Luin artikkelin jossa käsiteltiin sitä kuinka vahingollista on pojan erota isästään 3-6 vuotiaana. Ja varsinkin jos isäkontakti puuttuu kokonaan. Isän voi korvat esim isoisä tms mies joka on pojan elämässä. Pojat oppivat myös isän kautta miten ollaan isänä/miehenä sen kautta miten isä kohtelee äitiä. Periaatteessa lapselle riittää yksi tasapainoinen vanhempi, mutta vahingollista on jos isäsuhdetta ei ole.
oidipaalivaihe
miettikää
3764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Höpö höpö!
Ihan järkeemkäypäähän tuo on, kukaan ei vo perustella miksi olisi lapselle parempi elää ilman isää. Isättömien lasten äidit korkeintaan.
Mutta jos isä on täysin vastuuton, kyvytön asettumaan aikuisen rooliin, laiminlyö ennemmin perhettään kuin kavereitaan, on malli, jonka hän antaisi pojalleen ehkä sellainen, ettei sitä voi kovinkaan ihastella. Käsittääkseni joskus voi olla pienempi paha kasvaa isättä, kuin isän kanssa. Harmillistahan se on, mutta ei aina suurin mahdollinen onnettomuus.
Oidipaalivaihe rikkoo myös tyttölapsia, ja todennäköisesti enemmän kuin poikia. Pikkutyttöhän "toivoo" voittavansa äitinsä ja nousevansa itse isänsä rakastamaksi. Kun isä hylkää äidin, avautuu tytön silmissä hänen tilaisuutensa. Mutta kun isä jättää tytönkin, se on jo katastrofaalista. Kun kuvaan vielä astuu isän uusi perhe uusine lapsine, on jo ihme, jos tyttölapsi ei koe itseään täysin hylätyksi ja epäonnistuneeksi. Ei pieni lapsi käsitä, ettei hän muutenkaan voi olla vanhempansa rakastaja, ei voi mennä naimisiin tämän kanssa, että vika ei ole hänessä itsessään.