Pitäisikö sen olla sanastoltaan ja tyyliltään vanhahtavaa vai modernia?
Historiallisen romaanin kieli
Sylin täydeltä
7154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos puhutaan esim. keskiaikaan sijoittuvasta romaanista, ei taida edes Kaari Utrio tietää millaista suomen puhekieli on silloin ollut. Hänhän kirjoittaa romaaninsa ihan nykykielellä, historiallisuus tulee tekstin sisällöstä. Mielestäni aika hyvä ohje. Luulen, että "vanhahtava" kieli - mitä sillä tarkoitettaneenkaan - voi olla kohtuullisen raskasta luettavaa, samalla tavalla kuin esim. murteet.
Mutta, ja jotta vastaukseni olisi hyödytön: periaatteessa jokainen voi kirjoittaa mitä tahtoo ja miten tahtoo; toteutus ja lukijat sitten ratkaisevat mikä toimii.
Mistäpä me tietäisimme, miten ihmiset puhuivat Roomassa keisari Neron aikaan, vallankumousten Pariisissa tai Nuijasodan Suomessa? Mielikuvitus on kuitenkin kirjailijan kielen keino. Vapaat valinnat. Onko kielesi taideromaaniin vai viihderomaanin, lukuromaaniin, burleskiin romaanin vai individualistiseen romaaniin? Mahdollisuuksia on niin paljon kuin kirjailijoitakin - onneksi.
Ei se nyt niin kauhean vaikeaa olisi. Esim. nuijasodan ajan kielen suht hyvän rekonstruktion voisi luoda yhdistelemällä 1500-luvun kirjakieltä ja vanhimpia murre- ja puhekielisiä näytteitä. Mutta kysymys lienee siitä, että kuka sitä enää lukisi ? Tutkijat ja taiteijat, indeed. Mutta ehken sille suunnalle kallistu, vaikka mieli tekisi :-)
"Me Perkelen yllytyksestä lährettiin laillista esivaltaa vastaan."
Itse välttelen nykyaikaisia ilmauksia ja sanoja. Mitäköhän niitä olisi, no energia, ilmastonmuutos, sähkö... Sähkövirrat eivät kulje selkärangassa, kun ihminen tapaa sen oikean, ennen vanhaan kulki väristys,
Joo, noita ilman muuta kannattaa välttää :D
Sylin täydeltä: esimerkkisilauseesi oli aika mehevä. Voisit ehkä pudotella sellaisia sekaan, tyylillä ja sopivasti. Tuli mieleen Antti Tuuri, joka ei käytä romaaneissaan reploja käytännöllisesti katsoen ollenkaan, muistelen lukeneeni, että hänen mielestään kunnon pohojalaanen murre saattaisi tehdä naurettavan vaikutelman (en muista kirjaimellisesti mitä sanoi). Voisithan sinäkin välttää dialogia, ja pudotella vain sinne tänne reploja, jotka sitten olisivat vanhoja ja outojakin. Moni ei tosin halua tulla toimeen ilman dialogia.
Toinen vaihtoehto on, että annat jonkun/joidenkin henkilöiden puhua vanhahtavammin kuiin toisten. Tai että sijoittelet nykykielen mukaisen puheen sekaan järjestelmällisesti joitakin erilaisia sanoja tai lausemuotoja. On tietenkin sitten mietittävä historiallinen totuusaspekti läpi, eli että lukija ymmärtää, että kyseessä on luova teksti eikä historiallinen totuus. Saattaa nimittäin jo lähetä fantasiaakin, ja jos et sitä halua niin kannattaa olla tarkkana kuin porkkana. (Vai olisiko se tässä kontekstissa "tarkkana kuin nauris".)
Ei ehkä historiallinen täystotuus, mitä tuskin on olemassakaan. Tarkka luovateksti on silloin, kun se perustuu mainitsemiini lähteisiin, pitkälti samanlaista, mitä lingvistit rekonstruoisivat. Ei siis fantasiaa, vaan lähimpänä totuutta mitä voi olla.
Eniten pelkään, että vanhojen sanojen ja parren käyttäminen tekee lukemisen niin raskaaksi ja vaikeaselkoikseksi, ettei oikein voi kuvitella kovin monen innostuvan sellaisesta. Itse kyllä sellaista lukisin mielelläni, mutta jos kirjoittaa kirjaa, niin sitä tekee muidenkin iloksi?
"Paas käyden aitalle taulapää ja tuo kiihtelys nahkoja tullessas." --- Avautuuko tällaiset enää kenellekään?
Hitaasti avautuu, mutta se riippunee asiayhteydestä. Jos pystyt tuollaisia generoimaan, kannattaa käyttää, mutta hioa sellaisiksi, että eivät ole liian vaikeita. Nehän voivat olla yksi olennainen osa romaania siinä missä henkilöt, miljöö tai teema. Mutta vähän ja tyylillä.