Tämän tyyppisissä keskusteluissa voidaan yleisellä tasolla keskustella asioista, mutta muu on harvoin mahdollista.
Jokainen huostatapaus on omanlaisensa ja vaikka mukana olisi jopa asiakirjojakin, nekin ovat "vain" asiakirjoja, eivät muuta. Jotta kokonaiskuva tapahtumista muodostuisi, pitäisi päästä tavallaan ihmisten pään sisään - näkemään esim. se, miksi kukin teki mitäkin. Siihenhän me emme pääse ja ehkä se on myös hyvä.
Ihmisen mieli toimii niin, että kaikki omaa mielipidettä tukeva asia mieluusti kerrotaan, muu taas jätetään pois - joskus tahallaan, joskus ihan tahattomastikin. Jokaisen kokemukset ovat subjektiivisia. Moni ihminen ihan oikeasti ei käsitä monimutkaisia asioita, joihin huostaanototkin lukeutuvat. Kiistatonta on myös se, että omia mahdollisesti kyseenalaisiakin toimia EI kerrota.
Onkin hyvin kyseenalaista, onko tämä palsta loppujen lopuksi yhdenkään kirjoittajan kohdalta sitä, mitä Suomi24 ehkä haluaa. Täällä keskustellaan hyvin vähän siitä, miltä ihmisistä tuntuu. Enin osa teksteistä on vain raivon ja vihankin tunteiden purkua, joka kohdistuu luonnollisesti siihen tahoon, joka ls-päätöksiä tekee. Siinä pelissä ei luonnollisesti nähdä malkaa omassa silmässä ja inhimillistähän se vain on. Ei se ole varsinaisesti kenenkään "syy".
Kun vastakkain asetetaan esim. työntekijän ja asiakkaan näkökulmat, yhteistä näkemystä ei helposti synny. Kaikki me lasten kanssa työskentelevät ihmiset teemme työtä - tunnepuoli on ikävä kyllä useinkin koetettava sulkea sivummaksi. Vanhemmilla se taas on ykkösjuttu. Jo tämä vaikeuttaa keskusteluyhteyttä. Meissä virkaihmisissäkin on monenmoista - eivät kaikki ole oikealla alalla tai aina parhaassa terässään. En minä sitä kiistä.
Mutta ei kukaan muukaan AINA ihan puhtailla jauhoilla pelissä ole. Maailmaan mahtuu monanlaista viheltäjää ja se fakta koskee kaikkia osapuolia näissä keskusteluissa. Trollejakin niin täällä kuin muissakin osioissa on ja heistä tuskin ikinä eroon päästään. Toisaalta, jos kaikki ovat aina samaa mieltä, mitään uuttakaan ei synny.
Minä ymmärrän sen, että lastensuojelu EI Suomessa ideaalilla tavalla toimi. Ongelmia on monilla osa-alueilla ja on oikeastaan järkyttävää, että esim. erilaisia perhekoteja ym. vastaavia syntyy kuin sieniä sateella. Eivät ne epäilemättä kaikki täydellisestikään toimi, mutta kasvatuspuolen ihmisenä ymmärrän kyllä senkin, että laitosten toiukat rajat ovat ongelmateineille hankalat niellä. Tavat ovat jokaisella tiukassa.
Sitä toivoisin Biovanhemmat-osiosta, että keskustelussa enemmän keskityttäisiin itse asiaan ja vähemmän piikittelyyn ja toisten mitätöintiin. Kaipa minäkin siihen syyllistyn siinä missä muutkin. Toki mielipide-eroavaisuudet kärjistyvät ja ei se aina pelkästään huono asiakaan ole.
Ihanteellinen olotila olisi se, että toiselle ei täälläkään sanoisi sellaista, mitä ei voisi sanoa kasvokkain. Toisaalta, täällä VOI anonyyminä sanoa sellaistakin, mitä ei voii muuten sanoa. Siksi moni meistä varmaankin ajoittain vähän päästelee höyryjäkin.
Olennaista olisi kai käsittää se, että tämä kuitenkin on vain keinotekoinen todellisuus. Me EMME oikeasti tiedä mitään toisistamme, jos olemme vain sen varassa, mitä täällä luemme. Jos toisemme kadulla näemme, emme tunnista toisiamme.
Eipä tämä mihinkään johtanut. No, tulipahan tehtyä.
Jokainen huostatapaus on omanlaisensa ja vaikka mukana olisi jopa asiakirjojakin, nekin ovat "vain" asiakirjoja, eivät muuta. Jotta kokonaiskuva tapahtumista muodostuisi, pitäisi päästä tavallaan ihmisten pään sisään - näkemään esim. se, miksi kukin teki mitäkin. Siihenhän me emme pääse ja ehkä se on myös hyvä.
Ihmisen mieli toimii niin, että kaikki omaa mielipidettä tukeva asia mieluusti kerrotaan, muu taas jätetään pois - joskus tahallaan, joskus ihan tahattomastikin. Jokaisen kokemukset ovat subjektiivisia. Moni ihminen ihan oikeasti ei käsitä monimutkaisia asioita, joihin huostaanototkin lukeutuvat. Kiistatonta on myös se, että omia mahdollisesti kyseenalaisiakin toimia EI kerrota.
Onkin hyvin kyseenalaista, onko tämä palsta loppujen lopuksi yhdenkään kirjoittajan kohdalta sitä, mitä Suomi24 ehkä haluaa. Täällä keskustellaan hyvin vähän siitä, miltä ihmisistä tuntuu. Enin osa teksteistä on vain raivon ja vihankin tunteiden purkua, joka kohdistuu luonnollisesti siihen tahoon, joka ls-päätöksiä tekee. Siinä pelissä ei luonnollisesti nähdä malkaa omassa silmässä ja inhimillistähän se vain on. Ei se ole varsinaisesti kenenkään "syy".
Kun vastakkain asetetaan esim. työntekijän ja asiakkaan näkökulmat, yhteistä näkemystä ei helposti synny. Kaikki me lasten kanssa työskentelevät ihmiset teemme työtä - tunnepuoli on ikävä kyllä useinkin koetettava sulkea sivummaksi. Vanhemmilla se taas on ykkösjuttu. Jo tämä vaikeuttaa keskusteluyhteyttä. Meissä virkaihmisissäkin on monenmoista - eivät kaikki ole oikealla alalla tai aina parhaassa terässään. En minä sitä kiistä.
Mutta ei kukaan muukaan AINA ihan puhtailla jauhoilla pelissä ole. Maailmaan mahtuu monanlaista viheltäjää ja se fakta koskee kaikkia osapuolia näissä keskusteluissa. Trollejakin niin täällä kuin muissakin osioissa on ja heistä tuskin ikinä eroon päästään. Toisaalta, jos kaikki ovat aina samaa mieltä, mitään uuttakaan ei synny.
Minä ymmärrän sen, että lastensuojelu EI Suomessa ideaalilla tavalla toimi. Ongelmia on monilla osa-alueilla ja on oikeastaan järkyttävää, että esim. erilaisia perhekoteja ym. vastaavia syntyy kuin sieniä sateella. Eivät ne epäilemättä kaikki täydellisestikään toimi, mutta kasvatuspuolen ihmisenä ymmärrän kyllä senkin, että laitosten toiukat rajat ovat ongelmateineille hankalat niellä. Tavat ovat jokaisella tiukassa.
Sitä toivoisin Biovanhemmat-osiosta, että keskustelussa enemmän keskityttäisiin itse asiaan ja vähemmän piikittelyyn ja toisten mitätöintiin. Kaipa minäkin siihen syyllistyn siinä missä muutkin. Toki mielipide-eroavaisuudet kärjistyvät ja ei se aina pelkästään huono asiakaan ole.
Ihanteellinen olotila olisi se, että toiselle ei täälläkään sanoisi sellaista, mitä ei voisi sanoa kasvokkain. Toisaalta, täällä VOI anonyyminä sanoa sellaistakin, mitä ei voii muuten sanoa. Siksi moni meistä varmaankin ajoittain vähän päästelee höyryjäkin.
Olennaista olisi kai käsittää se, että tämä kuitenkin on vain keinotekoinen todellisuus. Me EMME oikeasti tiedä mitään toisistamme, jos olemme vain sen varassa, mitä täällä luemme. Jos toisemme kadulla näemme, emme tunnista toisiamme.
Eipä tämä mihinkään johtanut. No, tulipahan tehtyä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pekka Sauri ehdottaa Suomeen mielenterveyden hätänumeroa, jonneka ahdistuneet ihmiset voisivat soittaa kaikkina vuorokauden aikoina.
Pekka Saurin Yölinjalla ohjelma päättyi vuonna 2002, jonneka ihmiset soittivat ja kertoivat ongelmistaan.
Nyt tälläiselle hätäpuhelimelle olisi tarvetta, lapsia ja nuoria huostaanotetaan ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle, revitään kotoa pois keskellä yötä, niinkuin joku palastalla kertoi.
Lue lisää Hätäpuhelimesta.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sauri-ehdottaa-suomeen-mielenterveyden-hatanumeroa/591567/
-----------
Ei kukaan uskaltaisi soittaa minkäänlaiseen Hätäpuhelimeen! Jäljitys pelaa.
Muut keskustelevat vakavista asioista . Sinä olet ainoana keinotekoisen kuoresi suojassa vahvoine tuntemuksinesi. Jättäisit omat tuntemuksesi vähemmälle ja keskittyisit sijaishuollon raadolliseen totuuteen. Mitä piikittelemistä mielestäsi on vaikka siinä että kerron sinulle sijaishuollossa pahoinpidellyn lapseni pissaavan enemmän verta kuin virtsaa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän mielestä se siitä paranee itsekseen ajan oloon. Mikä olotila olisi mielestäsi sopiva tämän asian edessä. Mitä sinä biovanhempana tekisit. Vai jonkun tunteisiinko tässä pitää keskittyä.
Maailma on TÄYNNÄ surullisia kohtaloita. Totta kai tilanne on huolestuttava, jos pieni lapsesi on tuossa tilanteessa. Mitään muuta allekirjoittanut ei voi tilanteelle tehdä. Tähän maahan on luotu koko joukko toimijoita, jotka tilanteeseenne toivottavasti jotenkin puuttuvat. Minä uskon järjestelmään, mutta aivan puolueetonhan minäkään en luonnollisesti ole, koska olen opettajana pitkälti osanen järjestelmää.
Tämä on vain keskustelupalsta, jossa ihmiset vaihtavat mielipiteitä. Toki voisin lähteä julistamaan koko järjestelmän surkeutta, mutta eipä sekään tilannetta miksikään muuttaisi enkä myöskään suoranaisesti ajattele ihan niin. Ongelmia on, mutta mikään inhimillisen mielen tuotos ei ole virheetön.
Keinotekoinen kuori ja vahvat tuntemukset... Minulla on vain mielipiteitä, joita yritän omilla kokemuksillani perustella. Tuskin täällä viime kädessä kukaan sen enempää tekee. Tämä kuitenkin todellakin ON vain paikka, jossa niitä mielipiteitä siis vaihdetaan toisten kanssa.
Sijaishuollon "totuus" on suhteellinen. En usko, että on olemassa vain yhtä ja ainoaa totuutta. Jokainen tarina on omansa ja jokainen kokemus on samoin oma lukunsa. Juuri sitä yritin avauksessakin selittää. Asioista voi ja pitää keskustella, mutta loputon raivo ei mihinkään johda.
Minun on vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa lapseni perheestämme pois otettaisiin. Keskityn tekemään parhaani omassa kasvatustyössäni ja ainakin toistaiseksi se on riittänyt. Se onni tosin on osakseni langennut, että perhettäni ei ole kohdannut mikään suuri katastrofi pahojen sairauksien tai taloudellisten ongelmien tyyliin. Näin ollen, esim. huostaanoton kuvitteleminen omalle osalleni osuvana tuntuu etäiseltä. Sen tilanteen haluan myös ylläpitää.
Ja kyllä - julmaa tai ei - minä uskon myös ihmisten omaan vastuuseen. En ole järin oikeistolainen, mutta esim. kasvatusasioissa ja vaikkapa koulun sujumisen suhteen olen sillä linjalla, että meistä jokaisella ON myös niitä velvollisuuksia. Uskon myös siihen, että kun jokin asia ei toimi, useampikin osapuoli voi miettiä toimiaan kriittisesti. Monimutkaista kaikki on. Yksinkertaisia nämä huosta-asiatkaan eivät ole kuin vain paperilla.
En minä pyydä ketään keskittymään tunteisiini. Avaukseni oli vain yksi muiden joukossa. Jokainen voi halutessaan jättää sen lukematta, mikäli teksti ei miellytä. Kyllähän täällä keskustellaan vakavista aiheistakin -sitä ei käy kieltäminen - mutta ei tekstini ehkä nyt aivan vitsilinjallakaan ollut. Ainakin minun mielestäni myös muut kuin allekirjoittanut voisivat mietiskellä omia toimintatapojaan ja motiivejaan näissä keskusteluissa. Siitä tuossa avauksessakin oli ainakin osin kysymys.
Sijaishuollon epäkohdat päivänvaloon
1.6.2009 19:02 (Päivitetty 1.6.2009 19:02) Keskisuomalainen uutisoi 30.5.
Epäillyistä sijaisperheessä tapahtuneista lasten pahoinpitelyistä. Tekoja seliteltiin haastavilla lapsilla, suurilla lapsimäärillä ja sijaisvanhempien väsymyksellä. Kirjoituksessa kerrottiin, miten eri kunnat toisistaan tietämättöminä olivat sijoittaneet lapsia siten, että heitä saattoi olla yhdeksänkin samanaikaisesti perheessä hoidettavana. Mikään taho ei koordinoinut eikä valvonut lasten määrää saati ollut kiinnostunut siitä, millaisia tarpeita kullakin lapsella oli.
Sukupuu ry:n eli sijoitettujen lasten vanhempien ja sukulaisten yhdistyksessä on jo vuosien ajan tiedostettu kirjoituksessa esitelty lain porsaanreikä eli lasten sijoittelun suurpiirteisyys. Sukupuun jäsen on erään ammatillisen sijaisperheen vastaavassa "holtittomassa tilanteessa" ottanut yhteyttä lääninhallitukseen muutama vuosi sitten.
Ihmettelemme suuresti, miten erityistä tukea tarvitsevista lastensuojelun piirissä olevista lapsista tulee toisessa hetkessä materiaalia, jota siirrellään paikasta toiseen sen kummemmin välittämättä, mihin se loppujen lopuksi joutuikaan. Elämme kai pyhässä illuusiossa, jossa sijaishuolto ja "tavallisiksi" itseään tituleeraavat sijaisvanhemmat pelkällä olemassaolollaan pelastavat joukoittain lapsia. Niinpä on ajauduttu lasten ja sijaisperheidenkin kannalta vaarallisiin tilanteisiin. Vaarallisinta on kuitenkin viranomaisten välinpitämätön asennoituminen sekä systemaattisen valvonnan puute.
Lääninsosiaalitarkastaja Aino Arponen kertoi Keskisuomalaisen kirjoituksessa, että sijaisperheistä tehtävät kantelut ovat harvinaisia. Arvelemme kanteluiden vähäisen määrän johtuvan siitä, että sijoitettujen lasten vanhempien ja sukulaisten asema on erittäin huono ja vaikutusmahdollisuudet vähäiset. Ottaessaan yhteyttä viranomaisiin, vanhemmat ja sukulaiset kohtaavat usein havaitsemiensa ongelmien vähättelyä.
Jotkut Sukupuun jäsenet pelkäävät lastensa joutuvan kärsimään, jos he puuttuvat epäkohtiin. Valittamisen ja epäkohdista tiedottamisen on havaittu tuovan rajoituksia ja heikentävän sijoitetun lapsen yhteydenpidon mahdollisuuksia vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa. Lisäksi sosiaaliviranomaiset ja sijaisvanhemmat ovat vain harvoin kykeneviä ottamaan kriittistä arviointia vastaan. Valitukset koetaan usein henkilökohtaisina loukkauksina.
Olemme havainneet, että viranomaiset eivät useinkaan "korvaansa lotkauta" sijoitettujen lasten sukulaisten tiedottaessa epäkohdista. Kerrottakoon esimerkiksi tapaus, jossa eräs sijaisperheessä vieraillut henkilö havaittuaan lapsen vakavan laiminlyönnin tiedotti asiasta useille viranomaisille. Yksikään ei välittänyt. Päinvastoin, epäkohdista tiedottaneesta tehtiin hankala henkilö, jonka mahdollisuuksia olla yhteydessä läheiseensä heikennettiin huomattavasti. Saattaa siis käydä niin, että kanteluiden tekeminen käännetään tekijäänsä vastaan.
Valtaväestön on vaikea ymmärtää, miten lastensuojelun koneistot toimivat ja miten niiden rattaisiin joutuneille helposti käy. Nyt alkaa näyttää siltä, että erityisesti suuret sijaisperheet, kuten ammatilliset sijaisperheet ajautuvat vakaviin ongelmiin ja olosuhteisiin, joissa sijoitetut lapset traumatisoituvat. Syntyneet traumat selitetään kuitenkin vain ja ainoastaan lapsen alkuperäisen perheen tilanteesta johtuviksi. Sijaisperheissä aiheutuneilta lasten kasvua ja kehitystä vaarantavilta tekijöiltä viranomaiset sen sijaan helposti ummistavat silmänsä.
IRJA KONTTO, pj MAREENA HEINONEN TANJA KOSKINEN ELINA LEHTINEN LIISA PIEKÄINEN Sukupuu ry:n puolesta
---------------
Lapsuuden huonot olot nostavat kuolleisuutta.
Lapsuusajalla on merkittävä vaikutus henkikön sairastavuuteen aikuisena.
Sosiaaliset olot heijastuvat muun muassa sydäninfarktiriskiin.
Yle uutisissa 31.12.2012 tuoreesta tutkimuksesta.
http://yle.fi/uutiset/vaitos_lapsuuden_huonot_olot_nostavat_kuolleisuutta/6432496
-------------
Tämäkö selittää lapsiperheiden yhteiskunnallisen eriarvoisuuden?
Lapsiasiavaltuutettu tiedote 13.1.2012.
Sukupuolivähemmistöjen lasten ja nuorten oikeuksia on parannettava.
Miksi Lapsiasiavaltuutettu ei ole puuttunut uskonyhteisöissä, rippileireillä, sijaisperheissä tapahtuneisiin satoihin lasten ja nuorten kaltoinkohteluihin ja seksuaalirikoksiin?
Taustalla löytyvät varmastikin Pride. Nambla.Finnqueer. Seta. Ranneliike. Lepakkolaakso järjestöt. Lisätietoa järjestöistä löytyy Googla haulla.
Lapsiasiavaltuutetun tiedote.
http://www.lapsiasia.fi/nyt/mitamielta;jsessionid=1697b74e1b70ea635a8b135e96fd
-------
Täällä on kuiteskin joku keskustelija? Hyvä. Ei toi sana largonia taida tarkottaa mitään. Toi avaaja taas keskustelee ihan normaalisti mun mielestä. Enemmän mä ihmettelen esimerkiks noitten linkkimössöjen tekijää. Se on oikeesti omituista että joku jaksaa linkittää koko ajan.
No niin. Koetetaanpa vielä illan iloksi keskustella vähän.
Avaukseni on luokiteltu siis trolliksi.
Kerrotko ystävällisesti - Et ainoa kummastelij - miktkä lauseet avauksesta tekevät trollin. Onko koko avaus pelkkää trollia? Eikö avauksessa ole mitään sellaista, josta voisit oilla edes jossain määrin samaa mieltä?
Eihän sinulla yleensä mitään mielipiteitä ole, sekavaa sohellusta vain yhdestä jos toisestakin asiasta, joka yleensä loppuu siihen, että ihmisillä on hirveästi ongelmia ja vähän vastuun ottoa ongelmistaan.
Ja järjestelmän epäonnistumisista ei saisi puhua ollenkaan. Ei se ole koko järjestelmän huonoksi leimaamista, sinä tiedät sen itsekin. Miksi siis niin hirveästi olet raivonnut sitä vastaan, että epäkohdista ei saisi kirjoittaa?
Ja jos tähän tulee taas loputonta lätinää, jossa ei ole päätä eikä häntä, niin minun puolestani saa loppua tähän. Trolliksi en itseäni silti katso, vaikka en ikinä sinulle enää vastaisikaan, koska se ei yleensä kannata.
En ole muuten se kirjoittaja, jolle aloit vastailla.
Lapsiasiavaltuutetun Mediatiedote.
Valtion otettava vastuu lastensuojelun laadusta ja johtamisesta
Mediatiedote 10.1.2013
Kuntia on arvosteltu ilmi tulleista lastensuojelun laatuongelmista. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula kuitenkin katsoo, ettei ole perusteltua kohdistaa syytöksiä aina vain kuntiin.
– Myös valtion pitää kantaa vastuunsa johtamisesta ja kehittämisestä, hän sanoo ja esittää lastensuojelun kansallisen laadun arvioinnin järjestämistä valtion ja kuntien yhteistyönä.
Lapsiasiavaltuutetun mielestä on syytä myös katsoa lasten, nuorten ja perheiden palveluita kokonaisuutena arvioinnin, kehittämistyön ja tietopohjan rakenteiden kannalta. Perusopetuksen tuloksista ja esimerkiksi koulukohtaisista eroista Suomessa on verrattain hyvää tietoa, jota käytetään politiikan suunnittelussa. Myös terveydenhuollosta on saatavissa tulostietoa.
– Mutta lastensuojelun palveluiden laatua ja vaikuttavuutta ei kansallisesti arvioida. Tuntumaa näistä on saatu yksittäisistä hyvistä tutkimuksista, jotka eivät kuitenkaan korvaa kansallisen laadun arvioinnin ja seurannan merkitystä. Tällainen järjestelmä tulisi luoda yhteistyössä kuntien kanssa, Maria Kaisa Aula esittää.
Maria Kaisa Aula huomauttaa, ettei valtio ole ottanut ohjaajan ja kehittäjän roolia lastensuojelun alalla vaan kehittäminen on jäänyt kuntien ja järjestöjen varaan. Myös alueelliset kehittämisrakenteet ovat hajanaiset. Tilanne esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on toinen.
– Vaikka huostaan otettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut 1980-luvun lopulta jatkuvasti, edelleen toimitaan pääosin samalla kuntakohtaisella organisaatiolla. Erilaisten hankkeiden tuomat hyvät käytännöt eivät vakiinnu kansallisesti hyödynnettäväksi, lapsiasiavaltuutettu toteaa lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmälle.
Työryhmän tehtävänä on maaliskuun loppuun mennessä selvittää laajasti lasten ja perheiden palveluiden sekä lastensuojelun toimivuutta ottaen huomioon erityisesti väkivaltaiset tapahtumat perheissä ja keinot niiden ehkäisemiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu listasi samalla työryhmälle useita lastensuojelun tarpeeseen vaikuttavia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointipalveluiden kehittämistarpeita.
– Tarvitaan lisää helposti saatavilla olevaa tukea, kuten lapsiperheiden kotipalvelua ja kotikasvatuksen tukea neuvolan, päivähoidon ja koulun yhteyteen. Palveluista pitää myös tiedottaa lapsille, nuorille ja vanhemmille ymmärrettävällä tavalla ja tavoittavilla foorumeilla, Maria Kaisa Aula muistuttaa.
– Sosiaalityöntekijöitä on useissa kunnissa kerta kaikkiaan liian vähän, jotta lasten ja nuorten laadukas kohtaaminen työssä olisi mahdollista. Lisäksi osaamisessa lasten ja nuorten kanssa toimimiseen on puutteita, lapsiasiavaltuutettu toteaa.
Lastensuojelun laatuvaatimuksia valmisteltu viisi vuotta
Lapsiasiavaltuutetulle kertyy tietoa lastensuojelun ja palveluiden toimivuudesta kansalaisyhteydenotoista, lasten ja nuorten kokemusten ja mielipiteiden selvityksistä, keskustelutilaisuuksista ja kohtaamisista sekä alan tutkimuksen ja kehittämisryhmien työn seurannasta.
Toimisto on toimintansa alusta vuodesta 2005 lähtien tuottanut selvityksiä ja osallistunut kansalliseen kehittämistyöhön monin tavoin. Erityisesti on tuotu esiin lasten ja nuorten kokemustiedon merkitystä palvelujen kehittämisessä.
– Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman puitteissa 2007-2011 luotiin hyödyllisiä yhteistyöverkostoja ja muodostettiin yhteistä kansallista strategista näkemystä toimialan kokonaisuudesta. Toimeenpanossa ei kuitenkaan ohjelman päättymisen jälkeen ollut riittävää jatkuvuutta, Maria Kaisa Aula toteaa.
Poliittisen tason tavoitteelliset linjaukset eivät ole aina edenneet virkamiesvalmistelussa. Panostukset uuden lastensuojelulain 2008 toimeenpanoon, seurantaan tai kansalliseen lastensuojelun laadun arviointiin ovat olleet vähäisiä. Kuntien toimintaa ohjaavassa KASTE-ohjelmassa varsinaisen yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelun kehittämispanostus on ollut vaatimaton. Valvonnan voimavarat ovat riittämättömät.
– Valvonnan ja laadun parantamisen välinen yhteys ei toimi. Alan tilannetta kuvaa se, että lastensuojelun laatusuosituksia on valmisteltu noin viiden vuoden ajan. Henkilöstöä suunnitteluun ja johtamiseen on ministeriössä liian vähän, lapsiasiavaltuutettu arvioi.
Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut valtion vastuuta ja lapsipolitiikan johtamisen kokonaisuutta suosituksissaan Suomelle 2012. YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja lapsen oikeuksien näkökulman kokonaisvaltaista johtamista valtion ja kuntien toimissa.
– Lastensuojelu on osa tätä kokonaisuutta. Kun julkinen valta ottaa vastuun lapsen hyvinvoinnista ja käyttää siinä merkittävää valtaa, tulee tämä työ tehdä mahdollisimman hyvin ja lapsen etua varmistaen, Maria Kaisa Aula muistutta
[email protected]
-------------
Kela tiedottaa 6.9.2010
Lapsiperheet voivat hyvin ja hyvin huonosti
Perhepiirissä-kirja on kattava julkaisu lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista.
Kelan tutkimusosasto ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat julkaisseet Perhepiirissä-kirjan, joka on monitieteinen tutkijoiden puheenvuoro suomalaisen perheen arjesta. Kelan tutkijoiden Ulla Hämäläisen ja Olli Kankaan toimittamassa kirjassa kuvataan, miten lapset, nuoret ja perheet voivat Suomessa. Julkaisu liittyy hallituksen Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan.
Yksi kirjan aiheista on lasten ja nuorten psyykenlääkitys. Tutkimuksessa todetaan, että 7–15-vuotiaiden psyykenlääkitys on Suomessa harvinaista. Kun lääkehoitoon päädytään, on lapsi tai nuori yleensä lasten sairauksiin erikoistuneen lääkärin hoidossa ja lääkehoito on osa kokonaishoitoa. ADHD-lääkkeitä lukuun ottamatta kaikkien psyykenlääkkeiden käyttö yleistyy nopeasti 15 ikävuoden jälkeen, ja lääkehoidon aloittaa usein erikoistumaton lääkäri. Käyttäjämäärät yli 15-vuotiaiden ikäryhmässä eivät kuitenkaan ole kansainvälisessä vertailussa erityisen suuria.
Masennuslääkkeet ovat yleisimmin käytettyjä, mutta nuorten aikuisten keskuudessa myös uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö on merkittävää. Psykoosilääkkeiden käyttäjäprofiili viittaa siihen, että psykoosilääkkeitä käytetään yhä enemmän myös käytöshäiriöihin. Tutkimuksen perusteella nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden psyykenlääkkeiden määräämiskäytännöissä ja todennäköisesti myös hoitoresursseissa on huomattavia alueellisia eroja.
Kahdessa Perhepiirissä-kirjan artikkelissa tarkastellaan lastensuojelun huostaanottoja. Ensimmäisen artikkelin mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten vanhemmilla on huomattavia ongelmia työmarkkinoille kiinnittymisessä sekä terveydessä ja toimintakyvyssä. Vanhemmat kärsivät useimmiten köyhyydestä, ja he ovat vahvasti riippuvaisia sosiaaliturvasta. Vanhemmat saavat toimeentulotukea tuntuvasti useammin kuin lapsiperheiden vanhemmat keskimäärin.
Artikkelin mukaan vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen, vaikka ne ovat jo ennen huostaanottoa yleisempiä kuin vertailuväestön perheissä keskimäärin. Tulosten perusteella olisi tarpeen kehittää uusia toimintatapoja vanhempien elämäntilanteiden tukemiseksi ennen ja jälkeen lapsen sijoittamista tai huostaanottoa.
Toisen artikkelin mukaan heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä alle puolet työskentelee, opiskelee tai hoitaa kotonaan lapsiaan 23–24-vuotiaana, neljännes on joko työttömänä tai eläkkeellä ja lopun toiminnasta ei ole tietoa. Koulutus- ja työllistymistilanne on paras naisilla, jotka on otettu huostaan ja sijoitettu perhehoitoon alle 13-vuotiaina. Ylipäänsä perhehoito sijoituspaikkana, varhainen sijoitusikä (alle 13 v) ja sukupuoli (nainen) näyttäisivät edesauttavan kiinnittymistä työmarkkinoille ja opiskeluun.
Lasten ja nuorten psyykenlääkityksen ja huostaanottojen ohella Perhepiirissä-kirjassa vastataan myös kysymyksiin: Miten sosiaaliturva määrittelee perheen? Kuka perheeseen tuo rahat ja kuka päättää niiden käytöstä? Mitä haasteita kaksosten tai kolmosten syntymä tuo perheelle? Miten käy lasten ja lähivanhemman taloudelle, kun perhe hajoaa? Miten nuorten ajankäyttö on muuttunut? Miten lapsuuden vaikeat tapahtumat heijastuvat terveyteen ja hyvinvointiin aikuisena?
Lisätietoja:
Kelan tutkimusosasto,
erikoistutkija, KTM Ulla Hämäläinen, puh. 020 634 1905 ja 0400 193 024,
tutkimusprofessori, VTT Olli Kangas, puh. 020 634 1935 ja 0400 261 158,
[email protected]
Julkaisu: Hämäläinen U, Kangas O (toim.). Perhepiirissä. Helsinki: Kela, 2010.
ISBN 978-951-669-831-4. Hinta: 20 euroa.
Tilaukset: [email protected] tai puh. 020 634 1947
------------------
Nykyinen politiikka puree pahasti jo keskituloisten perheitä, joilla vielä toistaiseksi on työpaikka.
Kun työpaikka menee alta, hekin ovat yhteiskunnan hylkiöitä ja lapset ovat kohta HUOstassa!
Lapsia huostaanotetaan kyseenalaisin perustein, kunnissa puuhataan huostaanottja kyseenalaisin perustein.
MTV3 uutisessa 10.8.2010 Päivi Lipposen ja Päivi Räsäsen mielipiteet.
Uutisesssa lisäksi myös muita "lastensuojeluun" liittyviä uutisia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/lapsia-huostaanotetaan-kyseenalaisin-perustein/2010/08/1168396
----------
Venäjän mallista oppia. Suomessa pitäisi marssia mielivaltaisia huostaanottoja vastaan.
Moskovassa marssitaan adoptiokieltoa vastaan. Putinin allekirjoittama laki estää adoptiot Yhdysvaltoihin.
Marssijoiden mielestä Putin vähät välittää vammaisten ja orpojen avuttomasta tilasta Venäjällä.
Yle uutiset 13.1.2013.
http://yle.fi/uutiset/moskovassa_marssitaan_adoptiokieltoa_vastaan/6448885
--------
Vanhemmuuden arviointi.
Voiko käsitykset vanhemmuudesta, isyydestä ja äitiydestä poiketa perheiden, ja ammattilaisilla olla erilaisia?
Vanhemmuudun arvioinnin koulutuspäivä 8.4.2012.
Luennoitsija-asiantutijoina.
Helinä Häkkinen Nyholm.
Leo Nyqvist.
Eva Gottberg.
http://tainariipinen.blogspot.fi/2012/04/vanhemmuden-arviointi.html
-----------
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore Maarit Tastulan Punainen lanka ohjelmahaastattelussa vanhemmuudesta.
Olin niin pihalla kuin pihalla voi olla omien lasteni kanssa. En tiennyt, miten olla äiti, sanoo lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.
Lohdullinen tieto kaikille lasten vanhemmille: kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes lastenpsykiatri.
Väestöliiton Raisa Cacciatore on itse kokenut samat ongelmat, joiden parissa kamppailevia vanhempia ja nuoria hän nyt työkseen auttaa. Lastenpsykiatriksi hän alkoi kouluttautua, kun törmäsi ongelmiin omien lastensa kanssa ja kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Cacciatoren oma äiti kuoli, kun hän oli viisivuotias. Äidistä jäi vain muutama häilyvä muistikuva.
Isä meni vaimonsa kuoleman jälkeen tolaltaan, uppoutui töihin ja vietti mahdollisimman vähän aikaa kotona. Hän tuhosi äidin rakkauskirjeet, lahjoitti vaatteet heti pois eikä koskaan puhunut äidistä tai siitä pohjattomasta surusta, jota kuolema hänessä ja lapsissa synnytti.
Suomalainen vanhemmuus on perinteisesti ollut taistelulaji. Lasten hemmottelu on ollut kiellettyä, koska tärkeintä on ollut opettaa lapset selviytymään rankoissakin olosuhteissa.
— Täytyy selvitä ja ei saa valittaa. Ei saa sattua eikä saa pysähtyä itkemään. Jalkani meni 12-vuotiaana poikki, ja kun isä vihdoin saapui kotiin, hän kantoi sänkyyn ja kävi muutaman kerran sanomassa, että ole hiljaa, älä huuda. Vasta aamulla taloudenhoitaja soitti ambulanssin. Sillä hetkellä tajusin, miten yksin ja turvaton olin kotonani.
Cacciatoren mielestä nk. vapaa kasvatus onkin usein välinpitämättömyyttä tai ainakin osoitus vanhempien avuttomuudesta. Kun koti on tyhjä tai ei tarjoa turvaa, kadusta tulee paikka, josta lapsi alkaa etsiä lohtua ja hyväksyntää.
Erityisesti nuorille tytöille seksistä tulee yksi keino etsiä läheisyyttä, syliä ja hyväksyntää. Pornoistunut ympäristö antaa jo pienelle lapselle käsityksen, että seksi on pelkkä teko, hyvä vaihtokaupan väline.
— Mitä vähemmän lapsi saa huomiota, arvostusta ja ihailua, sitä suurempi lohdun tarve hänelle jää. Minun vastaanotollani 13-vuotias miettii, pitäisikö hankkia kainaloon muija vai hauva vai pullo, pilleri, piippu tai piikki?
Teksti: Punainen lanka
---------
Kirjoituspyyntö sijaishuollossa kasvaneille
Sisaruksen merkitys sijaishuollossa eläneen elämässä
10.1.2013 Oletko kasvanut sijaishuollossa sisaruksesi kanssa tai häntä kaivaten? Kerro sisarussuhteestasi!
Vaikka sijaishuollossa pyritään säilyttämään lapsen tärkeät ihmissuhteet, sisarussuhteiden osalta tutkimustietoa ei juurikaan ole ja sen kerääminen on ensiarvoisen tärkeää onnistuneiden sijoitusten kannalta. Pia Hautala tekee sosiaalityön pro gradu – tutkielmaa Turun yliopistossa aiheesta Sijoitettu sisaruus - sisaruuden merkitys sijaishuollossa eläneiden lasten elämässä. Tutkimuksen tavoitteena on tarinoiden avulla selvittää, onko sijaishuollossa onnistuttu sisaruuden osalta? Onko sisaruus (sekä biologiset, puolisisarukset että sijaissisarukset) ollut positiivinen voimavara lapselle, miten sijaishuollossa eläneiden sisarusten elävä sisaruus on toteutunut?
Minkälaista tukea he kokevat saaneensa ja antaneensa sisaruksilleen ja ovatko he tulleet kuulluiksi sisaruutta koskevien toiveidensa osalta?
Kertoisitko Pia Hautalalle oman tarinasi, kokemuksesi, muistosi ja mielipiteesi sijaishuollon onnistumisesta sisaruutesi osalta.
Voit kirjoituksessasi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
Oletteko biologisia vai sijaissisaruksia ja onko sillä ollut merkitystä suhteellenne?
Sijoitettiinko teidät samaan vai eri paikkaan ja miten koit sen?'
Minkälaista yhteinen arkenne oli?
Jos sinut sijoitettiin eri paikkaan kuin sisaruksesi, miten yhteydenpitonne onnistui?
Miten mielestäsi sijoituksesi onnistui kokonaisuudessaan sisaruutesi tukemisen osalta?
Minkälainen suhteenne oli silloin? Entä nyt? Minkälaista tukea annoitte toisillenne?
Minkälaisia muistoja sisaresi tai veljesi ajatteleminen sinussa herättää?
Tarinasi voi olla lyhyt tai pitkä, ja voit itse valita, mistä kirjoitat - kaikki tieto on erittäin tärkeää! Voit kirjoittaa sinulle sopivalla tavalla ja lähettää kirjoituksesi Pia Hautalalle joko sähköpostitse tai kirjeitse. Kirjoituksesta ei makseta palkkiota, mutta itse kirjoitusprosessi voi olla sinulle antoisaa ja tuet samalla tärkeää asiaa. Alkuperäiset tarinat tulevat vain Pia Hautalan käyttöön ja tutkimusraportista henkilönimet ja muut tunnistetiedot muutetaan yksityisyytesi turvaamiseksi. Voit myös kirjoittaa nimettömänä, mutta ilmoitathan kuitenkin ikäsi (yli 18 vuotta!), sukupuolesi, sisarussuhteesi laadun (biologinen, sijais-, puolisisarus) ja sen, oletko iso- vai pikkusisarus.
Lähetä kirjoituksesi 15.02.2013 mennessä osoitteeseen [email protected] tai Pia Hautala, Vadelmatie 5, 21110 Naantali.
Jos haluat tietoa valmistuneesta tutkimuksesta, liitä yhteystietosi mukaan. Jos sinulla on tutkimukseeni liittyvää kysyttävää, Pia vastaa mielellään sähköpostitse yllä olevan sähköpostin kautta.
Lämmin kiitos osallistumisesta tutkimukseen!
Pia Hautala
Sosiaalitieteiden laitos/ Turun yliopisto, Turku
----------------
Aha no mitäs ihmeellistä siinä on jos jollakin on huonot kokemukset sossuista? Yleensähän he tekevätkin ihan mielivaltaisia päätöksiä! onhan se nähty,,, missäs sitä sit purkaa kun täällä ja saa vielä sympatiaakin, ihan hyvä kun ihmiset purkavat tunteitaan myös täällä, lakkaa sie olemasta kukkahattutäti/setä ja anna ihmisten purkaa tunteitaan ja jatka tuota ammattikasvatustas vaan siellä himassa. Ei voi muuta tässä nyt todeta kun et kaikkeen sitä joku viitsiikin puuttua....
En tiedä miksi viestini poistettiin. Vihjasin vain että kyseinen henkilö on nykyään eräällä toisella palstalla. Samat jutut tosin
Lastensuojelu retuperällä ohjelma ei esitetty tänään 23.12.2013 johtuen toisesta ohjelmasta, joka oli ajankohtaisempi aiheena kapinallisten kaappaamat ihmiset.
Ohjelkma on katsottavissa Yle areenassa 27.3.2013 saakka.
Kilikkaa kolmiota ja käynnistä ohjelma.
http://areena.yle.fi/tv/1806105
-------------
Kohusaarnaaja Jalovaara eiu pääse puhumaan Juopiossa ja Varkaudessa.
Ylen Mot ohjelmassa Riivaajat kirkossa esilletulleiden puheiden vuoksi Jalovaaran julistuksista on sanouduttava irti.
Lue Yle uutinen 26.2.2013, sekä 117 kommenttia, sekä muita aiheeseen liittyviä uutisia - kommentoi.
http://yle.fi/uutiset/kohusaarnaaja_jalovaara_ei_paase_puhumaan_kuopiossa_ja_varkaudessa/6513320
-----------------