Vanhempani asuvat toisella puolella Suomea. Omaisuutena on ostettu osuus isäni lapsuudenkodista, normi remonttia vaativa omakotitalo sekä jonkin verran metsää. Meitä sisaruksia on neljä.
Miten voin luopua perintöosuudestani? Minulle talolla ja tavaroilla ei ole mitään arvoa. Metsä jaettuna neljään osaan tarkoittaa paria hehtaaria, joiden realisoiminen rahaksi on turhaa. Keskenkasvuista suurin osa. Parturointi jo kalliimpaa kuin tulot. Jos metsää ei myy, tarkoittaa se jatkuvia metsänhoitokustannuksia ja kiinteistöveroja.
Joka tapauksessa omaisuudesta, jonka rahallinen realisointi hidasta ja hankalaa, joutuu maksamaan perintöverot. Verothan tulee jossain tapauksessa jo ennen kuin esim. talo myyty ja rahat saatu.
Minua ei hiukkaakaan kiinnosta kyseinen "omaisuus" ja sen rahallinen arvo on todennäköisesti sen verran suuri, että veroja tulee, mutta sen verran pieni, ettei sillä kauaa juhlita. En siis haluaisi maksaa "tyhjästä", enkä olla millään muotoa jakamassa mitään.
Onko tilanteessa merkitystä omilla kahdella vielä alaikäisellä lapsella?
Miten voin luopua perintöosuudestani? Minulle talolla ja tavaroilla ei ole mitään arvoa. Metsä jaettuna neljään osaan tarkoittaa paria hehtaaria, joiden realisoiminen rahaksi on turhaa. Keskenkasvuista suurin osa. Parturointi jo kalliimpaa kuin tulot. Jos metsää ei myy, tarkoittaa se jatkuvia metsänhoitokustannuksia ja kiinteistöveroja.
Joka tapauksessa omaisuudesta, jonka rahallinen realisointi hidasta ja hankalaa, joutuu maksamaan perintöverot. Verothan tulee jossain tapauksessa jo ennen kuin esim. talo myyty ja rahat saatu.
Minua ei hiukkaakaan kiinnosta kyseinen "omaisuus" ja sen rahallinen arvo on todennäköisesti sen verran suuri, että veroja tulee, mutta sen verran pieni, ettei sillä kauaa juhlita. En siis haluaisi maksaa "tyhjästä", enkä olla millään muotoa jakamassa mitään.
Onko tilanteessa merkitystä omilla kahdella vielä alaikäisellä lapsella?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voit toki luopua omasta perinnöstäsi, jolloin lapsesi tulevat sijaisperillisiksi. Lastesi edunvalvojana et kuitenkaan voi luopua heidän perinnöstään, vaan siihen tarvitaan maistraatin lupa. Ja tuskin lupaa tulee, jos lapsillesi on kuitenkin jotain omaisuutta tulossa,vaikka sillä ei kauan juhlittaisikaan.
Sinun kannattaa ehdottaa vanhemmillesi, että he tekevät kumpikin testamentin, jossa määräävät omaisuutensa kokonaan sisaruksillesi. Näin sinä et saa mitään perintöä.
Itse tosiaan voisit perinnöstä luopua, mutta alaikäisten osalta de tuskin onnistuisi, kuten jo todettiin, koska omaisuudella on kuitenkin arvoa.
Pyydä vanhepiasi testamettaamaan omaisuutensa muille. Jos et vaadi lakiosaa et saa mitään.
Vanhempani eivät ole erityisen iäkkäitä nykypäivän mittapuulla. En haluaisi koko asiasta heidän kanssa puhua lainkaan.
Jossain aikaisemmassa keskustelussa oli, että ilmoittaa maistraattiin, että koko sukuhaara luopuu perinnöstä. Onko tällainen mahdollista?
Lpsenlapsia onkin sitten tällä hetkellä kuusi yhteensä, eli pienestä vielä pienempään mennään. Vielä vähemmän perinnöillä kenellekään merkitystä taloudellisesti. Siinä vaiheessa osuudet jo niin pienet, että tuskin verojakaan menee.
Perinnöstä on yksinkertaisinta luopua vasta perittävän kuoltua. Koko sukuhaaran osalta luopuminen ei taida olla paras ratkaisu, sillä siitä tulee turhia veroseuraamuksia. Jos luovut perinöstä "ehdoitta", sijaan tulevat lapsesi. Jos luovut jonkun muun kuin lastesi hyväksi, sinun katsotaan ryhtyneen perintöön eli ottaneen perinnön vastaan ja luovuttaneen sen edelleen. Tästä seuraa se, että sinä maksat perintöosuudestasi perintöveron ja luovutuksensaaja(t) lahjaveron.
Luopumisilmoitusta ei tehdä maistraatille. Selkeintä on ehkä toimia niin, että perunkirjoitus toimitetaan aivan normaalisti ja sitten teet lahjakirjan omasta osuudestasi sille/niille, joille haluat perintöosuutesi lahjoittaa.
Mutta kuten sanottu, se testamentti on parempi ja verotuksellisestikin edullisempi ratkaisu.
>>Luopumisilmoitusta ei tehdä maistraatille.
Väärin, nix_nax, ei luopumisilmoitusta tuolloinkaan tehdä maistraatille. Ilmoitus voidaan vain TALLETTAA maistraattiin, kuten siteeraamassasi lainkohdassakin lukee.
Luopumisilmoitus tehdään aina kuolinpesälle. Pääsääntö on se, että kuolinpesää edustavat kaikki osakkaat yhdessä, mutta perinnöstä luopumisilmoitus voidaan tehdä vain yhdellekin osakkaalle. Myös omalle sijaantuloperilliselleen voi luopumisesta ilmoittaa. Lisäksi ilmoitus voidaan tehdä kuolinpesän mahdollisille muille edustajille, joita ovat pesänselvittäjä, pesänjakaja ja testamentin toimeenpanija.
Luopumisilmoitus on tehtävä aina kirjallisesti.
Täysi-ikäisen henkilön luopuessa perinnöstä omasta puolestaan ei maistraatilla ole siis asian kanssa minkäänlaista tekemistä PAITSI silloin, jos luopuja haluaa vältellä velkojiaan. Tällöin ilmoitus perinnöstä luopumisesta talletetaan maistraattiin ja sen voi tehdä jo ennen kuin tavoittaa ketään kuolinpesän osakkaista.
Ymmärtääkseni velkojien ja ulosoton välttelystä ei kuitenkaan ollut tässä aloittajan tilanteessa kyse.
Hahaa! Reagoit täkyyn juuri niin kuin odotin.
Tokihan kysymys on tallettamisesta eikä tekemisestä. Ap:lle termien erolla ei ole merkitystä - kerroinhan, että ilmoitus on TEHTÄVÄ joka tapauksessa pesän osakkaille/hallinnolle. Mutta hauskaa todeta, että olet tarkkana kuin porkkana!
>>Täysi-ikäisen henkilön luopuessa perinnöstä omasta puolestaan ei maistraatilla ole siis asian kanssa minkäänlaista tekemistä PAITSI silloin, jos luopuja haluaa vältellä velkojiaan. Tällöin ilmoitus perinnöstä luopumisesta talletetaan maistraattiin ja sen voi tehdä jo ennen kuin tavoittaa ketään kuolinpesän osakkaista.
On jotenkin säälittävän näköistä kun kahdella aikuisella (?) ihmisellä ei uudenvuodenaattona ole muuta tekemistä kuin vittuilla ja nokitella toisilleen netissä.
Minkä ihmeen takia se metsä pitäisi jakaa pikkupaloihin? Tietenkin kannattaa joko metsä myydä ja jakaa rahat, tai yksi ottaa metsän, ja muut muuta omaisuutta.
Metsä voi myös jäädä perinnönjaossa teidän yhteisomistukseenne niin, että jokaiselle tulee siitä 1/4. Tai kuten Ttppii sanoi, se voi tulla vain yhdelle - tai vaikka puoliksi kahdelle. Voitte siis jakaa perinnön ihan niin kuin haluatte, kunhan kukin saa arvomääräisesti saman verran omaisuutta.
Metsäkiinteistöstä ei muuten makseta kiinteistöveroa.
"Metsäkiinteistöstä ei muuten makseta kiinteistöveroa" Ei veroa mutta metsänhoitomaksua joutuu maksaan pinta-alaperusteisena, mikäli ei saa vapautusta tai metsä on........mutta mitä? onkos sitä tietoa täällä?
Metsätalouden harjoittaminen ja pienten kiinteistöjen hinnanmuododtus ovat asiat joita tulee pohtia onko jako järkevää. Ja aina se on jos joku osakkaista sitä vaatii.
Mitä isompi tila sitä pienempi hehtaari hinta. Pienistä metsäpaloista maksestaan ylimääristä lisää muun kuin metsätalouden perusteella.
Kuinka myöhäisessä vaiheessa on vielä mahdollista luopua perinnöstä? Voiko odottaa siihen saakka kunnes selviää, mitä kukakin tulisi saamaan? Eli pesä menee jakoon..
Kukaan edellä olevista kommentoijista ei ole ymmärtänyt ennakkoluopumisen merkitystä oikein edellä kerrotussa tilanteessa.
Rintaperillisen luopuessa ennakkoon perinnöstä, on tarkasteltava, miten luopuminen voi tapahtua tehokkaasti. Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, että perittävä maksaa riittävän korvauksen lakiosastaan luopuvalle perilliselle.
Jos korvaus on ollut riittävä eli kohtuullinen korvaus siitä, mikä tulisi olemaan todennäköinen lakiosa, luopuminen on tehokas. Luopumiskorvauksen riittävyyttä arvioidaan sen hetken mukaan, milloin luopuminen tapahtuu. Sen on siis vastattava kohtuudella silloin laskennallisesti arvioitua lakiosaa.
Kun vanhemmillasi ei ole kovin suurta omaisuutta, luopumiskorvauksesta sopiminen ei liene vaikeata, kun perillisäkin on neljä. Lakiosasi on puolet perintöosasta eli kahdeksasosa laskennallisesta jäämistöstä. Tämä määrä sinun olisi saatava korvauksena lakioasta luopumisesta, jotta se olisi tehokas luopumistoimi myös perittävän kuoltua tilannetta arvioitaessa.
Tässä tapauksessa pitää tehdä kaksi ennakkoluopumista eli molempien vanhempasi kohdalla erikseen ilmoittamalla heille kirjallisesti luopuvasi perinnöstä heidän jälkeen (Tämä voidaan toki tehdä yhdessä ja samassa asiakirjassa).
Sitten vielä sijaisperillisten asema tässä tilanteessa on otettava huomioon, mistä edellä on annetettu täysin väärää tietoa.
Lähtökohtaisesti rintaperillisen tekemä ennakkoluopuminen koskee myös hänen omia sijaisperillisiään. Sukuhaarahan on jo saanut luopumiskorvauksen määrässä perilliselle tulevan lakiosan. Sen vuoksi tehokas luopuminen ulottuu lähtökohtaisesti myös luopujaperillisen lapsiin. (Tästä asiasta luopuja voi ilmoittaa luopumisilmoituksessaan toisin, jolloin noudatetaan mainittua ehtoa.)
Sijaisperillisiinkin asti ulottuva ennakkoluopuminen EI aiheuta ylimääräisiä veroseuraamuksia, kuten edellä virheellisesti on kommentoitu.
"Tarkkana ..." ehdottaa ennakkoluopumista. Eipä vaikuta kovin varteenotettavalta vaihtoehdolta ap:n viestien perusteella:
Ap:
"Miten voin luopua perintöosuudestani? Minulle talolla ja tavaroilla ei ole mitään arvoa. // Vanhempani eivät ole erityisen iäkkäitä nykypäivän mittapuulla. En haluaisi koko asiasta heidän kanssa puhua lainkaan. //
Kuten "Tarkkana..." oikein toteaa, ennakkopuoluminen on pätevä vain, jos luopuja on saanut lakiosaansa vastaavan korvauksen. Kuinkahan halukkaita ap:n vanhemmat ovat tällaisia lakiosakorvauksia omaisuudestaan eläessään makselemaan?? Ja kun ap ei edes -LW:n suosittelemasta testamentista, joka ei mitään maksuvelvoitteita vanhemmilta edellyttäisi, vanhempiensa kanssa haluaisi puhua, niin kuinka sitten lakiosakorvauksista??? Varsinkin, kun hän ei edes tuota lakiosaa näytä haluavan!
Vähän realismia siis, arvon "Tarkkana ..."!
Minusta paras ratkaisu ap:n kannalta olisi -LW:n suosittelema testamentti, jolla ap tahtonsa mukaisesti sivuutettaisiin. Se on siltäkin kannalta hyvä, että jos ap:n mieli myöhemmin (vanhemmat kun "eivät ole erityisen iäkkäitä") muuttuisikin, hän voisi - vanhemman kuoltua - vaatia lakiosansa.
>>Ja kun ap ei edes -LW:n suosittelemasta testamentista, joka ei mitään maksuvelvoitteita vanhemmilta edellyttäisi,>>
nix_nax, tämä(kin) kommentti olisi kannattanut jättää antamatta, koska pieleen meni taas kerran.
Ennakkoluopuminen voi tapahtua myös testamentin hyväksymällä, mutta tällöinkin lakiosaperlliselle on maksettava korvaus lakiosastaan luopumisesta ihan samalla tavalla kuin muullakin tavalla tehdyssä ennakkoluopumisessa.
>>Se on siltäkin kannalta hyvä, että jos ap:n mieli myöhemmin (vanhemmat kun "eivät ole erityisen iäkkäitä") muuttuisikin, hän voisi - vanhemman kuoltua - vaatia lakiosansa.>>
Tässäkään kommentissa ei ole järkeä, koska kirjallisesti perittävälle tehdyn ennakkoluopumisenkin kohdalla tilanne on ihan sama. Jos korvausta ei silloin makseta, ennakkoluopuminen on osittain tehoton, ja perillinen voi myöhemmin vaatia lakiosaansa. Onkohan nyt nix_nax:lla kaikki kyvyt ihan kunnolla käytössä?? Vai miksi vänkäät virheellisin tiedoin jatkuvasti palstalla??
>>Ennakkoluopuminen voi tapahtua myös testamentin hyväksymällä, mutta tällöinkin lakiosaperlliselle on maksettava korvaus lakiosastaan luopumisesta ihan samalla tavalla kuin muullakin tavalla tehdyssä ennakkoluopumisessa.
Kuinka myöhäisessä vaiheessa on vielä mahdollista luopua perinnöstä? Voiko odottaa siihen saakka kunnes selviää, mitä kukakin tulisi saamaan? Eli pesä menee jakoon..
Tuota siis kysyin ja mahdollinen luopuoja ei ole mitään sukua vainajalle.