Biologisen isän oikeudet

Hänellä on oikeus tulla virallisesti isäksi. Eli sinä voit kieltäytyä isyyden selvittämisestä lastenvalvojan luona, mutta mies voi viedä asian käräjäoikueteen, jossa hänet "tuomitaan" isäksi. Kun isyys on vahvistettu (oikeuden päätös), isällä on elatusvelvollisuus,mutta hän ei ole automaattisesti lapsen huoltaja. Jos hän haluaa yhteishuollon, mutta jos sinä kieltäydyt, asia menee taas oikeuteen, missä hän todennäköisesti saa yhteishuoltajuuden. Mutta ei yhteishuolto mitään vuoroviikkoasumista tarkoita. Kun isyys on vahvistettu, pitää tehdä sopimus tapaamisista, ihan riippumatta siitä onko yhteis-vai yksinhuolto. Jos tapaamissopimusta tai tuomiota ei ole, ei sinun tarvitse antaa lasta isälle. Tapaamissopimuksessa sovitaan ajat jolloin lapsi tapaa isäänsä. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen tapaamisista, niistäkin päättää käräjäoikeus.

Raskausaika kasvattaa ihmisenä ja todennäköisesti ajattelet asioista jo heti lapsen synnyttyä toisellatapaa, mutta viimeistään siinävaiheessa kun naapurin kakarat alkavat ilkkua lastasi äpäräksi. Ylipäätään lapsia ei pitäisi hankkia ennenkuin on edes jonkinlaisia valmiuksia vanhemmuuteen.

Ainakin ennen oli niin ETTEI äitiä voinut pakottaa tunnustamaan isää eli siis pakottaa DNA testeihin, ainoastaan isän oli pakko suostua tai poliisit tulivat ottamaan sen väkisin.

Muutenkaan sinun EI kannata suostua myöntämään kyseistä miestä isäksi, koska silloin olet hänen elatusapunsa varassa.

Jollei lapsellasi ole tunnustettua isää, (joka ei siis voi maksaa elareita) sossu maksaa ne sinulle.

Sekin hyvä puoli siinä on ettei isä voi viedä lastasi sinulta pois halutessaan.

Lapsi voi kuitenkin joskus aikanaan periä isänsä, jos täysi-ikäisenä vaatii DNS-testiä.

Sinun lapsesi? Eikös se nyt ole hänenkin lapsensa? Sinällään kunnioitettavaa että hän haluaa olla lapsen elämässä mukana, ja hänellä on myös laillinen oikeus siihen, aivan kuten sinullakin. Helpointa olisi jos saisit sovittua asiat hänen kanssaan, hän ei varmasti ole kuitenkaan haluamassa lapsen huoltajuutta?

Kaksi juttua haluan kertoa sinulle. Nämä eivät ole eettisiä moitteita vaan käytännön asioita.

Käytännössä tiedän työni puolesta, että lapsi ryhtyy viimeistään 9 tai 10 vuotiaana kaipaamaan isäänsä, vaikka ei olisi kuullut tästä koskaan mitään. En tiedä, miksi juuri tässä iässä lapset heräävät asiaan, mutta niin erittäin usein tapahtuu.

Toinen asia on sitten se, jos joskus todella löydät hyvän miehen rinnallesi, hän saattaa miettiä, miksi et ole pitänyt mitään yhteyttä lapsen isään, vaan olet siis käytännössä estänyt lasta tuntemasta isäänsä. Se vaikuttaa uuteen suhteeseen miehen kanssa.

Kiitos vastauksista! Jos hänellä todellakin on mahdollisuus vetää juttu oikeuteen, siitä vasta murheita syntyykin. Minun täytyy vielä harkita asioita. Kaikki olisi ollut niin hyvin, jos hänellä ei olisi ollut oikeutta puuttua elämäämme mitenkään. Olen kuitenkin jo 29-vuotias. Minulla on hyväpalkkainen vakityö, säästöjä ja lähes maksettu asunto. En kaipaa miehen elatusmaksuja tai hänen apuaan. Asuisin mielelläni lapsen kanssa kahden ilman ylimääräisiä riitoja ja stressaamista.

Mies on sen verran itsepäinen (kyseessä siis tutun tutun tuttu, joten tiesin hänestä entuudestaan jotain), että en usko, että hän luovuttaa. En myöskään pidä miehen historiasta, kun näin myöhemmin olen hänestä udellut. En halua sellaista miestä lapseni lähelle. Tarkemmin en selittele, etten vielä lisäksi saa kunnianloukkaussyytettä tänne haukkumisesta.

Mitä mahdollisuuksia minulla on? Pakko suostua olemaan lapseni silmissä se pahis, joka ei anna tavata isäänsä kuin kerran kuussa tai mitä oikeus sitten määräisikään tai pilaamaan elämäni/mme retuuttamalla lasta edestakaisin? Ja kyllä, tiedän, että itse tämän sopan itselleni keitin, että siitä on turha tulla vinoilemaan. Ei pitäisi luottaa pelkkiin pillereihin.

Mielestäni aiheen viestien perusteella näen yhden vaihtoehdon, mikä ei ole tullut vielä esille:

Abortti. Vallitsevassa tilanteessa kaikkien osapuolten kannalta kokonaisvaltaisesti paras ratkaisu, etenkin lapsen. Mikäli raskaus ei ole edennyt 12. raskausviikolle. Myöhemminkin sen voi vielä tehdä, mutta silloin syiden pitää olla painavia.

Pidempään eri skenaarioita läpikäyvään analyysiin lienee tuskin tarvetta.

Haluan saada lapsen, joten aborttia en nähnyt vaihtoehtona.

Juttelin uudelleen vielä yhteisen tuttavamme kanssa ja päätin yrittää selvittää puhumalla asiat miehen kanssa. Ehkä hän ei ole niin mahdoton kuin millaisen vaikutelman olen puheiden perusteella saanut. Inhoan riitelyä ja siksi yrittänyt vältellä tilannetta. Asenne aiemmin minua kohtaan oli niin hyökkäävä, mutta ehkä se johtui juuri siitä, etten ollut itse kertonut lapsen tulosta vaan saanut kuulla monen mutkan kautta. Jos puhuminen menee hänen osaltaan huutamiseksi niin poistun paikalta ja teen kuten sossupaholainen ehdotti. Kieltäydyn isyydenselvityksestä ja katsotaan sitten riittääkö miehellä vielä kiinnostusta asiaan sen jälkeen.

Olen kuitenkin niin onnellinen kasvavasta masustani ja vauvan tuloon valmistautumisesta, että ei mikään murhe voi olla niin suuri, että pilaisi tätä. Kyllä kaikki varmasti järjestyy. Mutta saa silti pitää peukkuja :)

aikonaan vuonna 94 henkailin tuupovaaran pimun kanssa
tuli tiineksi josta en tienny. vuonna 2017 tyttö etsii isää
joka oli annettu syntymän jälkeen lapsettomille vanhemmille
että tälleen

Aloittajalle, jos olet käyttänyt toista ihmistä ILMAISENA SIITTIÖPANKKINA LUVATTA, KERTOMATTA EDES ASOISTA. Olen maallikkona sitä mieltä, että sun "siittiöpankin" käytön ei pitäisi edellyttää lain suomaa perintöä tai yhteydenpitoakaan biologiselta isältä.

Sittiöpankin lahjoittajat eivät yleensä edes anna nimiään julki, niinpä sen asiakkeille ei voi olla mitään velvollisuuksiakaan. Suomen laissa on puute, koska julkinen haluaa maksattaa muille kuin valtiolle tällaiset kulut.

Pyytäisin typerystä käyttämään ihan laillista siittiöpankkia jatkossa omaan siittämiseensä. Siitä menee menee, mutta eipä tainnut olla rahaa siihen, vai miksi kaapata "perintöjä itselleen" yms. näin.