Mä oikeesti vihaan sitä, jos teen jonku pienenki virheen, nii äiti aina ottaa multa kaiken kivan pois mitä se on ehkä sattunu lupaamaan. Esimerkiks tänäänki ku oltiin kaupassa.. mä haluaisin uusii talvikenkiä, koska vanhat on pikkusen liian pienet ja pari vuotta vanhat. Mainitsin siitä sit äitille ja näytin kivoja kenkiä (aika halpoja kuitenki), nii se sano et ei, osta omillas jos haluut. No, tästä mä sit sanoin et ostaahan ne mun veljellekki hiihtomonoja ja suksii ku se sitä harrastaa, mut ei sit mulle yksii alennukses olevii nilkkureita. Sit kotona se alko saarnaan et pitäis olla johonki tyytyväinen ku jouluki justii ja sain tarpeeks paljon lahjoja, KYLLÄHÄN MÄ OON TYYTYVÄINEN! Se niinku pistää sanoja mun suuhun ja päättelee ite kaiken.. mä en missään vaiheessa oo sanonu et en olis onnellien siitä mitä oon joululahjaks saanu? Sit siinä aina kinastellaa ja lopus se vaan tyynesti tokasee et "älä kuvittelekkaan et tuut saamaan rahaa kaupungille ku mennään tampereelle" "älä kuvittelekkaan et mä maksan sitä kirpparipöytää, sä saat maksaa sen ihan ite" "ei kannata oottaa mitään kivaa moneen kuukauteen". Ja ton rahan ja kirpparipöytä maksun se on molemmat mulle alunperin luvannu.. mä vihaan sitä.
Mitä mä sanon tai mitä mä teen? Mulla oikeesti menee järki.
Mitä mä sanon tai mitä mä teen? Mulla oikeesti menee järki.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ÄLÄ OIKEESTI AINAKAAN VIHAA!!! Älä edes ajattele...
Ymmärrän sinua kyllä, ja suuren pahan mielesi-mutta viha on liian vahva juttu.
Yritä selvittää jotenkin puhumalla.. Äidiltäsikin on tuo epäoikeudenmukaista.. Ei ole oikein ihan noinkaan. Mutta ulkopuolisena on vaikea kommentoida.
Toivon jaksamista kuitenkin!! JA JÄRKEÄ TUOHON äitisikin taholta!
I