoraansanoen sekasorrosta, elämän hajoamisesta ja omasta epätietoisuudesta. Olen kokenut itse epätietoisuutta, elämän hajoamista palasiksi ja sekasortoa. Silti tuntuu vaikealta kirjoittaa. Toinen tarinani taas kertoo vakavasta sairaudesta, yksinäisyydestä ja kuolemasta. Nekin ovat tuttuja, erittäin tuttuja, mutta niistä sain kirjoitettua helpommin kenties sen takia, että ne asiat ovat tapahtuneet vastikään. :/ Tuntuu suoraan sanoen paskan jauhannalta nyt.