Huoli omaishoitajan jaksamisesta

Ottakaa vaan reippasti yhteyttä sosiaalityöntekijöille ja kotikäynnille,jos nukahtaa rattiin on jo vaaraksi muille,läheiset lyö nyt nyrkin pöytään ja sanoo tämä peli ei vetele!

Joo, asiaan kannattaa ehdottomasti puuttua. Jos anoppi nimittäin kuukahtaa, niin se ukko kärrätään luultavasti teidän ovellenne (kun ei hoitopaikkoja ole).

Olin myös ajoittain hyvin väsynyt, kerran ajoin 25km ohi kotiin menevän tien risteyksestä. Havahduin ihmettelemään missä olen. En kai nukkunut ajoin rutiinilla katsomatta ympärilleni.
Säikähdin niin että aloin vaatimaan lisää vapaata, nyt on kaksi viikkoa vapaata, kaksi viikkoa omainen on kotona.
Anoppisi tarvitsee apua vaikka ei sitä myönnä, hän on vaarallinen muille tiellää liikkujille.

Vastaavissa tilanteissa, jos joku hoitaa vauvaa ja nukahtelee rattiin, järjestetään kyllä apua sos.viranomaisten toimesta, esim. huostaanoton muodossa. Vanhuksille ja muille hoidettaville pitäisi soveltaa samaa eli ottaa heidät yhteiskunnan huostaan tarvittaessa. Ongelmana on liiallinen itsemääräämisoikeus, kun jäärät eivät suostu menemään kotoaan mihinkään vapaaehtoisesti, vaan näännyttävät hoitajansa taakan alle.

Jos on tolkuissaan potilas, hänelle voi selittää mitä kaikkea vaivaa hänestä on ;). Ensin aamulla nostan sinut pyörätuoliin ja vien vessaan tai vaihdan vaipan. Sitten puen päivävaatteet ja hoidan välttämättömimmät aamupesut jne, ad infinitum. Samalla panet hanttiin kaikkiin toimenpiteisiin.Huolehdin lukuisat lääkkeesi, vien sinut ulkoilemaan pyörätuolissa, puhdistan makuuhaavasi yms. SAA VÄSYTTÄÄ!!!!!!!!!

Ei tää oikein ole. Kun on eläkkeellä, sen pitäis tarkoittaa ettei enää tarvii tehdä työtä ja että omassa kodissa saisi levätä :(. Sen sijaan joutuu tekemään henkisesti ja fyysisesti raskaampaa työtä kuin koskaan elämänsä aikana 24/7, ja vain siksi, että on tyhmänä seissyt jonkun kanssa papin edessä. Pikkuvauvan hoitaminen ei ole mitään tähän verrattuna, ei edes kaksosten. Dementikot eivät edes nuku koskaan ilman vahvaa lääkitystä, ja liikuntakyvyttömien nostelussa katkeaa sitten taas oma selkä.

Toi on vanhempien sukupolvien ongelma, että ei voi puolisosta päästää irti... nykyään erotaan jo muutenkin niin paljon, että tuskin tulevaisuuttta voi omaishoidon varaan laskea. En mä ainakaan tule siihen suostumaan, enkä varsinkaan suostu hoitamaan ex-miestäni. Miksi mä ottaisin hänet takaisin kotiini asumaan, kun on jo muutenkin erottu. Enkä suostu itse kenenkään omaishoidettavaksi, vaan menen laitokseen kun tarvis on. Eikö nää hoidokit (täyspäiset) tajua ollenkaan sitä työn raskautta?

>Minä en haluasi jäädä hoidettavaksi, kunpa kuolema korjaisi ajoissa.<

Täsmälleen samoin ajattelen minäkin. Kuulun suuriin ikäluokkiin ja vielä toistaiseksi terve. Siitä olen syvästi kiitollinen mutta kauhulla ajattelen tulevia aikoja, kun en enää omin avuin pärjää.

Toivottavasti kuolema korjaa sitä ennen.

Tuntuu vähintäänkin kornilta, kun jokapaikassa toitotetaan että "tee sitä tai tätä, niin elät pidempään". Miksi ihmeessä pitäisi elää pitempään, kun realistisesti ajatellen jo nyt ihmiset elävät liian pitkään.

Huonokuntoiset, monisairaat vanhukset ovat jo nyt suorastaan heitteillä omassa kodissaan, kun ei hoivapaikkoja ole. Oma äitini on 89-vuotias alzheimerikko, joka onnellisesti pääsi hoivakotiin muutama kuukausi sitten. Meillä suurilla ikäluokilla ei sitä onnea ole odotettavissa, hoivapaikkoja kun on nytkin liian vähän vaikka nyt hoivaa vailla oleva sukupolvi on sotien ja katovuosien harventama.

Olin mieheni omaishoitaja ilman ainuttakaan vapaapäivää 24/7, joten kokemusperäisesti tiedän hyvin, millaista on omaishoitajan arki. Aikuisen ihmisen pyöritteleminen on fyysisestikin raskasta ja käy etenkin vanhemmiten yli voimien. En todellakaan suosittele kenellekään.

Teit arvokkaan palveluksen miehellesi siiri-ellen. Hyvä että jaksoit loppuun asti ja olet itsekin vielä terve.

Muistui mieleen joku vuosi sitten lukemani uutinen. Vanha mies oli surmannut vaimonsa ja itsensä, ei osannut pyytää ajoissa apua, eikä sitä kukaan tullut tarjoamaan.
Näin voi käydä kenelle vain jos yrittää enemmän mihin voimat riittää.

Onhan näitä silloin tällöin ollut, juuri tuomittiin 80-v. omaishoitajamies vankilaan dementoituneen vaimonsa taposta.

surmaahan ne nuoremmatkin,ilman sairauksia!

Kyllä, mutta näissä on ihan selvänä motiivina tuo omaishoidon rankkuus ja raakuus. Nuoremmat miehet tappavat lähes aina mustasukkaisuuden/erouhan vuoksi.

Umpikujassa tuntee olevansa. On jaksettava vaikka ei jaksaisi. Hoitopaikkaa ei saa, rahakaan ei ratkaise kun voimat loppuu.
Niin paljon ein voi "tienata " omaishoidolla että se auttaisi jaksamaan. Tietysti jos saisi niin paljon että voisi palkata avustajan. Kuinkahan joillekin annetaan henkilökohtainen avustaja, yhteiskunta vielä maksaa. Täysin liikuntakyvyttömälle hoidettavalleni anoin avustajaakin, hyvä että eivät nauraneet pellolle. Että ihan avustaja!
En jaksa taistella enkä kerjätä, mielestäni olosuhteiden ja sanani pitäisi riittää.

Olen 70-vuotias, äitini yli yhdeksänkymmentä. Hänen tilanteesa huononi hirveän nopeasti vuoden alusta.
Olen hoitanut jonkin aikaa, hoitopaikka on tiedossa.
mutta en taida jaksaa enää edes ensi yötä, viime viikolla pisin yöuni oli viisi tuntia, jokin yö meni lähes kokonaan valvoessa. Muuten sain nukkua vähän noin tunnin pätkissä.
Olen kävelevä ruumis heti itsekin. Terkkarille eivät ota kun ei ole sellaista sairautta joka vaatisi vuodeosasto hoitoa.
Äiti on aina ollut yökukkuja, saattoi keitellä perunoita aamuyöstä. Nyt on pahentunut niin että nukahtaa aamulla 7-8 maissa. Edes unilääke ei tunnu tehoavan, eiköhän imeydy, näyttä että piristyy vain lääkkeen saatuaan.
Ainakin sen tiedän että omaishoitajaksi ei minusta ole enää, vaikka mummo säälittääkin, tiedän että on kauhun paikka joutua laitokseen.
Peloittaa vanhuus omallakin kohdallani.

Elimistö tottuu unilääkkeisiin, siksi niitä pitää vaihtaa tai muuttaa annostusta. Juttele lääkärin kanssa tilanteesta, joka tuntuu tosi vaikealta. Ei tilanne voi tuollaisenaan jatkua, tai kohta teitä on kaksi hoidettavaa.

Äläkä turhaan pode syyllisyyttä siitä, ettet jaksaa äitiäsi hoivata. Ei ketään voi pakottaa omaishoitajaksi, eikä kaikista siihen edes ole.

Suosittelen ottamaan yhteyttä kotikuntasi vanhustenpalvelusta vastaavaan, se selviää soittamalla kotikuntasi sosiaalitoimen vaihteeseen. Kerro tilanne ja sano että et jaksa enää valvoa yhtään yötä. Kunnan on pakko järjestää äidillesi hänen kuntonsa mukainen paikka, siihen velvoittaa kuntalakikin.

Voimia ja päättäväisyyttä sinulle, että jaksat hoitaa asian uuvuttamatta itseäsi totaalisesti.

tämän takia olen naiselleni sanonut että minua et sitten jää hoitamaan jos tulee sama tauti kuin isääni tuli ja sitä kattelin montavuotta miten äitini jaksoi mutta onneksi mukkui pois ajoissa ja itsekkään en halua ketään hoitamaan ja sen ole myös naiselleni sanonut että jos ei itse pärjää niin laitoksee niin hyvä tulee. Itseä ei kannata uhrata että silleen.

ikinä en ala omaishoitajaksi, kun luen täällä näitä juttuja..huh..miten ilkeitä voi olla sukulaiset..

Tietysti menen laitokseen. Suorastaan vastuutonta heittäytyä taakaksi toiselle vanhalle ihmiselle. Eläkkeellä pitäis olla eläkkeellä eikä raskaassa työssä 24/7.

NIINKKÖ