Oudot määritelmät

itsekkin sähköalalla ja psykologiakin kiinnostaa...tämä taajuus lienee jokin mielikuva, että hyväksyy tulevan tiedon. Sitten puppulauseista se on kaksiteräinen miekka ja oon tehnyt myyntihommia ja noita hienolta kuulostavat lauseet saa esittäjän kuulostamaan viisaalta (ei kysymyksiä toiveena) tai sit sut tulkitaan juuri ei tiedä mistään mitään, jolloin siirryt vääräl taajuudel =D

Hengen asiat voidaan pukea moniin eri sanoihin. Voisin kuvitella että jos menee kysymään joltakin asioista hyökkäävällä asenteella niin hän ei edes yritä lähteä moista kertomaan. Tuo mitä aloittaja kertoi läsnä olemisesta, ei minulle luo vastaavaa kuvaa siitä miten itse asian ymmärrän. Minusta asia ei ole lainkaan yksinkertainen selittää, asia itsessään on yksinkertainen. Niinkuin on moni asia sen jälkeen kun näkee mitä se on. Hengen asioissa on silti parempi pysyttäytyä skeptisenä, mutta ilman ennakkoasenteita. Ei ensimmäisenä niinkään sen puolesta mitä joku on kertonut vaan sen puolesta mikä on oman ymmärrykseni laita. Moni voi itsevarmuudella selittää asioita hyvin jämerästi, mutta mistä tunnistaa se totuus niissä? Joku viisas on joskus sanonut että jokaisen pitää olla valona itselleen. Kuunnellako toista vai kokeilla katsoa itse?

Eikö tämäkin ole "viisaasti puhumista" kun kirjoittaa kirjakielellä? Minäkin vierastan hienoja vieraita sanoja varsinkin jos google ei ole käsillä.

En muista kuka sanoi, oliko Einstein vai kuka, mutta että "ongelmia ei koskaan ratkaista samalla tietoisuuden tasolla kuin millä ne on luotu". Siksipä juuri henkisyydessä yleensä pyritäänkin sille tasolle, jolle levoton egomieli mikä on vallassa 24/7, ei kertakaikkiaan pysty pääsemään. Mielen ja ajatusten tuolle puolen.

Mieli ajattelee konkreettisesti ja luottaa vahvasti aistien antamiin havaintoihin eikä missään nimessä kyseenalaista niitä saatikka sitten omaa olemassaoloaan. Ja siksi on erittäin haasteellista yrittää laittaa sanoiksi asioita, joille ei ole sanoja. Selittää mielelle asioita, joita se ei kestä kuulla. Voi ainoastaan viitata niihin ja sekään ei kuitenkaan täsmää. Eli ei aina ole kyse siitä etteikö "selittäjä" halua kertoa asioita suoraan ja insinöörimäisesti ;) vaan yksinkertaisesti siitä ettei kyseinen henkinen kokemus ole niin vain selitettävissä sellaiselle joka ei ole sitä omakohtaisesti kokenut. No toivottavasti tätä nyt ei käsitetä väärin.

Mihinkään ei tietenkään pidä sokeasti uskoa, mutta kun itse kokeilee ja tuntee jonkin toimivaksi, auttavaksi tai todeksi niin silloin siihen omaan aitoon kokemukseen voi kyllä luottaa.

Läsnäolon opettelussa minua auttoi suuresti kun luin Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima useaan kertaan ja alleviivailin sieltä ydinasioita joita kertailin, koska muuten mielen on vaikea tarttua niihin ydinasioihin. Toinen kirja jota luin tästä aiheesta, mutta joka ei minua yhtä paljon auttanut oli Jon Kabat-Zinnin Olet jo perillä. Hän on tietoisen läsnäolon (mindfulness) asiantuntija ja akateemikko, joten vetoaa varmaan helpommin tieteellisempään mieleen.

Ymmärrän kuitenkin nykyään läsnäolon toisesta näkökulmasta kuin tuolloin kun yritin opetella läsnäoloa. Ei siitä sen enempää.

Ja itseään valaistuneeksi henkilöksi tituleeraavaa henkilöä voi mitata kuten ketä tahansa henkilöä (?), mutta pointtihan onkin siinä ettei enää ole mitään henkilöä, joka olisi valaistunut. Mitkään mittaukset ei päde henkisissä ja hengellisissä asioissa. Sen takia ne ovatkin henkisiä eivätkä esim. filosofisia tai psykologisia tai muita mitattavissa olevia ilmiöitä.