Yhdysvalloissa asuessa minulle on käynyt hämmentävän selväksi, että suomalaisena olen aina jotenkin kulttuurien välissä. "Finnish" on kummallinen sekoitus sivistynyttä villi-ihmistä, joka ei ole oikein idästä eikä lännestä.
Se villi itäinen puoli hakkaa itseään vitsoilla saunassa ja juo tarvittaessa vodkaa pullon suusta. Sivistynyt länsipuoleni pitää tasa-arvoa hyvänä asiana ja alkaa valittaa heti, jos suihkusta ei tule lämmintä vettä riittävällä paineella ja wc-paperissa on alle kolme kerrosta.
Välissä tämä sekarotuisuus ottaa päähän, koska kaikki omaksi kokemani kulttuuri tuntuu olevan lainattua. Suomalaisen joulupöydän ruokia esitellessä on pakko todeta, että nuo kalat ovat skandinaavista perintöä ja laatikot taas venäläistä meininkiä. Suomenlinnassa turistille näytetään ensin ruotsalaisten itään ja sitten venäläisten länteen osoittavat tykit. Kesämökillä lauletaan ensin iloisia yhteisviisuja ja loppuillasta sitten slaavihenkisiä kirves ja perhe -iskelmiä.
Mutta Los Angelesin kaltaisessa kansojen sulatusuunissa oppii nopeasti, että kulttuurien välissä oleminen ei olekaan paha asia. Itä-länsi-miksaus tekee meistä suomalaisista erityisiä. Se on juuri sitä kilpailukykyä kansainvälistyvässä maailmassa, jota Siniset Kirjat ja Maabrändivaltuuskunnat yrittävät kuvata.
Suomalaisuuteni ansiosta ymmärrän halutessani sekä itää että länttä. Kyse on vain siitä, pidänkö omaa sekarotuisuuttani hyvänä vai pahana asiana.
Oma lempiesimerkkini suomalaisuudesta on sauna. Mitä lännempään mennään, sitä suurempi kauhun aihe on alastomuus. Pohjoisamerikkalaiselle olisi täysin mahdoton ajatus nähdä työkaverit munasillaan saunaillassa. Yhdysvalloissa alastomuus katoaa arjesta pian vaippaiän jälkeen. Sen jälkeen se liittyy vain seksiin tai johonkin nudistileiriin, jossa pelataan lentopalloa löysät lihat heiluen.
Mutta kun istun oman kuntosalini saunassa armenialaisten suosimassa kaupunginosassa, tunnen itseni hyvällä tavalla idän edustajaksi. Toki sekasaunassa istutaan shortsit jalassa.
Tiedän kuitenkin sataprosenttisen varmasti, että koen saunassa istumisen enemmän kuten armenialainen ja vähemmän kuin amerikkalainen. Mutta sitten armenialainen saunakaverini alkaa kertoa jerevanilaisen saunan yläkerrasta löytyvästä bordellista. Tunnen itseni välittömästi länsimaiseksi prostituutionkauhistelijaksi.
Juuri tästä kliseisestä "idän ja lännen välissä olemisesta" kumpuaa mielestäni oleellinen osa suomalaisuutta. Sekakulttuurimme ansiosta meidän on helppo sopeutua todella monenlaiseen ympäristöön. Oma kansallinen historiamme on niin lyhyt, että sillä on vaikea pullistella missään seurassa. Ei siis ihme, että suomalaisilla on kohtuullisen mukava maine lähes maassa kuin maassa.
Maabrändivaltuuskunnan loppuraportissa todetaan, että "pohjoismaalaisuudella" on maailmalla hyvä maine. Lisäksi meitä kannustetaan olemaan reilummin outoja ja hulluja.
Minusta tämä on hyvä ohje ja erityisen osuva suomalaisille. Meidänhän pitäisi stereotypian mukaan olla aitoja ja inhota teeskentelyä. Lakataan siis teeskentelemästä olevamme pikkuruotsi tai miniamerikka. Ollaan reilusti Suomi, erityinen paikka idän ja lännen välissä.
Pekka Pekkala kirjoittaa työkseen arjen teknologiasta ja
Se villi itäinen puoli hakkaa itseään vitsoilla saunassa ja juo tarvittaessa vodkaa pullon suusta. Sivistynyt länsipuoleni pitää tasa-arvoa hyvänä asiana ja alkaa valittaa heti, jos suihkusta ei tule lämmintä vettä riittävällä paineella ja wc-paperissa on alle kolme kerrosta.
Välissä tämä sekarotuisuus ottaa päähän, koska kaikki omaksi kokemani kulttuuri tuntuu olevan lainattua. Suomalaisen joulupöydän ruokia esitellessä on pakko todeta, että nuo kalat ovat skandinaavista perintöä ja laatikot taas venäläistä meininkiä. Suomenlinnassa turistille näytetään ensin ruotsalaisten itään ja sitten venäläisten länteen osoittavat tykit. Kesämökillä lauletaan ensin iloisia yhteisviisuja ja loppuillasta sitten slaavihenkisiä kirves ja perhe -iskelmiä.
Mutta Los Angelesin kaltaisessa kansojen sulatusuunissa oppii nopeasti, että kulttuurien välissä oleminen ei olekaan paha asia. Itä-länsi-miksaus tekee meistä suomalaisista erityisiä. Se on juuri sitä kilpailukykyä kansainvälistyvässä maailmassa, jota Siniset Kirjat ja Maabrändivaltuuskunnat yrittävät kuvata.
Suomalaisuuteni ansiosta ymmärrän halutessani sekä itää että länttä. Kyse on vain siitä, pidänkö omaa sekarotuisuuttani hyvänä vai pahana asiana.
Oma lempiesimerkkini suomalaisuudesta on sauna. Mitä lännempään mennään, sitä suurempi kauhun aihe on alastomuus. Pohjoisamerikkalaiselle olisi täysin mahdoton ajatus nähdä työkaverit munasillaan saunaillassa. Yhdysvalloissa alastomuus katoaa arjesta pian vaippaiän jälkeen. Sen jälkeen se liittyy vain seksiin tai johonkin nudistileiriin, jossa pelataan lentopalloa löysät lihat heiluen.
Mutta kun istun oman kuntosalini saunassa armenialaisten suosimassa kaupunginosassa, tunnen itseni hyvällä tavalla idän edustajaksi. Toki sekasaunassa istutaan shortsit jalassa.
Tiedän kuitenkin sataprosenttisen varmasti, että koen saunassa istumisen enemmän kuten armenialainen ja vähemmän kuin amerikkalainen. Mutta sitten armenialainen saunakaverini alkaa kertoa jerevanilaisen saunan yläkerrasta löytyvästä bordellista. Tunnen itseni välittömästi länsimaiseksi prostituutionkauhistelijaksi.
Juuri tästä kliseisestä "idän ja lännen välissä olemisesta" kumpuaa mielestäni oleellinen osa suomalaisuutta. Sekakulttuurimme ansiosta meidän on helppo sopeutua todella monenlaiseen ympäristöön. Oma kansallinen historiamme on niin lyhyt, että sillä on vaikea pullistella missään seurassa. Ei siis ihme, että suomalaisilla on kohtuullisen mukava maine lähes maassa kuin maassa.
Maabrändivaltuuskunnan loppuraportissa todetaan, että "pohjoismaalaisuudella" on maailmalla hyvä maine. Lisäksi meitä kannustetaan olemaan reilummin outoja ja hulluja.
Minusta tämä on hyvä ohje ja erityisen osuva suomalaisille. Meidänhän pitäisi stereotypian mukaan olla aitoja ja inhota teeskentelyä. Lakataan siis teeskentelemästä olevamme pikkuruotsi tai miniamerikka. Ollaan reilusti Suomi, erityinen paikka idän ja lännen välissä.
Pekka Pekkala kirjoittaa työkseen arjen teknologiasta ja
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvää uutta vuotta sullekkii! En vaan ymmärrä mitenkä tämä liittyy meihin, eikä Valtekaan ymmärtäny kun kysyin! Ameriikassa ei ole yhtään heimolaisia.Ja sitäpaitti, me ei olla suomalaisia, on loukkaus kutsua romania suomalaiseks!!