onko täällä ketään lapsensa omaishoitajaa? itse olen alaikäisen lapseni omaishoitaja. vertaistukea kaipaisin. en pääse työelämään koska oltava lapsen kanssa. mies on sitten koko ajan töissä toisella paikkakunnalla. koen elämäni välillä täysin tarpeettomaksi; lapsi kiukkuaa, sosiaalisia suhteita vähän, ei omaa rahaakaan. omaishoidon tuki ei riitä mihinkään.
lasten omaishoitajia?
omaishoitajaäiti
13
2651
Vastaukset
- yksinäinen hoitaja
On. Sama tilanne, paitsi ilman miestä. Sosiaalisia suhteita ei juuri ole, kun "normaalit" ihmiset eivät jaksa tai ymmärrä tilannettani. Ne jotka ymmärtävät, ovat yhtä sidoksissa.
Missä päin maailmaa olet? Itse Keski-Suomessa. - vammaisenlapsenäiti
Olen lapsen omaishoitaja, tilanteeni on aloittajaa verraten parempi.. mulla on ystävät säilyneet, sekä pääsen aina silloin tällöin heitä tapaamaan..puhutaan kaikenlaista ja saa nauraakin. Viihdyn tavattoman hyvin kotona, siksi tämä omaishoitaja työnä ei ole ollut mulle raskasta.
Se raskain asia on lapsen vamma ja se jatkuva pelko mitä huomenna tapahtuu.. tälläkin hetkellä hän on jonossa yliopistollisen sairaalan hoitoon.
Taloudellisesti pärjätään, rahat riittää joka kuukausi laskujen maksuun, ruokaan.. ja lapsella on kunnolliset vaatteet. Meillä on velaton talous ja pienet menot. Se tärkein, minä ja mieheni ollaan terveitä ja jaksetaan perheemme hoitaa.. Omasta terveydestä osaan olla jopa kiitollinen.. muuten tämä kaatuisi kuin korttitalo.. - JKKLO
VAI IIN
- kehityshäiriö
Täällä olisi autistisen kehityshäiriö lapsen yksinhuoltaja! Kotona lapsen kanssa ja sosiaaliset verkostot pienissä! Ja lisäksi työtön, ei nä työnantajat oikein innostu niistä poissa oloista joita joudun lapsen takia olemaan, yksin kun ne kaikki hoidan ja lisäksi siihen kaikki sairastelut! Mitä tuloihin tulee, niin ei niissä hurraamista ole, aika raskasta laskea joka sentti ja selvitä erityislapsen tarpeista ja arjesta. Mitä lomiin tulee niin se on se loma kun lapsi on koulussa ja saan hoitaa kotia asiat yksin! Rakastan lastani mutta välillä tämä on kyllä aivan liian raskasta tehdä kaikki yksin! Mitä sosiaaliseen verkostoon tulee niin ystäviä kyllä on, olen vaan useimmiten niin väsynyt etten jaksa lähteä kyläilemään, onneksi on puhelin ja netti, muuten varmaan sekoisin tänne yksin olemiseen! Lapseni on silti kaikkein rakkain mitä minulla koskaan on ollut tai tulee olemaan!
- Apuja hakemaan
Jos lapsi pystyy koulussa käydä, hanki ihmeessä sijaisperhe! Siis sellainen, joka voi ottaa lapsen vaikka 1 vkl kuussa. Entä missä lapsen isä ja hänen vastuunsa?
- Kehityshäiriö
No, eihän häntä sänkyyn ole sidottu vaikka vammainen on! Eli normaalisti käy erityiskoulua 11 vuoden oppimis sopimuksella! Isä lähti menemään eikä ole osoittanut mitään kiinostusta lapseensa, ei ennen syntymää eikä syntymän jälkeen, itse muutin lapsen isän lähelle ja tein kaikki helpoksi, mutta kun ei 5 vuoden aikana tullut edes katsomaan lukuisien pyyntöjen jälkeen, muutin pois ja jätin hänet rauhaan! Joten valitettavasti isästä ei ole vastuun ottajaa ja itsellä ei riitä enää energia yrittämään niitä isän ja lapsen välille luomaan! Sijaispehrettä olen ajatellu ja kunnan kanssa puhutta, asiaa vaan siirrettiin eteenpäin, lapsen laaja-alaisen kehityshäiriön vuoksi, hänellä on myös erittäin vaikea sopeutua uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin, mutta ehkä sitten ensi vuonna! Nyt täytyy vaan jaksaa näillä eväillä!
- äitiiiii
Kaikki vammaiset lapset käy Suomessa koulua.. miten joku voi olla noin tietämätön???
Ne erittäin vammiset, jotka eivät itse pysty syömään, ovat täysin liikuntakyvyttömiä jne heille kuuluu eha2 opetus, ja sellaiset kuten down lapset ja keskivaikea kehitysvamma, he käyvät eha1 opetusta.
Mikä isän vastuu..? Ei kai ketään voi väkisin pakottaa..
Sijaisperheistä, etsi joo, kuule ei niitä ole kaikille vammaisille lapsille tarjolla.. monella paikkakunnalla on huutava pula..
Olisiko lisää ehdotuksia..? Voisitko itse ajatella käyväsi sijaisperheeksi, kun niin niitä neuvoa muille jakelet.. miten itse voisit toimia, auttaen..?
- Neiti 5v
Täällä myös juuri 5vuotta täyttäneen tyttären omaishoitaja. Neiti sairastaa autismin taannuttavaa muotoa tällä hetkellä vielä kävelee ja katseellaan kommunikoi jonkin verran, kaikki muut taidot on hävinnyt jo vuosi sitten.
Lisäksi minulla on kaksi ala-aste ikäistä lasta ja yksin olen tilanteessa.
Lasten isällä on jo uusi perhe joten aikaa ei omille lapsille hirvittävästi ole.
Minulla meni ystävät tytön sairastumisen myötä eivät osaa suhtauta enään neitiin toisaalta ihan ymmärrettävää että häntä on järkyttävää katsoa kun on tottunut näkemään hänet täysin normaalina aikaisemmin.
Onneksi tyttö on iloinen ja ymmärtää puheen hyvin niin hänen kanssaan on paljon positiivisiakin hetkiä. - Herma6
Täällä 6v lapsen omaishoitaja. Jakselen kohtuu hyvin sillä puolisoni on tukena auttamassa. Olen ollu omaishoitaja jo n. 3v. sitä ennen puolisoni oli.
- Sarah20
Olen lievästi kehitysvammaisen aikuisen poikani omaishoitaja,asumme yhdessä ja olemme molemmat eläkkeellä ja päivät kotona,koska kotikaupunkimme ei ole pystynyt tarjoamaan sopivaa työtoimintaa.Tulemme hyvin toimeen keskenämme,olemme terveitä siten että pystymme liikkumaan tahollamme ilman apua,lapseni pyöräilee paljon ja keräilee pulloja,saa niistä pientä lisäansiota.Ollaan keskusteltu hänen muuttamisesta omaan asuntoon,mutta hän ei halua koska syrjäytyisi täysin.Ei ole kavereita,eikä tuttavia,eikä sukua turvana.Tarvitsee peräänkatsomista mm.pukeutumisessa,raha-asioissa,syömisessä,hygienian hoidossa.Isä ei ole kuulunut kuvioihin enää kymmeneen vuoteen,ei pidä mitään yhteyttä,lapsi on aina tarvinnut minua enemmän kuin isäänsä,johon ei ole koskaan syntynyt läheistä suhdetta.Että näin meillä.
- Pieniä isoja iloja
Olen keskivaikeasti kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltaja ja omaishoitaja. Käyn osa-aikatyössä, lapsi on koulussa ja tilapäishoidossa viikon/kk. Olen sopeutunut elämääni, ajattelen positiivisesti. Tottakai minullakin on vaikeat hetkeni (!) mutta pyrin ajattelemaan positiivisesti, sillä negatiivinen ajattelu ja katkeruus yms ei auta meitä yhtään. Lapsen kanssa on raskasta, mutta myös antoisaa. Hän on minun aarteeni ja tehtäväni. Olen hyväksynyt osamme, sillä onhan se monin verroin parempi kun jonkun muun jossain. En vertaa elämäämme niihin joilla ulospäinnähtynä menee ns. paremmin, kuitenkin Saamme elää, vaikka elämänpiiri on suppeampi kuin toisila se on omalla tavallaan laajempi. Se mitä minä ja lapseni koen ei ole kaikkien saatavilla. Elämämme on arvokas ja ainutlaatuinen, sitä ei pidä mitata väärillä mittareilla, menestystä ei ole materiaali, parisuhde tai hyväpalkkainen työ. Menestys on sitä että olen läsnä tässä ja nyt lapselle ja elämälle ja hyväksyn ne tosiasiat joita en voi muuttaa mutta myös että pyrin vaikuttamaan niihin asioihin joita voin muuttaa, esim. oma asenteeni! Pääosin lapsen kanssa olemme kaksin, isä ei ole yhteydessä ja ystävyyssuhteita minulla on vain pari, mutta parempi laatu kuin määrä. En myöskään jaksaisi muita ihmissuhteita hoitaa. Puuhastelen omiani sen mitä lapselta voin ja harrastamme pieniä juttuja yhdessä. Täytyy hyväksyä ne rajat jotka on annettu, mutta myös iloita niistä mahdollisuuksista mitä on. Koetan tehdä parhaani ja olla armollinen itselleni. Kannattaa ruokkia itseään esim. hyvällä kirjallisuudella, josta saa positiivista elämänasennetta. Omasta kunnosta kannattaa pitää huolta. Kotonakin voi jumpata tai polkea kuntopyörää. Haluan olla kauan läsnä lapseni elämässä, teen sen minkä voin ja loput jätän Luojan käteen.
- Ei arvastettua työtä
Minäkin autistisen lapsen tai pikemminkin nuoren omaishoitaja. Tuki on melko mitätön summa.Omaishoitajia ei todellakaan paljoa noteerata.Itse pärjään jotenkuten mutta tiedän omaishoitajia jotka hoitavat yleensä puolisoaan ilman lomia. ovat usein iäkkäämpiä ihmisiä.Kunnon korvaus raskaasta työstä pitäisi olla oikeus jokaiselle.
- Mikkelson -----
On suoranainen tabu ettäKunnat ja kaupungit ovat todella mielivaltaisia omaishoidon tukipäätöksissään. Touhu on todella härskiä vedätystä tietyillä paikkakunnilla.
Vielä vuosi sitten ajattelin että tuki olisi hyvä olla jatkossakin kaupunkien vastuulla; En enää. Toivon hartaasti että Kela ottaa kontolleen nämä asiat ja ennenkaikkea yhdenmukaistavat tukikäytännöt. Nythän on todellisuudessa niin että asuinkuntasi taloudellinen tilanne ratkaisee pitkälti sen miten sinua arvostetaan omaishoitajana noin rahallisestikin.
Koin itse todella mielivaltaiset tuen alentamispäätöksen, ja valitin asiasta. Aion viedä asian loppuun asti. Katkera maku tästä kaikesta silti jää. Vaikka käytännössä olet(tässä tapauksessa olen) sidoksissa hoidettavaani 24h/vrk, tukeni puolitettiin mitä oudoimmalla syyllä. Ehkä kerron joskus tarinani julkisuuteen. Nyt ei ole sen aika.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad671222- 42901
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että335685- 51661
- 51638
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116636- 101625
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38605- 76592
- 56574