apua!

eli siis auttakaa mua :( mulla on sellanen ongelma, että mä kokoajan ajattelen, että mä oisin ruma.. mä aina välttelen mahdollisimman hyvin peilejä ja yritän pysyy HYVIN kaukana kaikista lasisista ovista ja peileistä. :( Mutta kuitenki aina kaikki sanoo, että mä en ois ruma, vaikka mä oon! ja sitten kaikki on aina sillee: '' Ei sillä ulkokuorella ole väliä, vain sisällä oleva kauneus on tärkeintä ;)))) '' Koska MÄ EN OO KUMPAAKAAN! Aargh.. Ja mulle se oikeesti merkkaa. Vaikka kuinka moni sanois, ettei rumuudella oo väliä, niin mä en oikeesti voi ELÄÄ jos mää on ruma :( Muutenki, mulla ei oo melkeinpä ollenkaan kavereita koulussa, koska mä oon niin ujo.. Ja mä en uskalla tunnustaa psykiatrille, että mikä mua vaivaa, ku se luulis mua hulluks ja mut lähetettäis jonneki mielisairaalaan. :(( Ja siitä kaveri asiasta vielä: Eli siis mä en vaan uskalla mennä kenenkään mukaan leikkimään, kun mä pelkään, että ne inhois mun ulkonäköä eikä sen takia haluis leikkiä mun kanssa.. Ku muutenki mä oon aina se, joka on nurkassa. Enkä mä melkein koskaan käy ulkona missään just ton ulkonäkö ongelman kanssa, kun mä pelkään, että kaikki olis silleen. '' HYI! RUMA! -.-''!! '' Mä aattelin '' uudistua '' ylä-asteelle, kun sillon on just hyvä mahdollisuus pärjätä, jos saa hankittuu heti alussa kavereita. Mutta sitten tulee taas toinen ongelma kehiin: Eli mä pelkään, että mua kiusataan ylä-asteella mun ulkonäön takia :((( Ja sitte vielä, että mä en vaan enää kestä elämää, jos tää jatkuu pitkäänn :( Mun äitikään ei koskaan ees ota tosissaan sitä, että mä itken mun ulkonäöstä. Se vaan on sillee: Aijaa -.- Kiinnosti -.- . Että mä en vaan jaksa elää. Oonko mä läski, jos 155 - 160 ja 52 kg?
655
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

nytte tuntuu hyvältä, kun mä vihdoin sain purattua mun tunteita jonnekki, kun aina ennen mä oon pitäny kaikki murheet mun sisällä, enkä oo tehny asialle mitään. eli toivon, että joku nytten auttais mua tässä

Äänestä

Okei, hyvästi! mä teen itsarin ku ketään ei kiinnosta :(

Äänestä

Elä ihmeessä! Oletko kokeillut pieniä muutoksia ulkonäköön, uusia vaatteita, uusi leikkaus hiuksiin. Saisiko se sinut näyttämään paremmalta?
On yleistä, että tuosa iässä dissataan, mutta laita korvat kii!

Äänestä

Olen montakin kertaa kokeillut, mutta mikään ei vaan tunnu parantavan ulkonäköäni.. :/ Eikä oikeastaan kukaan sinänsä '' Dissaa '' Minua, vaan pelkään, että jotkut dissaa jos teen jotakin :(

Äänestä

Et oo läski.
Et oo ruma.
Et oo pätkä.
Olet oma itsesi.
Olet kaunis.
Olet juuri sopiva.

Auttoiko tuo yhtään? Tyttö kuules, tunnut olevan mahtava tyyppi mutta se on oma mielesi joka nyt myllää! Eikä itsariuhkaukset auta. Niillä saa vain sääliä ja pakokauhua. Katso ihan rehellisesti peiliin ja mieti tai sano ääneen: "olen kaunis." Se auttoi mua selviämään. Tee se monta kertaa päivässä. Leikkauta muodikas kampaus ja päivitä vaatevarastosi & asenteesi. Ei se yläaste ole niin kamala paikka! Itse olen kasilla. Löydän 100% varmuudella kavereita jos se siitä on kiinni. Mutta heitä tuo asenne roskakoriin, ei kukaan halua myrtsiä itsensävihaajaa kaveriksi. ;-) pärjäile ja voimia! You can do it!

Äänestä
  • ^ Just näin. Oon samalla kannalla :D

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tyttö Espoosta kirjoitti:

eli siis auttakaa mua :( mulla on sellanen ongelma, että mä kokoajan ajattelen, että mä oisin ruma.. mä aina välttelen mahdollisimman hyvin peilejä ja yritän pysyy HYVIN kaukana kaikista lasisista ovista ja peileistä. :( Mutta kuitenki aina kaikki sanoo, että mä en ois ruma, vaikka mä oon! ja sitten kaikki on aina sillee: '' Ei sillä ulkokuorella ole väliä, vain sisällä oleva kauneus on tärkeintä ;)))) '' Koska MÄ EN OO KUMPAAKAAN! Aargh.. Ja mulle se oikeesti merkkaa. Vaikka kuinka moni sanois, ettei rumuudella oo väliä, niin mä en oikeesti voi ELÄÄ jos mää on ruma :( Muutenki, mulla ei oo melkeinpä ollenkaan kavereita koulussa, koska mä oon niin ujo.. Ja mä en uskalla tunnustaa psykiatrille, että mikä mua vaivaa, ku se luulis mua hulluks ja mut lähetettäis jonneki mielisairaalaan. :(( Ja siitä kaveri asiasta vielä: Eli siis mä en vaan uskalla mennä kenenkään mukaan leikkimään, kun mä pelkään, että ne inhois mun ulkonäköä eikä sen takia haluis leikkiä mun kanssa.. Ku muutenki mä oon aina se, joka on nurkassa. Enkä mä melkein koskaan käy ulkona missään just ton ulkonäkö ongelman kanssa, kun mä pelkään, että kaikki olis silleen. '' HYI! RUMA! -.-''!! '' Mä aattelin '' uudistua '' ylä-asteelle, kun sillon on just hyvä mahdollisuus pärjätä, jos saa hankittuu heti alussa kavereita. Mutta sitten tulee taas toinen ongelma kehiin: Eli mä pelkään, että mua kiusataan ylä-asteella mun ulkonäön takia :((( Ja sitte vielä, että mä en vaan enää kestä elämää, jos tää jatkuu pitkäänn :( Mun äitikään ei koskaan ees ota tosissaan sitä, että mä itken mun ulkonäöstä. Se vaan on sillee: Aijaa -.- Kiinnosti -.- . Että mä en vaan jaksa elää. Oonko mä läski, jos 155 - 160 ja 52 kg?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu