Bretoni?!

Oma koirani on labbiksen ja bretonin "tuotos". Olen melko läheisesti saanut seurata äiskäbretonin elämää sivustakatsojana. Bretonia voisi verrata ehkäpä setteriin, toisaalta myös labbikseen. Bretoni vaatii liikuntaa ja aktivointia enemmän kuin tavallinen "perhekoira". Eli pitkiä lenkkejä (pyörällä, rullaluistellen, lenkkeille, talvisin jopa hiihtäen tai potkukelkkaa apuna vetäen) ja metsäreissuja. Bretonin luonteeseen kuuluu vahva metsästysvietti, jota on hyvä alkaa jo melko nuoresta iästä lähtien pikkuhiljaa vaalimaan ja vahvistamaan. Mutta täytyy myös muistaa maltti, myös bretonin täytyy saada elää pentuaikansa ja nuoruutensa kunnolla, metsälle ei kannata liian aikaisin lähteä. Bretoni on kuin setteri itsepäisyytensä takia, vahva luonne vaatii alusta asti johdonmukaisen, mutta reilun koulutuksen. Eli koirakouluun (tapakasvatus tai muu ohjattu koulutus) kannattaa mennä heti kun ikä antaa mahdollisuuden (yleensä vaaditaan väh.4kk ikä), mutta jo ihan pennusta asti kannattaa koiraa kouluttaa esimerkiksi kasvattajan tai oppaiden mukaan. Bretonista lähtee karvaa kuten muidenkin koirarotujen edustajista, mutta mielestäni bretonin karva on melko vaivaton hoitaa ja siistiä. Se, riehuuko koira yksinjäädessään, riippuu pitkälti siitä, miten kohtelette koiraa kotonaollessanne. Koiralle on hyvä jättää "tekemistä" poissaoloajaksi, jottei se mahdollisesti ala touhuamaan omiaan. Itse olen tottunut ulkoiluttamaan ja lenkkeilyllä "väsyttämään" koirani ennen kuin jätän sen yksin muutamaksi tunniksikaan. Silloin koira todennäköisesti vain lepäilee poissaollessanne. Pentua valittaessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten pentu käyttäytyy. Ja jos pennun tultua kotiin huomaa siinä "eroahdistusoireita" (eli mm. paikkojen ja tavaroiden tuhoamista, haukkumista ja ulisemista omistajiensa perään, tai jopa syömättömyyttä yksinollessaan)kannattaa silloin kääntyä kasvattajan tai alan ammattilaisen puoleen, jotta "eroahdistusoireilu" saataisiin poistettua. Omalla koirallani on ollut pennusta asti taipumusta eroahdistukseen, mutta nyt olemme hyvien neuvojen ansiosta saaneet ahdistuksen talttumaan. Pystyn rehellisesti suosittelemaan bretonia liikkuvalle ja aktiiviselle perheelle. Lisää tietoa bretoneista, niiden kasvattajista ym. saatte esimerkiksi nettiosoitteesta:
http://www.saksanseisojakerho.fi/html/tietokannat.htm ja sieltä linkki Bretoni.
Olisin kiinnostunut kuulemaan teistä ja alkavasta arjestanne sitten, jos jonakin päivänä teille bretoni saapuu kotiin. Eli toivon, että kerrotte vielä kokemuksianne tällä keskustelukanavalla. Onnea :)