1900-luvun alussa rakennettu kartanokokonaisuus asemakaava-alueella, kokonaisuuden päällä tuhokaava. Museoviraston mielestä ei valtakunnallista arvoa, ympäristökeskuksen mielestä paikallista arvoa.. kunnostaako paikka? vai antaa kaavan toteutua ja myydä asuntotonteiksi? Vanhaa kun ei nykyään arvosteta.
Mitäs sanotte?
???
8822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikai tuohon muuta voi sanoa kuin että jos olet vähävarainen ja tarvitset rahaa, myy koko hoito. Jos taas taloudellinen tilanteesi on kunnossa ja haluat tehdä kulttuuriteon ja asua samalla mukavassa ympäristössä, remontoi.
vanhan kartanon ja ovat nyt kunnostaneet sitä viitisen vuotta. Rahaa on palanut uuden talon verran koko projektiin, mutta kyllä siinä talossa on ihan eri meininki kuin uudessa!
ja työ jatkuu vanhoissa päärakennuksissa kuten vanhoissa asunnoissa,on aina joku osa rempassa eipähän käy aika pitkäks, jos kävis niin laittaan sit kaverin kämppää.olen ollut hanslankarina monella kunnostustyömaalla (päärakennusten.) nykysien talojen, talopakettien rakentaminen on lähinnä legojen kokoamista,vanhojen kunnostus työhön verratuna.uskomattoman määrän siinä saa työtä itselleen ja toisille, ja upean asunnon sen jälkeen ei mitään leikkimökkiä. ja suht kalliin kunnossa pidettävän, puu on ainoa realistinen lämmön lähde semmoisissa asunnoissa.
kuka hölmö on moisen kaavan laatinutkin? Jos päällä on "tuhokaava" eli uutta ei saa tehdä toisin sanoen odotellaan että rapistuu pois ja lakkaa olemasta niin silloinhan et mitään remonttia voi edes tehdä vaan ainoastaan pitää nykyistä kuntoa yllä (maalata, kitata, paikata...). Mitään peruskorjausta tms ei silloin saa tehdä!
Jos taas alue on kaavoitettu asuintonteiksi ei sillä ole mitään väliä niin kauan kun et sitä asuintonteiksi myy eli tee mitäs lystäät tai anna jonkun tehdä. Remppa maksaa ja myydessä taas saa rahaa jolla voi ostaa toisen tai tehdä uuden "omalle" tontille jonka alueelta jätät itsellesi. Tietysti purkukin maksaa, ja lohkominen ja...
voi olla jo pilattu monella tavalla ettei sillä todellakaan ole enää arvoa....kuin tietysxti omistajalleen ja edellisille asukkailleen.
Tiedän kohteen joka onmistajansa mielestä on superarvokas koska on alun perin eka osa rekennettu1800-luvulla...mutta koska on myöhemmin 'peruskorjattu' aivan täydellisesti niin eipä siinä ole enää mitään jäljellä. Lisäksi vieressa menee päätie ja uusi asutuskin ei oikein tue tätä ns. vanhaa...mutta suojella olisi pitänyt :-/
Olen taatusti samaa mieltä siitä, että moni vanha rakennus on pilattu "peruskorjauksilla", sisältäen neliöikkunat, mineraalilevyn tai pellityksen, pari kivaa pikku Siporex-lisäsiipeä ja niin edelleen. Hiukseni nousevat kuitenkin pystyyn, kun joku toteaa, ettei taloa kannata suojella, kun ympäristössä on tätä ja tätä. Näinhän kokonaisuuksia on purettu Suomen kaupungeissa iät ja ajat. Esimerkiksi yhtenäisestä Empire-korttelista on ykskaks palanut (vahingossapa tietenkin) tai muuten purettu muutamia taloja, joiden tilalle on rakennettu jotakin ei-empireä. Tämän jälkeen, ei museovirastonkaan mielestä alueella ole enää ollut arvoa "kokonaisuutena", jonka jälkeen loput Dominopalikat kellahtavat kasaan riippumatta siitä, kuinka arvokkaita nämä talot _yksilöinä_ ovatkaan.
Lähinnä kai halusin kuulostella josko täältä löytyy ihmisiä, jotka arvostavat vanhaa. Niin sanotaanko niin, että itse en ole sitä tuhokaavaa saanut aikaiseksi, mutta saan kärsiä muiden tekemistä mokista. Kun arvot ovat mitkä ovat niin en anna paikan tuhoutua. Loppumaton työsarka ja ainainen rahanmeno ovat edessä, mutta siihen on jo tottunut. Tsemppiä muillekin jotka painiskelevat samojen ajatusten merkeissä. Liian paljon on jo tuhottu historiaa ja perinteitä, ei sitä enää auttaisi tehdä!
Teit varmasti hyvän päätöksen. Vanhaa taloa ei nimittäin voi uutena rakentaa - ne olisivat vain kopioita. Toivotan hyvää menestystä korjausprojektillesi!