kellään sellaista tunnetta jos lapsi on ollut sijoituksessa esim 5 vuotta ja näette häntä kerran kk.ssa että olisi vieraantunut lapsestaan?Itse en tunne itseäni kokonaisvaltaisesti lapsen vanhemmaksi johtuen juuri näistä em.seikoista.
Vanhemman rooli on hukassa,koska itse ei voi vaikuttaa asioihin juuri ollenkaan.
Onko se oikein että lasta kuunnellaan ja hänen toiveensa toteutetaan?Jos itse ehdotan muutosta esim tapaamisiin niin lapsi haluaa että ne pysyvät entisellään.
Ja nyt ei ole kyse siitä etteikö lapsi/nuori haluaisi tavata.Koulu tuo omat haasteensa
ettei voi viipyä kauan lomilla,kaverit ym harrastukset.Mutta eihän se näin voi olla?
Kokeita on joka toinen viikko ja jos ne osuu sille kertaa niin yökylään ei voi tulla vaikka on sanottu että ota kirjat mukaan ja lue täällä.Jossakinhan on täydytty mennä vikaan jos lapsi tulee vasta 2v.kuluttua ensimmäisen kerran yökylään.Itsellä mieleen tulee jonkinlainen manipulointi jos kerran palaveriin tullessa sijarin kanssa jo autossa sovitaan asioista mitä sanotaan palaverissa.Ja mistä se johtuu että lasi ei koskaan soittele ja kysy minulta mitä kuuluu?Muutenkin tuntuu oudolta että näin monen vuoden jälkeen minun pitää aina soittaa ja vain kerran viikossa lapselle tiettyyn aikaan? Tätä olen yrittänyt muuttaa mutta tuloksetta.Koska lapsi ei halua muutosta mihinkään.Mikä rooli vanhemmalla on tällisessa jos omia ehdotuksiaan ei saa läpi?
Vanhemman rooli on hukassa,koska itse ei voi vaikuttaa asioihin juuri ollenkaan.
Onko se oikein että lasta kuunnellaan ja hänen toiveensa toteutetaan?Jos itse ehdotan muutosta esim tapaamisiin niin lapsi haluaa että ne pysyvät entisellään.
Ja nyt ei ole kyse siitä etteikö lapsi/nuori haluaisi tavata.Koulu tuo omat haasteensa
ettei voi viipyä kauan lomilla,kaverit ym harrastukset.Mutta eihän se näin voi olla?
Kokeita on joka toinen viikko ja jos ne osuu sille kertaa niin yökylään ei voi tulla vaikka on sanottu että ota kirjat mukaan ja lue täällä.Jossakinhan on täydytty mennä vikaan jos lapsi tulee vasta 2v.kuluttua ensimmäisen kerran yökylään.Itsellä mieleen tulee jonkinlainen manipulointi jos kerran palaveriin tullessa sijarin kanssa jo autossa sovitaan asioista mitä sanotaan palaverissa.Ja mistä se johtuu että lasi ei koskaan soittele ja kysy minulta mitä kuuluu?Muutenkin tuntuu oudolta että näin monen vuoden jälkeen minun pitää aina soittaa ja vain kerran viikossa lapselle tiettyyn aikaan? Tätä olen yrittänyt muuttaa mutta tuloksetta.Koska lapsi ei halua muutosta mihinkään.Mikä rooli vanhemmalla on tällisessa jos omia ehdotuksiaan ei saa läpi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhemman rooli on valitettavasti niellä itkunsa ja ottaa vastaan se mitä annetaan. Jos lapsi ei tahdo muutosta tilanteeseen, ei sitä kukaan väkisin mene muuttamaan.
Oikeassa olet, jossain on täydytty mennä vikaan, ja näissä kuvioissa se vika yleensä löytyy peiliin katsomalla, niin karmeaa kuin onkaan asiaa itselleen myöntää.
Niin sijareillahan ei ole peiliä, ei ainakaan huonoilla, vieraannuttavilla sijareilla.
Vähän viisaammat sitten ovat asia erikseen, heillä peilikin on normaalikäytössä.
Lapsen mielipidettä ei kyllä kannata rueta muuttamaan. Oli minkä tahansa tulosta, mutta hän pitää yhteyttä aikanaan aikuistuttuaan oman harkintansa mukaan.
Naapurissa kävi niin, että lapsi ja vanhemmat löysivät uudelleen toisensa kun lapsi oli vajaa pari kymppinen. Nyt tapaavat päivittäin, asuvat naapureina eli ei vieraannnuttaminenkaan ole välttämättä ikuista.
Lapsen mielipide on sijarin tasdkussa silloin, kun hän on tästä riippuvainen. Eli riippuu paljon sijaisvanhemman "tasosta", millaisia käytänteitä yhteydenpidossa muotoutuu ja miten yhteydenpitoa tuetaan.
Ammattinsa osaavat sijarit näkevät lapsen edun.
Miten sä voisit ollakaan joku kokonaisvaltainen vanhempi jos sä näet lastas kerran kuussa ja et aina sillonkaan? Sulla ei taida juuri olla roolia sen elämässä muuta kun joku etäinen. Onko sun lapsella huonoja kokemuksia susta? Ei sun eken kannattas ketään syyttää. Odotat vaan että aika tekee tehtävänsä ja siihen asti koetat olla asialinjalla kun näät lapses. Jos se on teini niin ei sitä välttämättä aikuisten jutut hirveesti kiinnosta.