Moi! Oon 16 vuotias tyttö ja olen seurustellut 17 vuotiaan poikaystäväni kanssa reilut 2 vuotta.
Ekan vuoden meijän seurustelu oli just sellast ihanaa; oltii kokoaja yhessä ja toisis kii ja tollast. Mut nyt tuntuu et meijän seurustelu on tavallaan jo itsestäänselvyys. Eli oon usein perjantaista sunnuntaihin poikaystävällä yötä ja silleen, mut nykyää se on menny sellaseks et me mennää joko aina ryyppäämään jonnekki isoon porukkaan tai jotai vaik se ei mua ees silleen kiinnostais. Ite en ees siellä koskaa juo itteeni känniin, (ellei ne muut käske enkä haluu väittää vastaan) mut poikaystävä kyllä juo pyytämättäki. Sitte saan taluttaa sen niille aina takas ja kattoo loppuillan vierestä ku se on sammunu sohvalle tai sänkyy tai jonnekki. Sitte se herää lauantaina keskipäivällä hirveessä darrassa eikä pysty tekee vähään aikaa mitään.
Pari kertaa on käyny silleenkin, että oon itekki nukahtanu sen vieree kännireissun jälkeen (ite oon ollu siis selvin) ja ku herään, poikaystävää ei näy koko talossa. Ei vastaa puhelimeenkaan. Lähen paniikis ettii sitä ulkoota ja löydän sen jostai sammuneena tai vielä kännissä ku se on lähteny juomaan lisää. Nykyään ton takii en oikee uskalla nukahtaa sillon ku se on kännissä tai sammunu.
Ja sitten lauantai-iltana ku poikaystävä on kunnolla toipunu darrastaan nii meil on sitä aikaa kahestaan. Tai ainaki pitäs olla. Yleensä meillä onki, mut joskus ovikello soi ja siellä on poikaystävän kavereita ja tottakai ne kutsutaan sisään tai me lähetään taas jonnekki. Sen puhelinki soi pariin kertaan ja piippaa viestei vaikkei lähettäis mihinkään. Ei lauantaisin mennä onneks useimmiten juomaan humalahakusesti ainakaa. Sitte me tullaan taas aamuyöllä niille ja nukutaan keskipäivään asti. Sitten sunnuntaina lähenki jo himaan. Ne viikonloput jolloi se ei juo itteensä kännii tai saan pitää sen itelläni kokoajan, tuntuu lottovoitoilta :D
Miten saisin takaisin sen ensimmäisen vuoden, kun poikaystävä oli vielä se ihana poikaystävä? Poikaystävä on melkeinpä 18 (täyttää helmikuun ekoina päivinä) ja pelkään että sillon homma karkaa lopullisesti käsistä.
Tuntuu että se ei enää vuoden päästä pelkää menettämistäni tai jotain vastaavaa, ja itsestäniki tuntuu etten ikinä voisi jättää sitä enkä kestäis meijän eroo vaikka se onki vähä "tollanen". Eli se on tavallaan itsestään selvää että meillä on suhde ja pysyy... Kerran ollaan välissä erottu tässä nyt kesällä mutta se kesti tasan 2 tuntia kunnes poikaystävä tuli anomaan mua takas ja en mä sitä voi vastustaa.
Joskus mua stressaa mennä niille, ku ei oikee ikinä tiiä mitä tulee tapahtumaan jos me mennään TAAAAAAAAAS juomaan. Tai se menee, mä oon vaan mukana siinä "hengessä". Ja jos lopettaisin menemästä sinne niin usein, pelkään että hän menee vieraisiin tai jättää mut tai vastaavaa, hän on nimittäin niiiiiin sosiaalinen ja sellainen että varmasti löytää päivässä uuden. Miten mä saisin siitä sellasen ihanan taas ? Sitä mä vaan pyydän, haluaisin toki et se vähentäis juomista (sen tupakanpolttoki on jo välillä rasittavaa ku aika rööki kädessä) mut not gonna happen... :c Mut en oikee uskalla puhuu sille asiasta ku en oo ikinä ollu sellane nipottaja :D Sossut on kyllä jututtanu sitä joskus ku se jäi kiinni yhestä jutusta. Nii on se vähän onneks rauhottunu.
Ekan vuoden meijän seurustelu oli just sellast ihanaa; oltii kokoaja yhessä ja toisis kii ja tollast. Mut nyt tuntuu et meijän seurustelu on tavallaan jo itsestäänselvyys. Eli oon usein perjantaista sunnuntaihin poikaystävällä yötä ja silleen, mut nykyää se on menny sellaseks et me mennää joko aina ryyppäämään jonnekki isoon porukkaan tai jotai vaik se ei mua ees silleen kiinnostais. Ite en ees siellä koskaa juo itteeni känniin, (ellei ne muut käske enkä haluu väittää vastaan) mut poikaystävä kyllä juo pyytämättäki. Sitte saan taluttaa sen niille aina takas ja kattoo loppuillan vierestä ku se on sammunu sohvalle tai sänkyy tai jonnekki. Sitte se herää lauantaina keskipäivällä hirveessä darrassa eikä pysty tekee vähään aikaa mitään.
Pari kertaa on käyny silleenkin, että oon itekki nukahtanu sen vieree kännireissun jälkeen (ite oon ollu siis selvin) ja ku herään, poikaystävää ei näy koko talossa. Ei vastaa puhelimeenkaan. Lähen paniikis ettii sitä ulkoota ja löydän sen jostai sammuneena tai vielä kännissä ku se on lähteny juomaan lisää. Nykyään ton takii en oikee uskalla nukahtaa sillon ku se on kännissä tai sammunu.
Ja sitten lauantai-iltana ku poikaystävä on kunnolla toipunu darrastaan nii meil on sitä aikaa kahestaan. Tai ainaki pitäs olla. Yleensä meillä onki, mut joskus ovikello soi ja siellä on poikaystävän kavereita ja tottakai ne kutsutaan sisään tai me lähetään taas jonnekki. Sen puhelinki soi pariin kertaan ja piippaa viestei vaikkei lähettäis mihinkään. Ei lauantaisin mennä onneks useimmiten juomaan humalahakusesti ainakaa. Sitte me tullaan taas aamuyöllä niille ja nukutaan keskipäivään asti. Sitten sunnuntaina lähenki jo himaan. Ne viikonloput jolloi se ei juo itteensä kännii tai saan pitää sen itelläni kokoajan, tuntuu lottovoitoilta :D
Miten saisin takaisin sen ensimmäisen vuoden, kun poikaystävä oli vielä se ihana poikaystävä? Poikaystävä on melkeinpä 18 (täyttää helmikuun ekoina päivinä) ja pelkään että sillon homma karkaa lopullisesti käsistä.
Tuntuu että se ei enää vuoden päästä pelkää menettämistäni tai jotain vastaavaa, ja itsestäniki tuntuu etten ikinä voisi jättää sitä enkä kestäis meijän eroo vaikka se onki vähä "tollanen". Eli se on tavallaan itsestään selvää että meillä on suhde ja pysyy... Kerran ollaan välissä erottu tässä nyt kesällä mutta se kesti tasan 2 tuntia kunnes poikaystävä tuli anomaan mua takas ja en mä sitä voi vastustaa.
Joskus mua stressaa mennä niille, ku ei oikee ikinä tiiä mitä tulee tapahtumaan jos me mennään TAAAAAAAAAS juomaan. Tai se menee, mä oon vaan mukana siinä "hengessä". Ja jos lopettaisin menemästä sinne niin usein, pelkään että hän menee vieraisiin tai jättää mut tai vastaavaa, hän on nimittäin niiiiiin sosiaalinen ja sellainen että varmasti löytää päivässä uuden. Miten mä saisin siitä sellasen ihanan taas ? Sitä mä vaan pyydän, haluaisin toki et se vähentäis juomista (sen tupakanpolttoki on jo välillä rasittavaa ku aika rööki kädessä) mut not gonna happen... :c Mut en oikee uskalla puhuu sille asiasta ku en oo ikinä ollu sellane nipottaja :D Sossut on kyllä jututtanu sitä joskus ku se jäi kiinni yhestä jutusta. Nii on se vähän onneks rauhottunu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
no onpas oikea herrasmies sulla... suosittelen kyllä että jätät hänet, koska ansaitset parempaa... aluks saattaa olla vaikeeta mut kyl se siitä. tai ite en oo ikinä ollu noi pitkässä suhteessa ku sä, mut nii ei oikee kannata olla stressaavassa tai pelottavassa suhteessa
Hieno mies, vanhemmat varmasti ylpeitä
Ei se oo mies eikä mikään joka ei juo...
Aika tylsä poika, jos elämä pyörii vaan juomisen ympärillä. "Tyttöystäväkin" jää juomiselle toiseksi.
"Tyttöystävä" ei tykkää mutta roikkuu silti mukana ja toivoo salaa mielessään, että asiaan tulisi muutos. "Poikaystävä" tosin täyttää pian 18v, joten muutosta ei ole näkyvissä horisontissa. GG.
Ei se nyt ihan noinkaan mene :/ tää tilanne on vähän vaikee selittää.
Niin jos te yli 2 vuotta ootte yhessä ollu nii tuskin se mikää iha feikkisuhde on, mut kyl se vaikuttaa vähän siltä että sulle olis toisenlainen poika pikkasen parempi... en kyllä tollaseen alkoholistiin koskis pitkällä tikullakaa joka jättää tyttöystävänsä yksin himaansa mitään sanomatta ja lähtee ite ryypiskelemään. sori vaan mut ihmettelen miten ootte voinu tolla menolla pysyy 2 vuotta yhdessä
"ihmettelen miten ootte voinu tolla menolla pysyy 2 vuotta yhdessä"
^ sanoinkin että tämä alkoi vasta vuoden päästä seurustelun alusta, jolloin olin jo aivaan liian kiintyny kultaan.
Miksi kaikki ehdottaa täällä eroa !? 2 vuotta on pitkä aika suhteessa, varsinkin nuorilla, ja ehdottaisin ensin puhumista. Kertoisit hänelle tilanteen, pyytäisit vähentämään juomista tms.
Puhuminen yleensä auttaa joka asiaan !
Tsemppiä !
Voi kiitos, eka asiallinen kommentti joka ei mollaa poikaystävääni. :)
En uskalla pyytää juomisen vähentämistä :( mut voisin kyllä sanoo jotain et miks se pyytää mut aina sinne jos se vaa hilluu kännissä ja tolleen, otti se sen tosissaan tai läppänä. Jospa se sitten tajuis tilanteen. Jos ei auta nii sitte sanon kyllä joskus suoraan, en millään jaksa aina stressata siellä. Poikaystävänhän seura pitäs tuntuu turvalliselta...? no eipä tunnu enää aina :D
jätä Aku, ota Hannu
onko mielessä käynyt että ehkä kullallasi on alkoholiongelma?
Joo, mut eiks alkoholisti juo tyyliin joka päivä? Jätkä juo vaan viikonloppusin ja lomilla, harvemmin arkena. Ainaki mun tietääkseni.