Miksi naisten pitää käydä töissä kodin ulkopuolella? :( Käykööt kaikin mokomin ne, joita ei hävetä, mutta minua hävettää.
Ketä muuta hävettää työssäkäynti?
häpeäjä
15166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mene jo räähkäämästä muualle,
taas kummallinen aloitus????
Kyllä se vaan on jumalaton häpeä.
Mummujen paikka ei ole busseissa ei julkisesti esillä vaan tiukasti kotona hoitamassa vinkuvia lapsien lapsia. Että yhteiskuntamme resursseja päiväkodit ja perhepäivähoitajat vapautuisi parempaan, tuottavampaan käyttöön.
Heh, oikein provokatiivista alkanutta vuotta siullekin...
Kaivoitko aloituksesi esiin jostain 100 vuoden takaa?
Työntekohan on vain hienompi sana huoraamiselle. Käytännössä kuitenkin sama asia eli itsensä myymistä.
Onhan se kieltämättä häpeällistä, sillä työssäkäynti on ihan luonteensa puolesta pelkkää ahneiden ihmisten hommaa. Ihminenhän vaatii jonkun palkinnon - tässä tapauksessa rahaa - siitä, että menee töihin, muutenhan ihminen ei tekisi töitä.
Älkää vastatko antakaa aloittajan puhua itsekseen.
Ai, ei minua lasteni tyttöjenkään työssä käynti hävetä, päinvastoin :)
35 vuotias poika/sosiaalipummi jää kotiin nukkumaan , kun 67 vuotias iskä lähtee aamulla töihin . Ne eläkekertymät p#rkele.
Älä sure pojan eläkekertymiä. Hän on ilmeisesti työkyvyttömyys
eläkkeellä.
Kuka Sinut pakottaa? Jäät kotiin vaan niin ei tarvitse hävetä. Minua hävettäisi enemmän elää miehen tai yhteiskunnan siivellä.Pitkän työuran tehneenä olen ansainnut eläkkeeni, sekään ei hävetä. Pää pystyssä kuljen, mikään muukaan ei hävetä.
Älkää provosoituko, mitä sillä saavutin porukka innostuu ja juttu jatkuu. Tyhmiä olette.
Mielestäni melkein yhtä tyhmä provo kuin esimerkiksi kysymys "hävettääkö sinua liikkua yleisillä paikoilla huonot housuissa"?
Jos minulla olisi taipumusta niin tuntisin puolestasi myötähäpeää.
Itse kokeilin molempia häpeän muotoja. Ollessani vuosikaudet kotona lasten kanssa, tunsin tekeväni yhteiskunnan ja perheeni kannalta arvokasta työtä.
En ollut jarruna muuttaessamme lukuisia kertoja paikkakuntaa mieheni työn perässä.
Noiden vuosien jälkeen testasin osahäpeän herkkyyteni menemällä työhön 22:ksi tunniksi viikossa.
En hävennyt.
Ennen jäämistäni eläkkeelle osa-aikaisesta työstä, kokeilin myös kokohäpeää täyden työsjan muodossa.
En vieläkään hävennyt.
Aloittaessani 53:na eläkevuodet pääsin häpeän uhkastakin, sinun määritelmäsi mukaan.
Kokeilisit sinäkin häpeämisen kevennettyä versiota, osa-aikaista työtä!
Tunnen puolestasi myötähäpeää.
No kyllä koko suku sais hävetä
jos töihin lähtisin. Olen ikäni
pärjännyt ilman töitä.
On suvussa muitakin.