En oikein tiedä miten tätä asiaa pitäisi lähteä lähestymään, mutta minusta tuntuu usein että olen hyvin äijämäinen ja olemukseni ja käytöksenikin on sitä. Olen siis oikeasti nainen, biologisestikin, mutta joskus oma käyttäytyminen ja ajatukset ovat ristiriidassa sukupuoleni kanssa.
Haluaisin kuitenkin että nämä fiilikset katoaisivat ja voisin täysin olla nainen, koska sellainen myös haluan olla. En siis halua olla mies, joten mikään sukupuolenvaihdosleikkaus ei tulisi kysymykseenkään. Onko siis tälläiseen mielen epätasapainoon saatavissa mitään hormonihoitoa, vai voiko tälläiset "miehiset" olotilat edes johtua jostain häikästä hormooneissa? eli voiko miehistä naista korjata naisellisemmaksi, jos hän itse niin haluaa? Olen miettinyt, olisiko kaikki siitä kiinni, että olisin lesbo, mutta en mitenkään pysty kuvittelemaan itseäni naisen kanssa, ja miehet ne kyllä pääni kääntää ja tälläkin hetkellä ihana mies on..
Haluaisin kuitenkin että nämä fiilikset katoaisivat ja voisin täysin olla nainen, koska sellainen myös haluan olla. En siis halua olla mies, joten mikään sukupuolenvaihdosleikkaus ei tulisi kysymykseenkään. Onko siis tälläiseen mielen epätasapainoon saatavissa mitään hormonihoitoa, vai voiko tälläiset "miehiset" olotilat edes johtua jostain häikästä hormooneissa? eli voiko miehistä naista korjata naisellisemmaksi, jos hän itse niin haluaa? Olen miettinyt, olisiko kaikki siitä kiinni, että olisin lesbo, mutta en mitenkään pysty kuvittelemaan itseäni naisen kanssa, ja miehet ne kyllä pääni kääntää ja tälläkin hetkellä ihana mies on..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sinulla ole mitään syytä huoleen, vaikka oletkin hieman äijämäinen, kaikki naiset eivät kuitenkaan ole naisellisia.
Tuskin miestäsi haittaa tämä puolesi.
Et ole viallinen..
käsitteet naisellinen ja miehinen ovat vaan määrittelykysymyksiä. Määrittele itse itsellesi sopiva olotila ja fuck the rest. Jos itse on onnellinen ni mitä väliä muulla on.
On tuo kyllä outo ongelma nykypäivänä. Eipä ole ihan äsken tullut etteen moinen ajttelu :O Vaikka kyllä itekin aina silloin tällöin lähes joka tai jokatoinen päivä tunnen itseni äijämäiseksi naiseksi. Mutta ei siinä mittään, katson itteäni peiliin ja pakko on myöntää, että on kyllä aika mahoton juttu. Siis olla äijä tai siis sellainan mäinen. Melekonen homma olisi kylä edessä.
Eipä silti, että äjämäisissä miehissä mittään negatiivista olisi, päinvastoin, mutta, että ite. Mahottomalta jutulta tuntuu.
Tietty hormoneilla (hormooneilla) on ravakka vaikutus moneenkin juttuun.
Niin no joo, kannattaisi varmaan mennä tohtorin pakeille. On joitain "fysiologisia" juttuja, jotka vaikuttavat hormoonitasapainoon. Esim, jos on testosteronia liikaa, niis se kyllä tunttuu ja varmaan näkyykin?
Lääkäriin siis?
Jos naisella alkaa olla liikaa testosteronia (pieni määrä on vain eduksi niin panettaa paremmin) niin se näkyy kyllä ensin fysiologisesti (karvoitus lisääntyy, kuukautiset epäsäännöllistyy viimevaiheessa ääni mataloituu). Testosteronin liiallinen esiintyminen ei vaikuta kovin paljon psyykkiseen puoleen niin että tuntisi itsensä äijämäiseksi. Se riippuu muista ihmisen ominaisuuksista.