Olen ymmärtäny, että ennenvanhaan (vielä 50-l.) uunit sepitettiin kasaan kalkkilaastilla. Se ol joustavaa, tosin kuin nykyinen simentilaasti. Ja sitä myöden uunin sisä-ja ulkokuoren saattoi muurata toisiinsa tavallaan kiinni (= paljon yksinkertaisempaa, ei villoja ei mitään) ilman pelkoa lämpöhalkeamista. Sanokaas miksi nykyisin ei käytetä kalkkilaastia?
Toinen kysymys: mitä oli entivanhanen tulilaasti tulipesän saumoissa. Kestänyt sekin hyvin. Mistä ne silloin teki? Voiko tehä ite?
Toinen kysymys: mitä oli entivanhanen tulilaasti tulipesän saumoissa. Kestänyt sekin hyvin. Mistä ne silloin teki? Voiko tehä ite?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se oli savilaastia, ei kalkkilaastia. Käytetään edelleen vesikaton alaisessa muuraamisessa.
Väitän edelleen, että omat uunini, 50-luvun rintsikassa, on muurattu kalkkilaastilla. Ei niissä savea ole kuin tiilissä.
Tulipesä savilaastilla, muuten kalkkipohjainen.
Oli joustavanpaa kuin nykyiset kamat mutta piti ne laanjentumisvarat jättää silti.
Kalkki oli muistaakseni -60 luvun aikoihin vielä yleisin laastintekoaines.Joissakin tapauksissa terästettiin ripauksella sementii sekaa
Nykyisin kaupoissa myydään saviuunilaastia, mutta sen voi korvata lisäämällä normaaliin 100/600 laastiin kalkkia ja hiekkaa sopivalla suhteella..
Uunin sisä ja ulkokuoren väliin on jätettävä rako, siis ei voi millään laastilla muurata kiinni.