rien--

Tsambo istui Kungsagatanilla sijaitsevassa pienessä kahvilassa ja laski rahojaan.Paljon niitä ei ollukaan, ,tarkkaan ottaen hänellä oli käteistä kaksi kruunua ja kolmekymmentä äyriä..
-ei tällä pitkälle pötkitä,ei -huokaisi nuori mies ja otti kulauksen katkeranmakuista ruotsalaista kahvia.
Hyi saatana kuinka pahaa.-
Tsambo kumartui uudelleen tutkimaan Dagens Nyheterin työpaikkailmoituksia.Nyt ei ollut varaa nirsoilla, rahat loli oppu ja koko omaisuus pienessä urheilukassissa.
Onneksi näytti naapurimaassa riittävän töitä; haettiin trukkikuskeja,varastomiehiä,tiskareita,taksikuskeja,bussikuskeja,, ja mikäs tuo oli?
.- luotettava,kokenut,raitis ja hyväkuntoinen nuori mies saa paikan liikemiehen autonkuljettajana.Työ sopii henkilölle jolla on aiempaa kokemusta turvallisuusalalta.Pikaisesti!
ilmoitus oli pieni ja siinä oli yhteystietona pelkkä puhelinnumero.
-ei saatana,pitäiskö koittaa soittaa,olihan hänellä kokemusta autonajosta ja turvallsuusalastakin, ainakin jollain tasolla--
Tervekin hän oli ja melkein raitiskin,ei perkele,eihän sinä mitään häviä.Niin,paitsi että viimeiset pennit menis puheluun...
Tsambo katseli ympärileen.Pikkuisessa kahvilassa oli vain muutamia ihmisiä hänen lisäkseen, kaksi vanhaa miestä pelaamassa sakkia,pariskunta viereisessä pöydässä katseli häntä kuin halpaa makkaraa, ei juuri kannattanut pummata puhelinrahaa.,kaipa se on pakko pistää kaikki yhden kortin varaan.
Hän huomasi ulko-oven vieressä vessaan vievän käytävän varrella vihreäksi maalatun yleisöpuhelimen.
Tsambo ryysti viimeiset tipat kupistaan ja nousi,käveli puhelimen viereen lehdestä revitty ilmoitus kourassaan ja nosti luurin korvalleen ,Hän laittoi kolikot laitteeseen ja veivasi numeron.
Pitkään aikaan ei kuulunut mitään,mutta sitten puhelin hälytti.Tsambo hengitti syvään ja toivoi hartaasti että joku vastaisi.
Hän hätkähti kun möreä ääni vastasi jotain josta hän ei saanut selvää..
Parhaalla suomenruotsillaan hän esitteli itsensä ja kertoi olevansa entinen taksinkuljettaja Helsingistä ja myös tuntevansa Tukholman koska oli usein ajanut sinne rekkaa ja kaikenlaista muutakin soopaa hän jutteli.

Mies langan toisessa päässä kluunteli ja kysyi silloin tllöin jotain ja Tsambo vastaili parhaansa mukaan.
Hän yllättyi iloisesti kun mies kysyi voisiko hän aloittaa mahdollisimman pian?
-Vaikka heti- Tsambo vastasi
No hyvä on Mies sanoi Tämä paikka on kolmenkymmnen kilometrin päässä Tukholmasta ja sanoi sitten osoitteen jonak Tsambo kirjoitti ilmoitukseen toistaen sen pari kertaa varmuuden vuoksi.
.Mutta. hän sanoi.minulla on tällä hetkellä rahat tilapäisesti vähissä,,kuinka ,olisiko mitenkään mahdollista että ?
Mies keskeytti hänet ja sanoi römeällä äänellään-ota taksi , minä maksan sen ,
Tsambo änkytti vielä jotain,hyvästä onnestaan ihmeissän sekä hieman hämmästellen tuollaista kiirettä mutta mies oli jo sulkenut puhelimen.
Tsambo katsoi hölmistyneenä mykkää luuria ja laittoi se sitten paikalleen.
Hänelle oli jäänyt vielä kolmekymmentä senttiä..
Hän käveli takaisin pöytäänsä ja nosti kuluneen laukun syliinsä.Hän mietti hetken oliko jutussa jotain outoa,kuka palkkaisi tuntemattoman, vieläpä suomalaisen nuoren miehen edes näkemättä häntä?Miksi tälläinen hoppu?
Kuitenkaan hänellä ei juuri ollut vaihtoehtoja,viime yö oli mennyt juhliessa laivassa ja rahat siinä sivussa,ei ollut paikkaa minne pään kallistaisi ellei sitten menisi poliisiasemalle tai johonkin--kai täällä joitain yömajojakin on--
Ei ,katsotaan mitä tässä on takana ja hän nousi ja lähti lämpimästä kahvilasta hyytävän kylmään talvi-iltaan.
Tsambo käveli Stureplanille päin ja pysäytti ensimmäisen näkemänsä taksin ja antoi tälle osoitteen..
Marokkolainen kuski hymyili ilahtuneena pitkästä keikasta ja käänsi auton kohti Sveavägeniä.
Toivottavasti se mies pitää sanansa ja toivottavasti osoitte oli oikea,,
Tsambo mietti ennekuin auton tasainen kulku ja lämmin ilma saivat hänet nukahtamaan.