Lapsille

Yleensä kai suositellaan, ettei lapsille anneta mitään. Näin karsitaan pedofiiliaa, jotta lapset eivät tottuisi ottamaan vierailta ihmisitä lahjoja. Itse olen kyllä monilla Intian matkoilla vienyt lapsille jotakin pientä, vähän sellaista turhuutta, mitä he eivät saa koskaan. Erilaisia kimaltelevia tarroja, pojille esim. autotarroja, jotakin eksoottista Suomesta, pieniä kirjoja, joskus ksylitolikarkkiaskeja. Ei kuitenkaan mitään kallista, ja olen yleensä antanut niitä tuttavien lapsille. Jos pysähdyt antamaan kerjäläislapselle, ei ole varmaa saako hän pitää ne ja pian ympärillä on lauma muitakin. Kohteliasta olisi kysyä lapsen vanhemmalta ensin, saako lahjan antaa. Kerran Intiassa nuori äiti söi hyvillä mielin lapselle tarkoitetut muumikarkit, mutta sitähän tapahtuu täälläkin : )

kynät ja krääsä eivät enään kelpaa.
kätesitä nykyään haluavat.

Totta, ettei kylillä kadulla kannata ruveta lapselle kynää tai tarraa yms tikkaria ojentamaan, jos ei niitä sitten ole sinulla sataa kappaletta mukana. Pikkuväkeä ja isompaakin sikiää hetkessä ympärillesi läpitunkematon muuri, pienimmät tahtovat jäädä jalkoihin.

Jos haluaa antaa, niiin kannattaa katsoa tilanne, jossa viidakkorumpu ei samantien pärise ;)

Emme ole kadulla antaneet lapsillekaan mitään. Kannattaa kysyä oppaalta paras lahjoituskohde; kokemukseni mukaan he sen tietävät. Vähät tuliaiset olemme vieneet "omaan kylään" edelleen jaettavaksi. Kuulemani mukaan lahjat ovat menneet oikeisiin kohteisiin. Olen huomannut että suurimman ja merkittävämmän tuen voi antaa jo pikkurahalla virallisten avustusjärjestöjen kautta. Olemme olleet jo muutaman vuoden gambialaisen pikkupojan SOS-kummeina.

Juuri näin! Älkää jakako kadulla mitään. Siitä syntyy vain hirveä hässäkkä. Se myös ruokkii varsinkin poikia jäämään pois koulusta ja kerjäämään kaduilla ja rannoilla. Kohdetta kannattaa kysyä paiikallisoppaalta. Monesti hotellien lähellä sijaitsevat koulut ovat jo paljolti saaneet osansa. SOS-lapsikylässä käy bussilasteittain turisteja tavaroita sinne viemässä. Mutta ei tarvitse kuin kävellä kivenheiton matka, vaikka Katchykallystä johonkin aaltopelti hökkeliin, niin varmasti löytyy lapsia, jotka todella iloitsevat pienistäkin tuomisista. Varmasti kelpaavat vaikka kynät ja paperit. Menkää rauhassa paikallisoppaan kanssa, tai yksin johonkin perheeseen. istukaa alas kaikessa rauhassa ja jakaa tuomiset yhdessä perheen aikuisten kanssa. Kaikki saavat silloin ikimuistoisen miellyttävän kokemuksen.

Minäkin olen kummina pikkupojalle, hän on päässyt kouluun avullani ja samalla tuen koko perhettä. Käynnilläni ostan riisisäkin ja toisinaan lähettelen vaate yms paketteja. En ole minkään järjestön kautta, koska en halua maksaa organisaatiokuluja. Suoraan perheeseen avustus käy oikein hyvin ja koulumaksuista saan aina kuitin. Ystäviäni on innostunut myös tukemaan lapsia siellä ja tiedämme tarkalleen kenelle avustus menee, ihan joka dalasi. Jälleen olen lähdössä vierailulle tuttavaperheisiin ja oman perheeni luona vietän useamman päivän ja yön. Mukaani otan t-paitoja, pikkuisia leluja yms jaettavaksi kylän lapsille.