Oli vuosi 1993. Ostin ensiasuntoni ja rohkaisin myös ystävääni toimimaan samoin. Hän ilmoitti, ettei osta kuplahinnoilla. Vielä tullaan alas ja paljon.
Minä löysin naisen, kaverini ei. Hän tuhnutteli vuokralla ja minä vaihdoin naiseni kanssa isompaan kämppään. Ystäväni ihmetteli tuohtuneena, olisimmeko saaneet perinnön. Emme olleet, asunnon arvo vain oli noussut ja väliraha pysyi siedettävänä.
Nyt asumme hulppeassa omakotitalossa. On keskuspölynimuri, varaava takka, 250 m2, kahden auton talli, päältä ajettava ruohonleikkuri, mönkijä lumitöitä varten, kaksi hurmaavaa lasta, joiden äiti vain tuntuu kaunistuvan vanhetessaan.
Ystäväni sen sijaan joutui vuokraläävästään pihalle ja joutui hakeutumaan kaupungin laitamille pahamaineiseen kaupunginosaan. Vuokra on paljon enemmän kuin omat asumismenomme ja vuokraisäntä suorittaa "tarkastuksen" aina kun siltä tuntuu. Mitään ei ole jäänyt säästöön ja nyt kun vaaditaan omarahoitusta, jää asunto lopullisesti ostamatta. Naisesta mies ei kaiketi enää osaa edes haaveilla.
Voi kunpa voisin auttaa häntä jotenkin, mutta niin rikas en ole, että ostaisin hänelle asuntoa. Miksi hän ei kuunnellut neuvoani, sitä ihmettelen välillä juodessani xo:ta takkani äärellä.
Minä löysin naisen, kaverini ei. Hän tuhnutteli vuokralla ja minä vaihdoin naiseni kanssa isompaan kämppään. Ystäväni ihmetteli tuohtuneena, olisimmeko saaneet perinnön. Emme olleet, asunnon arvo vain oli noussut ja väliraha pysyi siedettävänä.
Nyt asumme hulppeassa omakotitalossa. On keskuspölynimuri, varaava takka, 250 m2, kahden auton talli, päältä ajettava ruohonleikkuri, mönkijä lumitöitä varten, kaksi hurmaavaa lasta, joiden äiti vain tuntuu kaunistuvan vanhetessaan.
Ystäväni sen sijaan joutui vuokraläävästään pihalle ja joutui hakeutumaan kaupungin laitamille pahamaineiseen kaupunginosaan. Vuokra on paljon enemmän kuin omat asumismenomme ja vuokraisäntä suorittaa "tarkastuksen" aina kun siltä tuntuu. Mitään ei ole jäänyt säästöön ja nyt kun vaaditaan omarahoitusta, jää asunto lopullisesti ostamatta. Naisesta mies ei kaiketi enää osaa edes haaveilla.
Voi kunpa voisin auttaa häntä jotenkin, mutta niin rikas en ole, että ostaisin hänelle asuntoa. Miksi hän ei kuunnellut neuvoani, sitä ihmettelen välillä juodessani xo:ta takkani äärellä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Oot varmaan juonut vähän liikaa XO:ta. Ostin vuonna 1995 ja maksoin paljon vähemmän kuin mitä olisi maksanut vuonna 1993. Korotkin oli silloin jo laskeneet ja lainaa sai paremmilla ehdoilla.
Käyttääkö joku vielä nykyaikana keskuspölynimuria - oikeesti? Eihän niitä kukaan enää halua uusiin taloihin. Ja mitä tekee mönkijällä? - Ootko niin huonokuntoinen vai asutko jossain täysin böndellä hevon kuusen takana? Lumiaura käy auraamassa eneimmät, itse vähän kolalla pukataan polanteita ja pihaa, ja niin tekee presidenttikin.
Olet kuule vaan niin omahyväinen ääliö että ystäväsi ei ole puhunut sulle vuosiin ja nyt luulet, että hänellä menee huonosti. Hah, hah.
Keskuspölynimurissa ilmaa ei puhalleta takaisin sisäilmaan vaan ulkoilmaan. Sisäilman laatu on siis parempi.
Kuinka usein ex-vaimosi antaa lasten käydä luonasi ja ilmoittaako hyvissä ajoin, että osaat olla selvinpäin
Jaaha, saatiin yksi indeksiostajakin tänne suoritustaan kehumaan
Yksi tuttuni oli just sellainen tuhnu, mikä täällä nykyisinkin halvalla asumisellaan kehuu. Asui kaksiossa, vuokra jotain ihan naurettavan suuruista, koska työsuhdeasunto, työmatka 0,5 km jne. Kaveri tykkäsi pyöriä baareissa ja autokin vaihtui vähintään kerran vuodessa & ne autot ei olleet ihan mitään tonnin pelejä, vaan parin vuoden ikäistä Lexusta yms. No, eipä sitä rahaa sitten kertynytkään tilille, vaan heppu oli aina viikkoa ennen tilipäivää täysin PA ja joutui vippaamaan ruokarahat työkavereiltaan. Tilin tultua makseltiin velat ja sitten baarikierrokselle ... pitäähän sitä elää, juu nou.
Näin mentiin >10 vuotta ... sitten rupesi jo ikää olemaan liki 40, mutta vanhemmaksikin olisi häntä voinut luulla .... ehkä tuossa vaiheessa alkoi sitten kaivelemaan paikallaan polkeminen. Eli kuvioihin tulikin vakituinen tyttöystävä ja seuraavaksi olikin vuorossa perheasunnon hankinta. Vaan kun oli noita säästöjä nolla euroa.
Niinpä sitten
- autovaihtot loppui eli menopeliksi joku tylsääkin tylsempi Corolla Verso diesel
- baareissa reikkuminen loppui
- kaveri alkoi tehdä normi päivätyönsä lisäksi remonttihommia ilta- ja viikonloppuduunina
Ja kas kummaa, kohta olikin aika ostaa OMA rivarinpätkä. Tosin se piti ostaa Keravalta ja työpaikka oli Espoossa = semmoinen kiva tunnin työmatka.
Hattua pitää silti nostaa - pari vuotta putkee kahta duunia on melkoinen suoritus. Eihän palstan rommareilta onnistu edes yhden työn teko...
Tässä pientä vihjettä siis, mikä on hinta 10-15 vuoden tuhnuttelulla ja "elämästä nauttimisella". Ajoissa ostanut on saanut rivarinsa vähemmällä vaivalla ja säädyllisemmän työmatkan päästä.
Totta kai se vaatii suoritusta ja etenkin riskinottokykyä. Tuhnuttelu on varmin tapa saada luu käteen, muuten jää melkein väkisin jotain nakerreltavaa.
Onhan näitä tarinoita, mutta surullisimpia ovat ikivuokralaisten tarinat. Melkein itku tulee kun niitä ajattelee.
Jos ei ole muuta vaihtoehtoa niin aina voi vuokrata (viimeinen mahdollisuus) esim. vuosaareen vuokralle ja mars sossuun. Tämä on kaikille vaihtoehto, joka tilanteessa ja jotkut onnelliset siihen tarttuvat enemmin tai myöhemmin.
Jos ei aloittajan Hilda-Ranen ´ystävällä ole muuta vaihtoehtoa, niin kallioon, siellähän sijaitsevat kaikki helsingin yömajat eli asuntolat ja kaupungin tukiasunnot, mars sossuun vaan Hilda-Ranen ystävä. Oli taas Hildalla tarinaa, piti vaan peelon taas kaivaa se vuosaari esiin, paljastaakseen itsensä, aika pervoja ovat Ranen jutut olleet, tuolla aiemmin paljasti Irina-Moga nimellä mikä mies on ja m ikä on mieltymys, sairaita juttuja tällä kallion asukilla ja todennäköiseti tämä "ystävä" on Hilda-Rane itse, puhuu itsestään, vain kaunistellen
Se nyt sattuu olemaan suomen suurin lähiö ja Mogadishuna tuttu eli paljon vuokra-asujia=Vuosaari
Tosiaan, nuorison kielellä Vuosaari on sama kuin Mogadishu.
Ihan hyvä, onhan jenkeissäkin Chinatown ja sillai.
Mogadsihu on Meri-rastila, näin on aluperin, äläkä sinä Hilda-Rane kallion mies selitä, esität täällä Ok-Asukkaita, vaikka asut kallossa, alueella, jossa eniten väkivaltaa ja narkkeja ja asuntoloita, Mieti sinä Hilda-Rane niitä omia taipumuksiasi Irina-mogana, hametta päälle vaan, kun lukee kirjoituksiasi, niin eivät ole terveitä, tämäkin ketju on sinun avaama ja ne kaikki Irina.Moga juttusi ovat sairaita ja perversejä, helppo tarkistaa kuka ne on laittanut, joten lopeta paskan puhuminen.
Mielestäni olen vain asiallista tekstiä viesteihin kirjoittanut.
Ai asiallista , että kehtaat, pistetäänkä ne sinun Irina-Moga juttusi tutkintaan ja kaikki muut herjaukset, lopeta hyvän sään aikana, Minä annan sinulle yhden neuvon, esitä minun puolestani niitä Ok-hahmojas, minulle ihan sama, mutta lopeta se jatkuva naljailu ja valehtelu vuosaaresta. Luki sinut paljasti myös ja kaikki sinun hahmosi ja rupeaa jo riittämään. Jatka niilä Ok-Kreiveillä mutta lopeta noi jatkuvat valheet, musta asioista, minä en ole poistattanut sinun Ok-viestejäsi, kyllä joku muu ne niitä karsii, mutta poistatan joka ainoan valheelisen ja rasistisen herjauksesi, siitä mieliaiheestasi.. Olen varoittanut sinua ja juttu ei jää tähän jollei stoppi tulee, se tulee myöhemmin sitten.
Asuntojen hinnoista keskustelu alkaa olla mahdotonta. Mitäpä jos huilaisit hieman.
Kannattaa Hilda-Rane huilta välillä ja sinunhan piti olla kuvitellulla risteilyllä, täällä istut koko ajan kuitenkin herjaamassa ja valehtelemassa Rane.
Minkä sille jos on mennyt vuosaareen muuttamaan. Ei siitä muita tarvitse syytellä ja nimitellä.
vaaaaaaaaaau, on keskuspölynimuri?, olet voittaja!!!!!!
valintakysymys tuokin, joku ajelee corollalla koko ikänsä ja korjailee lahonneita seiniä lomiensa ajan. toinen ajelee Lexuksella 10 vuotta ja tuhnuttelee lopun aikaa. Siis ihan on valintakysymyksiä ja jokainen nauttii tyylillään. näin se vain menee.
Niin, siis ajelee Leluxilla ja asuu parhaat päivänsä nähneessa vuokraluukussa. Ja joutuu vippaamaan kavereilta viimeisen viikon ruokarahat, ettei vallan nälkään kuole. Todellista luksuselämää!
Tajusi lopulta itsekin polkeneensa paikallaa, mutta palstan rommareista poiketen ei jäänyt itkeä pillittämään karanneen ostojunan perään, vaan ryhdistäytyi, kääri hihat ja rupesi painamaan duunia hullun lailla. Vähän niinkuin resiinalla ajamaan pikajunaa kiinni...
Ajoissa ostaminen tarkoittaa sitä, että nuorena joutuu hieman tinkimään rällästämisestä. Minusta on paljon fiksumpaa asua alle 30 ikäisenä pienessä ja ei-niin-huippukuntoisessa asunnossa, syödä maksalaatikkoa tms. mikä nyt edukasta kulloinkin sattuu olemaan, "kun ei vielä paremmasta tiedä" ja/tai hyvät vibat saa jo siitä, että oma päässyt omaan kämppään. Omistusasujalla asumiskulut pysyvät aikalailla vakiona, mutta palkka nousee, joten muutaman vuoden jälkeen alkaa rahaa pikkuhiljaa jäädä käteen ja 10 vuoden jälkeen pääsee ja halvemmalla kuin vuokraloiset. Tosin omistusasuja ei jämähdä siihen ensiasuntoonsa loppuelämäkseen, vaan yleensä kämppä vaihtuu isompaan/parempaan em. seurauksen. Itselläni on takana n. 15 vuotta omistusasumista ja 4. kämppä menossa. Silti asumiskulut ovat pienemmät kuin vastaavassa vuokra-asunnossa.
Jos alkuun totuttelee pistämään aina tilin sileäksi, niin kyllä se hyvin vaikeaa on myöhemmin ruveta elintasostaan tinkimään, kun pitäisi ruveta säästämään OMAA varten. Sitä hyvin helposti "maalaa itsensä nurkkaan" tuhnuttelulla eli säästöjä on 0 euroa ja yht äkkiä pitäisi ruveta perheasuntoa hommaamaan. Kun ikää on mittarissa >30 ei enää viitsisi aloittaa puuhun kiipeämistä tyvestä eli halvasta yksiöstä -> pitää tulla tänne pillittämään, miten on hirveästi kuplaa/metaatia ilmassa, kun ei 2 työikäistä niks naks vaan osta rivarikolmiota. Siis sellaista asuntoa, jollainen ajoissa ostaneilla ikätovereilla jo on. Mikä pistää tuhnuttelijaa vituttamaan ihan pikkaisen.
Paljolti perää tuossa kirjoituksessa. Sen verran vaan olen erimieltä että tuo tyvestä puuhun malli ei enää ole samalla lailla ehdoton kuin vielä 80- ja 90-luvuilla.
Työkaverini perheineen kulki tuon pitkän polun yksiöstä lähtien. Se perheasunnoksi kunnollinen "viisiö" saatiin ostettua vähän yli 5-kymppisenä. 5 vuotta myöhemmin olivat lapset jo lentäneet pesästä.
Me ostimme ensiaunnoksi omakotitalon vähän yli 3-kymppisenä. Tarkoitus muuttaa kerrostalokaksioon tai -kolmioon 5-kymppisenä kun lapset ovat lähteneet kotoa. Alkuvaiheessa sitä tilaa tarvitaan, ei lopussa.
Se on tosiaan valintakysymys, onko tuo arkinen työkalu Lexus Corolla vai Toyota Corolla. Tämä lopun aikaa tuhnutteleva vain on käsi ojossa aika paljon niinä "lopun aikoina", jotka jatkuvat parhaimmillaan 40-50 vuotta. Kun alkaa laskea, paljonko aikaa viettää autossaan niin kyllä kotiin satsaaminen vie voiton.
> Paljolti perää tuossa kirjoituksessa. Sen verran vaan olen erimieltä että tuo tyvestä puuhun malli ei enää ole samalla lailla ehdoton kuin vielä 80- ja 90-luvuilla.
Joo, välillä kun pankeilla oli rahahanat löysällä, rohkea pääsivät vaikka suoraan siihen "lopulliseen" perheasuntoon kiinni, jos ei 200 k€ velka nuppia kohti pelottanut.
Mutta nyt puuhattavat lainakatot saattavat pakottaa taas pitkän tien kulkemiseen. Mikä on huomattavasti kivempi tehdä sinkkuna kuin siinä vaiheessa, kun on jo vaippaikäinen lattialla konttaamassa & huutava tarve useammalle huoneelle.
Ajoin 6 vuotta maasturilla joka maksaa uutena n. 50.000 euroa.
Myin sen ja aloin ajaa käytettyä Fordia, joka maksoi alle 2000 euroa.
Erotuksella laitan juurikin kunnon remonttia asuntooni.
Autossa todella vietetään niin pieni osa päivästä, ettei autoon kannata satsata, eikä maksaa suuria ylellisyysveroja ja korkeita vakuutusmaksuja.
Paljonko sait 6vuotta vanhasta maasturista?
Veikkaan, ettet puoliakaan.
Asunnon jos ostaa, vaikka sijoitusmielessä 50000 ja sitä vaikkapa vuokraa vielä niin 6 vuoden päästä saa sen saman 50000 vuokratuoton vielä.
Asunto on tarpeellisempi kuin auto.
Minun ensi omistusasunto oli 38 rakennettu talo 148m2 ja ostin sen 23 vuotiaana. Kun olin 32 ei ollut penniäkään velkaa ja remontit tehtynä ja maksettuna. Asun pienellä teollisuuspaikkakunnalla jossa palkkataso jää kyllä pääkaupunkiseudusta mutta kulut on murto-osa. Tuollainen kämppä olis varmaan aika kallis helsingissä mutta täällä nyt noin 160tonnia. Täällä ei ole julkisia liikuntakeinoja ja on selvittävä niillä kolmella autolla joita nyt viherpipertäjien iloksi ylläpidän. Sekään ei ole kallista kun vanhoja autoja saa tonnilla parilla ja tuntuvat kestävän paremmin kuin nuo 5vuotta vanhat mersut ja bmwt joita työkseni korjailen. Tilaa tarvitaan aina ja en ymmärrä miksi vanhana pitäisi sulloutua jonnekkin kenkälaatikonkokoiseen kerrostaloluukkuun. Tyvestäpuuhun tyyli on kannattavaa välittäjille ja pankeille eikä siinä ole mitään järkeä. Eli kerralla kahvaa myöten ja kaikki omaa.
1993 asuntojen hinnat oli todella alhaalla!!
83 vielä alempana.
Asuntojen hinnat laskeutui reippaan 50%, alkaen näkyvästi 1993 laskien 1996 voimakkaasti.
Samalla 1990 luvun alkupuolella säästäpankki pyörähti konkurssiin.
Jonot oli seuraavana päivänä melkoiset ovien edessä,mustia salkkuja kantoi vanhat miehet.
Minä se vasta rikas olenkin. Asun vuokralla ilman mitään tukia. Minulla on varaa siihen.
Luulisi ulkopuolisille olevan ihan sama mihin rahani pistän. Viinaa enkä muita xo:ta en juo.
Tuntuu näitä juttuja lukiessa siltä että omistusasuminen altistaa alkoholismille.
Voithan sinäkin käydä ostamassa handelista XO:ta, turha meitä ok-porhoja on kadehtia.
Mistä kadehtia? XO:stako? Miksi kävisin sitä ostamassa kun en juo?
Aika taviksen näköisiä nuo naapurin ok- asukkaat on. Ei ollenkaan kadehdittavan näköisiä.
Kun koko huussin laina-ajan eli 20-30 vuotta (minimissään) vetää päivittäin kaljaa ja vahvaa viinaa, alkaa kävelykin olla jo aika katkonaista.
Aloittajalle vaan, jotta ei toisen elämä ulkopuoliselle vättämättä näy kaikkinensa. Mistäs tiedät kuinka ratkiriemukasta elämää kaveris viettänyt sillä aikaa, kun sä vaan tylsän loogisesti etenet kehdosta hautaan..
kapakoissa pyöriminen vuositolkulla niin, että naama 3-kymppisenä näytää 5-kymppiseltä on ratkiriemukasta, niin ehkäpä sitten me tylsästi unelmiemme naisten kanssa parhaat vuotemme "tylsästi" eläneet olemme menettäneet jotain.
Valintoja, valintoja...
Mä kasvatan ja elätän yksin kahta lasta joten mun kaikki rahat menee nyt tässä elämäntilanteessa, eli mitään toivoa ei ole yksin ostaa omistusasuntoa nyt, mutta onnea mun ei tarvitse etsiä sillä olen onnellinen lasteni kanssa ja kiva koti meillä on silti :)
Eli jos haluan elämääni maasturin, ison ok-talon niin sitä "onnea" pitää mun lähteä sitten etsimään kun lapset isoja... Eli tarviin sen toisen osapuolen tämän onnen täyttämiseen. Mutta tulenko siitä tämän onnellisemmaksi, mene ja tiedä....
Miksi muuten arvoalueilla Espoossa, Kuusisaaressa ja Lehtisaaressa pihoissa on yleensä vain tavallisia autoja? Sellaisia vanhoja Toyotia ja muita.
Hienompia autoja näkee jossain Itä-Helsingin vuokrakerrostalojen pihoilla. Olisiko niin, että kaikki rahat ovat menneet taloon?
Vai voisiko olla niinkin, etteivät kaikki tarvitse autoa mitnän k*rvänjatkeena vaan välineenä paikasta A paikkaan B siirtymiseen?
Hienompia autoja näkee ulkomailla.