Joulu on lämmintä yhdessä olon aikaa perheen tai suvun kesken, vai onko?
Jouluna pakkaa tunteet nousemaan pintaan yhdessä sun toisessa perheessä varsinkin jos useampi sukupolvi viettää "juhlaa" saman katon alla. Vanhat velat, väärät perinnönjaot, kopeat miniät, vätysvävyt, ärsyttävä anoppi, kännäävä appiukko, isä, joka ei hyväksy minua, äiti, joka lakaisee perheen ongelmat maton alle.
Oli lämpöinen joulu, vai oliko sittenkään?
Jouluna pakkaa tunteet nousemaan pintaan yhdessä sun toisessa perheessä varsinkin jos useampi sukupolvi viettää "juhlaa" saman katon alla. Vanhat velat, väärät perinnönjaot, kopeat miniät, vätysvävyt, ärsyttävä anoppi, kännäävä appiukko, isä, joka ei hyväksy minua, äiti, joka lakaisee perheen ongelmat maton alle.
Oli lämpöinen joulu, vai oliko sittenkään?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Oli ihanan lämpöinen Joulu, 4 päivää 4 sukupolvea, omia ja exän sukulaisia
Exän sukulaisten sietäminen samassa joulupöydässä on jo jotain, nostan sinulle olematonta karvahattuani. Uusioperheiden juhlat eivät aina suju välttämättä ilman jännitteitä. Kuinka sinun uusi perheesi, exsän perhe jne. ovat onnistuneet nivoutumaan kivuitta toisiinsa. Sinä, toinen puolisosi, exsä, exsän uusi puoliso sekä kaikkien teidän yhteiset ja entiset lapsenne?
ja taitaa tulla kesä. ;)
Plus 4 astetta on täällä länsirannikolla.
Joo ei tarvitse tapella, kun viettää yksin joulun tai juhannuksen.
Autoin exää ja tytärtäni, ku he myivät ok-talon.
Palkkio oli exältä,yli 40-vuoden ajalta kertyneet haukut,( yhdessä asuttiin n.33-vuotta) kun en ole ollut minkään arvoinen hänen toiveille. Et silleen ne narsistinaiset toimivat, kun ei saa toiveitaan läpi !
Tytärkin on kuulemma samanlainen kun minä ? Silti haukkumisen perusteilla oli et en ole häntä kasvattanut.. joopa joo.
Niin tuo heidän ok-talon myynti tuli myös riidan takia, molemmilla oli siellä omat asunnot, silti "yhteiselämä" eri asunnoissakaan ei toiminut. Kummallista sanon minä.
Exän sukulaiset sattuvat olemaan tosi mukavaa porukkaa, yhteydenpitoomme ei eromme ole vaikuttanut. Exä viihtyy paremmin nyxänsä suvun seurassa, joten ei ole mitään syyytä kartella sukujuhlia. Sukujammehan yhdistävät lapset ja lapsenlapsemme.
On mukavaa nähdä jälkikasvua jouluna.
Olen vain väsynyt siihen että odottavat pääsevänsä valmiille, eivät hevin luovu saavutetuista eduista.
Olen yrittänyt puhua että en jaksa laittaa enää yhtä paljon kuin ennen, ei se mitään hyödyttänyt.
Lapset perheineen ovat tärkeitä joten haluan pitää välit hyvänä.
Ajattelin lähteä ensi Jouluna matkoille, jos elän ja jaksan lähteä.
Laitapa jälkikasvulle selkeä toive, että ensi vuonna tuovat nyyttikestiperiaatteella suunnilleen kaiken tarvittavan. Vähän suunnittelua ja organisointia ja sopimista, mutta hyvin onnistuu ihan varmasti. Kerro selkeästi että olet väsynyt etkä jaksa itse enää tarjoiluja hoitaa, mutta tulla saa jos tuovat suunnilleen kaiken tarvittavan - yksi yhtä, toinen toista...
Jos ei itse melo kanoottiaan niin ei sitä kukaan muukaan tee. Eli tee suunnitelma jo nyt (ettet unohda!), hyvin ehtii ensi jouluksi. Jos ei onnistu niin lähde tosiaan reissuun!
Iloista Uutta Vuotta Sinulle!
Joulumuori@
Ystävämme lähtivät Floridaan joulua pakoon. Joulua, joka olisi mennyt saman kaavan mukaan kuin sinunkin joulusi meni. Lähde ensi jouluna reissuun.
Hyvä joulu oli, lämpöinen, kaksin, niin kuin nykyisin on, kun eivät enää vanhempamme elä.
Hyvä oli joulu. Ei mitään valittamista suvusta.
Onneksi ei tarvitse piitata suvusta pätkääkään. Touhutkoon omiaan, minä en heitä kaipaa.
Joo,ei menny hyvin.Paljon on kärsitty vilua ja nälkää,sano.
Ei ole helppoa käsitellä ja ymmärtää muistisairasta vanhusta vaikka kuinka yrittää ymmärtää.Ja vuosia yrittänyt ymmärtää koko sukua.
Miten samaan sukuun mahtuu niin monenlaisia ihmisiä,aivan kuin omenat olisi lentäneet kauas toisistaan.
Omista valinnoistahan se on kiinni, minkälaisten sukulaisten kanssa niitä juhliaan viettää.
Jokaisessa suvussa on niitä, joita rakastaa ja toisia, joita inhotaan.
Oma vika, jos ei ole tehnyt itselleen ja inhokilleen selväksi tunteidensa suuntaa ja aihetta.
Kun tekee selväksi itselleen, kenen kanssa ei halua iltaansa pilata, voi itse tehdä valintansa, ottaako kutsun vastaan, tai lähettääkö kutsun jollekin tyypille.
Mikään "joulun henki" ei pakota ketään osallistumaan piinailtaan.
Ei Joulunakaan ole pakko olla rakastavinaan ketään sellaista, joka muun vuoden arvostellee Sinua, panettelee ja puhuu selän takana sontaa, tai laittaa kapuloita rattaisiin elämäsi poluille.
Kannattaa hieman miettiä sitäkin, oletko itse jollekin se inhokki, ja miksi, jota ei halutakaan Joulupöytään pilaamaan muiden tunnelmaa.
Harvoin yksi myllynkivi jauhoja tuottaa. Kaksi siihenkin tarvitaan.
Vierailin tuttavaperheen luona tapanipäivänä. Yksi tärkeä henkilö puuttui kahvipöydästä, talon miniä. Sain myöhemmin kiertotietä selityksen, miniä ei voi sietää anoppia ja päinvastoin. Joulurahan nimissä miniä oli poistunut paikkakunnalta omituisen tekosyyn varjolla. Miniän ystävättären kissat tarvitsivat joulunpyhiksi hoitajaa.
Hmmm... niin ja seuraava kyssäri on..?
Onko teillä uusioperheongelmia? Hyväksyykö puolisosi tyttäresi ilman hampaitten kiristystä?.
minusta hän joka kutsuu kylään, vastaa ruuasta siivoiksesta ym, muuten saa olla, en itse menis kenenkään kotiin siivoamaan vain sen takia et tavattas yhdessä, miksi tavata jos menee niin vaikeaksi, et kiistellään kuka tuo ja mitä, ja kuka siivoaa...
Harvemmin jouluna kutsutaan omia lapsia kylään. Lapset tulevat kotiin. Usein sen jälkeen kun lapset perustavat omat perheensä, tapa hiljalleen muuttuu. Mummi ja ukki pääsevät valmiiseen joulupöytään, tietenkin vain jos heidät kutsutaan.
Näin on, lapset tulevat kotiin kutsumatta ja hyvä niin. Perhe-elämään kuuluu tunteita laidasta laitaan.
Itse laitan jonkin verran ruokia ja leipomuksia etukäteen. Näin on vähemmän touhua jouluna. Ajattelen, että saan lepäillä loppuvuoden. Sen sijaan lapsiparkojen pitää mennä joka aamu leipätyöhön ja saavat lepäillä vain lomillaan. Selvää on että joskus ei enää jaksa passata sukua , mutta se on sen ajan murhe.
YKSIN ei riitaa tuu,
eikä enää pahemmin ketään kaipaakaan,
aika on tehny tehtävänsä, ihminen oppii elämään myös yksin suvun hylkäämänä,
parempi niin kuin joulun jälkeen paha mieli,
onnea meille yksin eläville tuevalle vuodellekki,
eläkäämme ja antakaamme toistenki elää,,
Ydinperheeni oli joulunajan luonani. Meillä sujuu aina hyvin. Muita sukulaisia ovat omani, edesmenneen mieheni ja tavallaan myös peritty pikkuperheeni. En ole sitoutunut mihinkään verkostoihin enkä velvollisuuskäynteihin. Itse voin valita, mitä teen. Hyvät välit ovat joka suuntaan, mutta paljon oleilen yksikseni. Ei valittamista.
Jouluaattona tunsin kämmenissäni outoa lämpöä.
Ensin luulin että Jesse se siellä onnittelee taaskin myöhässä.
Vaan ei ollut lämmin ja hellä tunne häneltä kotoisin.
Sukuni vain muistelivat minua hautojensa takaa, kämmenilleni, jotka niin monia hihnoja ovat liu'uttaneet arkkuja hellien.
Niin yksin jääneenä, tunsin täyttäneeni jotakin.
Tiesin että kaikki maallinen on täytetty.
H.
Minäkin tunsin jouluaattona kaihoa, menneet sukupolvet olivat poissa, kaipasin vanhempiani, kaipasin kodin lämpöä ja kynttilöitä. En kaivannut Jesseä. Vatsani täyttyi vain kinkun roippeista keitetystä lihasopasta, muu maallinen ei ole täytetty.
Joulu oli lämminhenkinen ja ihana:)
Aattopäivänä oli perinteinen tapaaminen äitini sisarrusteni kanssa, yhden siskoni luona, pienten syömisten ja kahvin merkeissä. Muuten joulu meni kotona omien lasten vävyn seurassa. Yksi lapsistani lähti joulupäivänä kotiansa, muut jäivät vielä muutamaksi päiväksi.:))
Itselläni oli loma koko joulun, tosi ihanaa:))) Nyt sitten olenki uudenvuoden töissä,ei kyllä harmita yhtään.
"sasus"
Minulla on muitakin muistoja lämminhenkisestä ja ihanasta.
Vaikka lapset vanhenevat ja juoksentelevat vieraillekin pihoille, jotain pysyvää jää aina sydämeen, sinne, josta ei mikään voi koskaan juosta pois.
Vuosi vaihtuu, vaan ihminen ei.
Toivottavasti pihoillasi juoksee paljon pieniä jalkoja edelleen.
H.
"hunksz"
Kauniisti kirjoitit, kiitos:)))
Kovasti ootan milloin niitä pieniä jalkoja tepastelisi lisää meidän pihalla.. Vaan ei ainakaan toistaiseksi oo tiedossa..
"sasus"
"Minuun paniikki iski, en tienyt miten, voisin sanani oikein asettaa,
miten kertoa toiselle kaikesta siitä, mitä aikojen takaa minulle antoi.
Käyn kuumana, kylmänä, vahvana vapisten, miten sieluain voin edes antaa,
minä sulatan lumet, teen lasiksi hiekan, myrskyn silmästä enää muuta en voi.
Minun sieluni sekaisin vaikertaa, miten ihmeessä yksi nainen sen soi,
Voi kun olla voisin yksi heistä, jotka onnesta juoksee, tietäen sylin.
Odottavan aina heitä."
Omistettu nimimerkille: sasus.
H.
Vanha suola janottaa???
Hehhhh.. jne...
Vanha mies elää muistoissaan kun sai vähän puhelinsitä ja unelmoi vieläkii
Miettikää tytöt, montaa hän yritti ja vain tuo yksi onnen soi, onnistumisprosentti ei ollut suurensuuri..;) Ollaan iloisia puolestaan.
Mielestäni joulut olivat parhaita kun olin lapsi ja silloin kun omat lapset olivat pieniä.
Pääsen kyllä joulutunnelmaan, mutta aina jostakin ovesta vetää. Uusperheitten arkea niinkö lie, ei yhtenäisyyttä tavoiteta monien erilaisten joulujen yhteen lyttäämisellä.
Tosi lämpöinen ja lämminhenkinen oli joulu, viimeisen lahjan avasin illalla... :)
No, se oli rannekello, aurinkoenergialla käyvä, ei tarvitse pattereita eikä vetonuppeja.
Täällä ei kännännyt kukaan, ei riidelty eikä jaettu perintöjä.
Maton alta vois jotain löytyäkin, mutta sen on vaan miun huonon siivouksen jälkiä.
Millä ilmeellä saat sen aurinkoenergialla käyvän kellon käymään täällä kaamoksen keskellä. Taidat alkaa hokemaa ...onko tukka hyvin ja näkyykö kello ; )
Hyvin meni minunkin jouluni. Minä ja kaikki neljä poikaa kinkussa kiinni. Vierailin Petzen kanssa tulevassa anoppilassani ja se oli jouluni kohokohta. Koko suku tuli kerralla tutuksi.
Maton alle ei meikäläisellä jää mitään kun siivoan ja tuuletan yhdestä ikkunasta paineet pihalle ja annan toisesta ikkunasta tulla raitista ilmaa tilalle ja matot vien ulos pakkaseen.
Puoli tuntia loisteputkivalaisimen alla antaa kellolle vauhtia puoleksi vuodeksi. Ellei oma aurinkoisuuteni riitä.. ;) kunhan nyt edes toinenkin olis kohillaan, tukka tosin harvemmin. Ja juu, siivota pitäis, myös mattojen alta.
Joulu oli kuuma ja hurmaava :DDD
Määkin oli Thaimaassa, kuuma sielläkin tuli.
Oli ja ensi vuonnakin tulee hyvä joulu. Silloin kahden suvun voimin, yhdessä tehden. Miniän ehdotus oli mieluinen.
Kun näin vanhana kattelee omaisiaan haalein vanhuksen silmin niin tulee mieleen ,ei kannata kiukutella.
Rivit on harvenneet ja jäljellä olevat on se yrinjoukko jost on pirettävä huolta.
Joulu varsinkin on se mun suurin juhlani,muut pippalot on pikku kaloja.
Viimeistään ehtoolla kun saa villasukat jalkoihis ja keinun takamuksen alle,sitä polkasee istuimen takanojaan ,ottaa hyvää suklaata ja huokasee syvään.
Kun on tehny kaikkensa et jokainen saa syöräkseen ja mielensä hyväksi niin mikäs on istuskelles.
Tuskin tarvii erikseen sanoo et sen verran mussa on pikkupoikaa et joulu vois olla useemminkin
Sitä aina nuorempana haaveili kun näki vanhojen ihmisten kulkevan onnellisen näköisenä...käsikädessä.. jospa itselläkin olisi elämä loppuun asti ..toinen toisensa huomioimista ja hellyyttä.. Aina ei käy niinkuin haaveillaan..
"Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks
ne polttaa ne hehkuu ne halaa "
Olkaamme onnellisia siitä mitä meillä on..eikä siitä mitä ei ole.
Tästä lähretään ,aikani kirosin luojaani mut kun sain nieltyä katkeruuteni se helpotti.
Tyyryn jäljellä olevaan ja kattelen levollisena tulevaan
Serkun tyttö Ruåtsista lähetti kännykkään toivotukset ja pari etäsukulaista Amerikasta kortin. Suomesta kaksi korttia. Naapuri tarjosi aattona jouluaterian. Muuten sain olla sukulaisilta ja kaikilta muiltakin täysin rauhassa. En häiriköinyt minäkään ketään paitsi takan savu saattoi haista pahalle kun oli märät puut...
Ihan normaali Joulu tämä oli minulla lukuunottamatta tuota jouluateriaa.
Oli ihan mukava joulu, aattona ihanien lastenlasten riemua katsomassa, joulupäivän ateria kera ydinperheen ja yksinäisyyden rauhaa. Lapset asuvat niin lähellä, että käyvät ja lähtevät.
Tänään on käynyt kaukaisempia sukulaisia.
Joulunaika on ollut täynnä lämpöä ja rakkautta.
Pikkusieluiset, 'nättinokkaiset', herkkähipiäiset, keskenkasvuiset ihmislapset, jotka eivät ole vielä(kään) saavuttaneet aikuisuuden mittaa, tuovat ja kantavat mukanaan kaikki vanhat kaunat aina - myös Jouluna.
Onnekseni olen saanut syntyä sukuun jossa on sydämen sivistystä. Erimielisyydet osataan ratkoa keskenään, eikä niitä tuoda mihinkään yteistilaisuuksiin ratkottaviksi.
Joulunaika on meille mukavaa yhdessäolon aikaa, monta päivää kiireetöntä vapaata.
Hyvin sanottu, jonkinlaiset tavat auttavat käyttäytymään inhimillisesti.
Itsehillinnän puutetta, tavattomuutta, alkaa kinaamaan juhlassa.
Öykkäri käyttäytyy kuin ' ilkeyksiään huuteleva koulupoika'.
Sellainen mykistää yllättävyydellään kaikki läsnäolijat.
Eräissä hautajaisissa juttelin noin 9 -13 vuotta nuorempien veljenpoikieni kanssa, seisoimme siinä piirissä ja yhteinen harrastuksemme golf oli aiheena, kun harvoin tapaamme.
Yksi miehistä kysyi minulta, paljonko tasoitukseni on.
(Golfissa alussa tasoitus on suurin, eli 54, ja se alenee aina sitä mukaa, kun taidot lisääntyvät.)
Vastasin kysyjälle, että 35 se on ollut jo pitkään. Silloin alkoi sisareni miehen suunnalta (hän ei harrasta muuta kuin sohvaurheilua) kuulua kova huuto: "Yli seittemäkymmentä se tasootus on tuolla Raisalla!"
Jotenkin kaikki siitä lähdimme sitten kuin satutettuina menemään.
Olin aikaisemmin kuvitellut tuon miehen ystäväkseni,
koska hän oli rakkaan sisareni mies.
- Onnekseni olen saanut syntyä sukuun jossa on sydämen sivistystä. Erimielisyydet osataan ratkoa keskenään, eikä niitä tuoda mihinkään yhteistilaisuuksiin ratkottaviksi.
Joulunaika on meille mukavaa yhdessäolon aikaa, monta päivää kiireetöntä vapaata.
- Hyvin sanottu, jonkinlaiset hyvät tavat auttavat käyttäytymään inhimillisesti.
Itsehillinnän puutetta, hyvien tapojen puutetta on alkaa huutamaan ilkeyksiä juhlassa.
Varsinkaan rakkaan sisaren surujuhlassa.
"Todellakin!"
Kiinitti huomiotani että rakkaan sisaren hautajaisissa aloit puhumaan Golfista, ehkä pikkaisen kehaistekin?
Olen kyllä minäkin möhlinyt hautajaisissa, velipojan kanssa keskustelimme madoista ja kalan-saaliistamme.
H.
Onko sulla diagnosoitu tuo lukihäiriö? Usein puuttuu toinen konsonanteista?
kuten kerroin, vastasin kysymyksiin, joita 9 vuotta minua nuorempi ja 12 vuotta nuorempi vanhimman veljeni poika KYSYI.
Nii-in, mutta kun kaikilla ei ole sydämen eikä muutakaan sivistystä, niin sellaisetko ovat saaneet tällin omaan nilkkaansa, jotka ovat miinustaneet "henkisesti vajaat" -kommentin.
Minulle sattui hupaisa joulu aikaa taaksepäin. Oli ex ja oli uusi muija. Tulivat juttuun keskenään. Lapset ja yhdet isovanhemmat.
Kinkkuviineissä päädyimme saunaankin. Ex, uusi ja minä.
Jäin sitten exän kanssa turisemaan vielä ja päädyimme pukuhuoneen lattialle harrastamaan vanhoja aikoja.
En tiedä miksi, se uusi pelmahti sinne, jotakin kai jäi koska hän ei ollut mustasukkaista sorttia, kesken kauneimman hetken.
Muistan vaan ikäni sen huvittavana kun hän ei suuttunut eikä raivonnut, totesi lakonisesti "jahas että vanha kinkku alkoi maistumaan kesken joulun kun tämä uusi on tuoresuolattu niin huonosti". Jotenkin noin hän runoili.
Noo erottiin ystävinä ja minä jatkoinkin sitten exän kanssa pari-kolme vuotta. Todettiin kuitenkin että jotakin oli kuihtunut väliltämme, ei se toiminut enää jos ei ollut huonokaan yritelmä. Minähän sen aloitteen rimpuilin ei käy syyttäminen exää. Tietyissä väleissä olen nuiden exien kaa vieläkin, ei muistella pahalla.
tuo n.s. "Huvikumpujuttu" --- jotain niin etovaa kuin olla vain voi.
Päinvastoin kaikkihan hänellä päättyi hyvin ja mukana on huumoriakin.
Hyvä jakaa vähästäänkin, kitsaammat pitää kintut ristissä läpi elämän, vai kuinka?
vasti ei ole yhtäkään lasta ottamassa oppia,
miten "isukki" elää.
YÄK.
"Lapset ja yhdet isovanhemmat."
Noin toimivat sivistyneet ihmiset!
Tuollaista sattuu, huvikummun kokemus ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
En näe siinä mitään paheksuttavaa, kai tämä henkilö tykkää enemmän sinkkuudesta kuin aviollisista kahleista :)
Päiväunet ovat ilmaisia.
Kyllä se on totta enkä kertonut asiaa ylvästely mielessä. Tapahtuma. Pieni hiprakka. Kauan sitten.
Totta myöskin jotta, tuon ainoan kerran olen yleensäkin pettänyt.
Totta myöskin jotta, sinkkuudestakin on tullut nautittua.
Minulle ei sopisi parisuhteen ahdistus jos sellaista ilmenisi. Avioliitto sinällään ei ratkaise mitään. Paljonhan on ihmisiä ja onnellisia ihmisiä avoinakin. Sama luottamus ja rehellisyys toiseen on oltava avio- avo- erillään asuvina pareina.
Kiitos ymmärryksistä. Niin no kiitos noille ymmärtämättömillekin :)
Lue oma juttusi uudelleen, ja valehtele sitten lisää.
Huvikumpu juttu on realistinen. Maaimassa sattuu ja tapahtuu. Minullakin olisi hauskoja nuoruusvuosien joulujuttuja, vaan annanpa menneitten olla. Niitä kun ei mielikuvituksettomat osaa edes kuvitella. Valotan hiukan menneitä.
Yksi jouluaatto on jäänyt hyvin mieleen, siilattiin muovipussissa rikkimenneen wiskipullon sisältöä valkoisten pitsipöksyjeni läpi maitokannuun ; )