Olen viimeaikoina miettinyt, voidaanko suurperheissä voida hyvin henkisesti. Ihminen tarvitsee yksilöllistä huomiota ja tiivistä vuorovaikutusta, kuuntelua ja kannustusta, jotta itsetunto kehittyy myönteisesti. Vaikka isoissa perheissä vanhempien ja lasten välinen aika olisikin vähäisempää verrattuna perheisiin, joissa on vähän lapsia, mielestäni vähäisempikin aika voi olla aivan riittävää. Edellytyksenä on tietenkin se, että vanhemmat kohtaavat AIDOSTI, läheisesti lapsensa.
Olen itse suurperheestä, ja olen kokenut etten saanut juuri ollenkaan positiivista palautetta. Positiivisen palautteen puute on saanut itsetuntoni todella huonoksi. Uskon kuitenkin, että riittävän hyvä vuorovaikutus ja tunteista puhuminen, avoin kohtaaminen saa aikaan sen, että suurperheiden lapset kehittyvät henkisesti aivan normaalisti ja tasapainoisesti. Mitä mieltä olette?
Olen itse suurperheestä, ja olen kokenut etten saanut juuri ollenkaan positiivista palautetta. Positiivisen palautteen puute on saanut itsetuntoni todella huonoksi. Uskon kuitenkin, että riittävän hyvä vuorovaikutus ja tunteista puhuminen, avoin kohtaaminen saa aikaan sen, että suurperheiden lapset kehittyvät henkisesti aivan normaalisti ja tasapainoisesti. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on neljä lasta ja pyrimme aina järjestämään heille yksilöllistä aikaa, monesti se onnistuu ihan arjen askareissa. Otan yhden lapsen kauppa asioille mukaan ja siinä ohessa saamme jutella koulusta,kavereista jne. Huomaan myös lasten nauttivan kun saavat auttaa kaupassa vaikka hakemalla jotain pieniä asioita ostoskärryyn ja aina muistan kehua kuinka hyvin osasit oikean tuoda ja kuinka reipas lapsi on kun halu auttaa asioissa on niin aitoa. Teemme lasten läksyt aina isän ja äidin kanssa yhdessä, lisäksi kaksi nuorimmaista menee aikaisemmin nukkumaan kun isoimmat joten saamme illalla vain olla yhdessä sohvalla ja katsella elokuvaa. Pienimmät saavat huomionsa kun isoimmat ovat koulussa, lisäksi tuollainen taapero muutenkin vaatii osakseen paljon huomiota ihan vain perustarpeillaan. onhan se haasta pitää jokainen lapsi yksilönä ja antaa sitä omaa aikaansa sekä muistaa aina myös positiivinen palaute. En usko että perheen koolla on asiaan merkitystä vaan vanhempien omilla tavoilla ja antaumuksella. Yhden lapsen kanssa voi elämä olla ihan yhtä lapsenkeskeistä elämää kun useamman lapsen taloudessa. Pyrin itse kasvattamaan lapseni niin että heillä olisi terve itseluottamus ja uskallus luottaa omaan arvostelukykyynsä :)
http://imgur.com/GefoM
Kuulostaa ihailtavalta, nostan kyllä hattua!:) Jos minulla on joskus omia lapsia, haluaisin, että voin viettää aikaa heidän kanssaan samalla tavalla kuin sinä piip piip. Ja nimenomaan tuo positiivinen palaute on erittäin tärkeää! Jos sitä saa edes jonkin verran, se on aina plussaa.