Meillä on nyt pariviikkoa ollut Pomeranian pentu ja olen 13 vuotias. Aloin kinuamaan koiraa about 4-5 vuotiaana ja siitä on keskusteltu päivittäin. Opin lukemaan noin kuusovuotiaana ja ensimmäinen kirja jonka kokonaan luin oli joku rotukirja. Koiran hankkimisesta keskusteltiin päivittäin ja vaikka aina tulikieltävä vastais ahmin kirjoja ja olin mahdolliaimman paljon koirien kanssa tekemisissä. Nyt kun minulla on "oma" koira rakastan sitä yli kaiken! Mutta minua tavallaan pelottaa... Osaanko hoitaa koirani oikein ja onko sillä hyvä olla? Monelta ihmisektä olen saanut kuulla kunniani, etten pärjää koiran kanssa. Se pistää miettimään. Tähän asti ongelmia ei ole ilmennyt ja hyvin pysyy hallinnassa. Haluaisin vain tarjota koiralleni loistavan ja monipuolisen elämån. Mutta niin moni sanoo etten pärjää ja että koirani tulee olemaan kuriton rakki --> alan epäillä omia kykyjäni. Miten minun pitäisi toimia? Jakanko elämää koiranlanssa välittämättä muiden kommenteista? Vai voiko olla että ystäväni ovat vain koirasta kateellisia? Vai voiko se oikeaati olla niin, että koirani on onneton luonani? Pentu saa päivittäin liikuntaa ja sekä fyysistä että älyllistä aktiviteettia. Jos olen mökillä vanhrmpieni kanssa koira on irti kun käy ulkona kanssani. Se ei lähde mihinkään viereltäni kun liikutaan ilman hihnaa. Ja jos menee liian kauas tulee kutsusta takaisin. Se saa säännöllisesti ruokaa ja ulkoilutusta. Illalla yhdeltätoista nukkumaan jj seitsämältä pihalle. Tottelee "istu"- käskyä ja "hyi" käskyä ( hyi=ei). Ruokaa kolmesti päivässä mutta pikkuhiljaa aletaan vähentää. ( koira on ihan kohta 12 vk) . Rakastan pikku karvapalloani, mutta rakastaako se minua ja onko sillä hyvä olla?
alan epäillä...
pennun hankkinut..
21279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Varmasti rakastaa, kaikki sujuu ihan hyvin :) Paljon hellyyttä ja huolenpitoa sekä johdonmukaista koulutusta johon aikuisen apua varmasti tarvitset niin kaikki sujuu mainiosti :)
Voi kuule, lähestulkoon jokainen nuori koiran omistaja saa kuulla vähättely ja paasausta siitä kuinka ei tule pärjäämään! Minäkin sain ensimmäisen oman koirani 13-vuotiaana ja paljon tuli ystäviltä/sukulaisilta kritiikkiä alkuun että eihän noin nuori osaa koiraa kunnolla hoitaa ja voin kokemuksesta sanoa että kyllä niillä vielä muuttuu ääni kellossa kun vain todistat pärjääväsi. :) Tuo miten koiraasi hoidat kuulostaa oikein hyvältä eikä siinä ole moittimista, jatka vain samaan malliin ja luota itseesi: koiran kasvattaminen ei ole rakettitiedettä!
Koiran murrosikä tulee olemaan vaikein hetki. Itsellä koiran käytös muuttui paljon, ja se oli sata lasissa räkyttämässä kaikille näkemilleen koirille. Joskus sain huutoja siitä, kuinka koira pitäisi pitää kiinni (oli karannut pihalta haukkumaan huskysekoitusta, sen verran itsesuojeluvaistoa oli, ettei muutamaa metriä lähemmäs mennyt ja tämän jälkeen aidattiin oma piha), mutta nyt kun kolmen vuoden jälkeen tapasin saman koiranomistajan, niin shelttini ja hänen huskymixinsä tulivat hienosti toimeen ja huutelija muisteli naureskellen nuoren koirani idiotismia ;)
Tunnut olevan ani harva teini, joka jo on hyväksynyt määrätynlaisen vastuun, siis eläimestä, ja samalla itsestäsi, kun puhutaan vuosista eteenpäin ja sinun vastuustasi eläimiä kohtaan. Otat huomioon kaiken mullistuksen maailman tulevassa järjestelmässä, teet oman osuutesi koiraasi ajatelleen, ja osaat painottaa sitä, että se kuuluu sinun elämääsi vuosia eteenpäin. Olet selvästi lahjakkain ja ennen kaikkea positiivisin nuori nainen koskaan täällä kirjotaaneista ihmisissä ja siitä 10 pistettä.
Kiitos teille! Tuo rohkaisi, tänään sujui kynsienleikkuu mallikkassti ja käytiin yhden koirakaverin luona kylässä. Pikkuinen on nyt aivan väsyksissä. Otan mielelläni myös vinkkejä ja kritiikkiä vastaan jos huomaatte jotain. Olen nähnyt elävän esimerkin jossa koiran elämä on aivan sairasta. haukkuu ja ahdostuu kun ei pääse pihall eikä isolle koiralle ole muita leluja kuin vetoköysi ja kumi ankka. En halua omalle koiralleni samanlaista elämää päivästä toiseen... raukka... lisää kommentteja vaan tulemaan! :)
hyvin se menee, sulla ilmeisesti motivaatiota ja kiinnostusta riittää koiranomistajana. monilla tosin ennakkoluuloja jos ja kun etenkin nuorella tai nuoren näköisellä ihmisellä on pikkukoira. ajatellaan että koira otetaan vain käsilaukussa istuvaksi asusteeksi kun telkkarissa paris hiltonilla sellainen myös on. itsekin olen saanut osani tästä, olen pienikokoinen ja ilmeisesti myös aika nuoren näköinen immeinen. viimeksi toissapäivänä joku mummeli tokaisi koiraa ulkoiluttaessani " ai äiti ja isi osti sinulle koiranpennun joululahjaksi, toivottavasti jaksat huolehtia siitä kun se kasvaa isoksi..". mummu ei uskonut kun kiltisti kerroin ostaneeni koiran itse ja jaksaneeni huolehtia siitä jo 2 vuotta ihan itse ja että koira on jo iso kun se on jo n. 2,5vuotta..:) ja olen 30..:D
suosittelen lukemiseksi tuire kaimion pentukirjaa, en valitettavasti muista sen nimeä, varmaan google tai kirjakauppa tietää. äärettömän hyvä kirja. etenkin sitten kun pikkuiselle iskee murkkuikä, oma pikkuinen oli pahempi murkku kuin edesmennyt sakemannipoitsu murkkuna..
Juu kiitos
Kunhan vain muistat, että koirasi tarvitsee rakkauden lisäksi rajoja (ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä, että tiedostat asian). Liian moni pienen koiran omistaja unohtaa, että myös pikkukoirat tarvitsevat elämäänsä sopivasti kuria ja järjestystä. Pomeraniankin saattaa olla pienestä koostaan huolimatta pippurinen, varsinkin kun ikää tulee lisää.
Kasvata koirasi järjellä ja rakkaudella niin hyvin menee. Uskalla pyytää apua ja kysyä neuvoja, jos siltä tuntuu.
Tsemppiä!
Kiitos! :-). Juu tähän asti rajat n asetettu ja niistä pidetään kiinni. Kasvattajakin kertoi, että rodusta tulee huonosti kasvatettuna, suloinen, pörröinen, lelunäköinen pieni piru joka tekee elämästäsi helvettiä. ja tähän asti on totellut erinomaisesti käskyjä; Hyij, rauhoitu, odota ja istu :-) Säännöissä on muumuassa; Ei tulla ihmisten sänkyyn, vaatteita ei pureskella, johtoihin ei kosketa, ruokapöydästä ei kerjätä, leikin yhteydessä ei riehuta liikaaa (Rauhoitu- komento ja yms. Kohta alan työstämään haukkumista... tosin on ollut meillä reilu kaksiviikkoa ja sinä aikana haukahti yhdelle remonttimiehelle tervehdyksen. Ja lisää vaan :)
Ja vielä lisäys :-) Haukahdus ei ollut mikään råksytiräksytirälytiräkräkräk- vaan ihan tavallinen hauh- ja sitten palattiin om@1iin puuhiin. :-)
Joo kannattaa pyrkiä siihen että "vain yksi hau riittää, kiitos", niin ei tule tosiaan mitään räksytintä. Tuli mieleen sellainen että tuossa kunhan vähän aikaa on kulunut ja alatte harjoitella nättiä kulkemista hihnassa tien reunassa, niin kannattaa alkaa opettamaan koiralle vasen ja oikea. Näin voi ohjata koiraa paitsi kulkemaan haluttua puolta tiestä ja olla menemättä ei-luvalliselle, niin myöskin kertoa koiralle etukäteen mihin tulee kääntyä tai kummalta puolelta este, vaikkapa vastaantuleva ihminen, ohitetaan.
Sitten tuollainen käsky kuin seis on erittäin tärkeä koiran osata. Seis-käskyn tulee merkitä välitöntä pysähdystä jonka jälkeen ei liikuta, vaan odotetaan rauhassa uutta käskyä. Tämän ehdoton noudattaminen pidentää todennäköisesti koirasi ikää. Mutta aloittelet näiden opettamisen pikkuhiljaa muiden asioiden ohella, kunhan pentu on kunnolla kotiutunut.
Tuota oikea-vasen yhdistelmän harjoittamista ulkona helpottaa kotona sisätiloissa tehtävä hajroite jossa otat kaksi namia jotka nimeät oikeaksi ja vasemmaksi koirasi puolelta katsottuna. Siis vasen onkin oikea ja oikea vasen sinun puolelta katsottuna. Et anna koiran ottaa ilman lupaa ja lupa tulee vain jompaan kumpaan. Ja se mihin on lupa, otetaan ensin ja sitten se toinen. Väärä aloitusvalinta estetään ja kerrotaan uudelleen vaihtoethdot ennen uutta valintaa.
Muistat vain pitää käskyt aina selkeinä ja samoina, sekä jakaa niitä aina samoissa tilanteissa sitten kun tilanne sitä vaatii. Esim. että suojatien eteen istutaan aina ennen sen ylittämistä.
juu kiitos! :-)
Kyllä sun koiralla on hyvä olla.
Ihan sama toistuu kun nuori äiti saa lapsen. Tulee miljoona neuvoa.
Nauti koirastasi ja jatka sen koulutusta ihankuin itse olet ajatellut.
kiitos :) Niin minäkin toivon. ja kyllä jatkan :-)
Kyllä normaalipäisellä aikuisellakin on ihan samoja pelkoja, osaanko hoitaa/kouluttaa koiran oikein ? Entä sitten murkkuiässä ? Kaikki ns. uusi jännittää ja se kuuluu asiaan.
ps. itsellä on neljäs koira ja silti vieläkin pelottaa, että jos jotenkin sössin koko homman ja koirasta tulee sekopää tai se kuolee jonkun mokan takia (esim. syö myrkkyä ulkona huomaamattani jne. )
Ihana, että en ole ainoa
monella koirakerholla alkaa keväisin erilaisia pentukursseja. osa suunnattu juuri nuorelle koiran omistajalle. eli ns juniorikursseja. kannattaa katsella netistä sopivaa kurssia ja paikkaa ajoissa, ovat hyvin suosittuja. kannattaa myös olla tarkkana hinnoista, jotkut kurssit ovat aivan ylihintaisia.
Moikka!
Kannattaa vaan olla välittämättä niiden muiden puheista, silä sähän sen päätät, että koulutatko koirasi hyvin vai huonosti, ei niiden puheet. Ja voin sanoa, että sinulla menee hyvin, joten jatka ihan samaan malliin! Voin kyllä sanoa, että koirasi rakastaa sinua! Ole tästälähtien itsevarma, sillä varsinkin kasvaessaan koira vaistoaa epävarmuutesi! Muista, sinä päätät miten koirasi koulutat. Jos päätät, että jes! Onnistun! Oon halunnu tätä aina! Nyt voin näyttää, koirani koulutan minä, koirastani päätän minä, eikä mitkään puheet, sillä puheet o puheta, ei tekoja, sinä voit tehdä toisin. Kouluta koirasi hyvin ja tee siitä onnellinen. Uskon, että pystyt siihen! Olet vastuuntuntoinen hyvä tyyppi aivan selvästi! Ei sulla mitään hätää ole.
Jes kiitos teille molemmille! Pentu testaa välilläå minua ja vieraita. Koira uskoo minua pyysin mitä tahansa ja on minulle kuin enkeli äidille se on välin pitämätön. Ehdotin äidillle, että kävisi useammin koirankanssa pidemmällä lenkillä kuin pihalla, toki pikkupentu ei jaksa vielä kunnolla mutta jos edes kävelisi kerrostalo asuntomme ympäri -.- Eikä siinä muuten mitään, mutta kun lähden opiskelemaan, asun yhä kotona, mutta päiväni pitenevät ---> Äitini on luvannut olla koiran kanssa enemmän. Jos koira ei tuohon mennessä ole oppinut "kuuntelemaan" äitiäni niin en halua edes ajatella mitä tapahtuu... Mutta äitini ei ole tähänkää mennessä, varoittelustani huolimatta tarttunut asiasta kiinni kunnolla... Esim, jos minä ja äiti isumme vierekkäin ja äiti alkaa lässyttäen kutsua hurttaa useiden huhuilujen jälkeen pentu ei edes vilkaise. kun minä totean nimen ihan normaalisti ja pyytävästi koiran katse pongahtaa saman tien odottavaisena ja valmiina ohjeistukseen... miten toimisin? En halua aikuisena kanssni asumaan kerjäävää koiraa ja haluaisin, että muutkin saisivat nauttia niin ihanasta koirastamme kuin pentumme on...
Hei, olet ehkä ollut enemmän koiran kanssa kuin muut perheenjänsenet, joten on sinuun kiintynyt eniten. Kyllä meilläkin tuo pentu oli alkuun minun perääni eniten, mutta leikkii kenen kanssa vaan ja menee häntä heiluen syliin. Kyllä se oppii vielä, kuitenkin ihan vauvasta on kyse, osalla menee jopa nimensä oppimiseen aikaa. Äitisi voisi tietenkin harjoitella pennun kanssa, herkkua käteen ja pyytää istumaan. Ja tietenkin sinun pitää pysytellä väliin taka-alalla, menet esim. omaan huoneeseen jotain touhuileen ilman pentua.
Ja ei pentu vielä testaile, ei vaan osaa tai ei muista, murkkuikäisenä vasta alkaa testailemaan. Noilla pienillä tuppaa vielä kaikki muut ruoka ja leikki olemaan päällimmäisiä ajatuksia. Ja takapakkia tulee vielä, meillä alkoi pureminen uudestaan, mutta kun toisella hampaat vaihtuu (5 kk) niin puree (taas), vähän toista kuukautta sitä oltiinkin muuta kuin "purulelu".
kiitos kommentistasi, jjuu hän vahvistelee tälläkin hetkellä pennun kanssa istu komentoa. toivon, että hekin saavat parempaa kontaktia. Tänään käydään moikkaamassa, kaverini, vähän isonpaa koiraa, koska sitten kun saan isona elämäni vakiintumaan ja hyvän työpaikan, voisin harkita hiukan isompaakin koiraa seuraksi. Eli olisi kiva jos tuo tottuisi kaiken kokoisiin koiriin jo pennusta lähtien :-)